Thursday, August 19, 2010

Pinna alkaa kiristya

Meilla roikkuu puutarhassa aidan yli naapurin puolella kasvavaa paivansinea. Mun mummolla oli kesaisin paivansini keittion ikkunalla. Muistan, etta laskettiin joka paiva, kuinka monta kukkaa oli auennut. Keskimaarin niita taisi olla siina 18 kpl, joten aika hyvin se paivansini mummon ikkunalla viihty. Mulla on niin ihania muistoja kesaisisesta mummolasta, etta koitin sitten itsekin joskus, samaisella ikkunalla, kasvattaa paivansinea, mutta ei se onnistunut, ei sielta auennut kuin muutama kukka ja hyvin nopeasti koko kasvi kuihtu pois. Taalla ma myos heitin paivansinen siemenia meidan puolelle aidan viereen, muutama kukka sielta nousi ja sitten se kuihtu pois. Mutta ei mitaan, ma nyt nautin tuosta naapurin kukasta. Antaa sen vaan ronsyilla meidankin puolelle. Taalla kylla paivansinesta hiukan varoitellaan, etta se saattaa helposti levita liiankin runsaasti.

Oman pihan puolella on auennu ihania vaaleanpunaisia liljoja. Meinasin napata jo muutaman kukan maljakkoon, mutten raaskinutkaan. Pitaa ensin siivota paikat viikonlopuksi, niin paasevat sitten kauniit kukat  paremmin oikeuksiinsa.

Mulla on jatkunut saamaton ja vetela olo jo liian pitkaan.  Kuten eilen jo kirjoitin, niin usein mulla taa vetelyys tulee siita, etta en osaa oikein paattaa mita tekisin. Nytkin haahuilen kahden vaiheilla, pitaisi tehda toita ja toisaalta taas tekis mieli tehda jotain ihan muuta. Tollanen kelaaminen on rasittavaa. Ma huomaan, etta meilla alkaa taalla taa saamattomuus piristaa molempien pinnaa.

Mutta solmut ei aukea kiskomalla vaan loysyttamalla. Joten menen tasta paivalevolle, koitan antaa noiden hoyryjen ja sekavien ajatusten soljua ihan vapaasti. Lataan siina samalla uutta energiaa ja uusia ideita.

Edit.
Nukuin tosi pitkat paikkarit, en tieda sainko akkuja ladattua tai uusia ideoita. Olo oli hiukan hontti heratessani. Kun Rob tuli kotiin, niin sovittiin, etta taa ilta otetaan lungisti ja huomena koitetaan karistaa taa velttous pois.