Friday, February 25, 2011

Ilo se on pienikin ilo






Mä vastustelin joskus aikoinani digikuvaukseen siirtymistä. Ja vastustelin myös kuvankäsittelyohjelmia. Ihan höperöä ennakkoluuloisuutta se oli. Vähän samanlaista kuin esim. joillakin muusikoilla on electronista musiikkia vastaan. Ikäänkuin uudet mahdollisuudet jotenkin syrjäyttäisi  todellisen lahjakkuuden ja osaamisen.

Nyt näen asian ihan erilailla. Taitoa ja lahjakkuutta ne ei mitenkään syrjäytä, mutta jokaisella on paremmat ja huomattavasti edullisemmat mahdollisuudet harrastaa ja harjoitella. Valokuvausta oppii parhaiten kuvaamalla. Ennen sitä piti tarkkaan miettiä, mitä kuvasi, nykyisin on niin ihanaa, että kuvia voi räppiä ihan niin paljon kuin sielu sietää. Ja kun ottaa tarpeeksi monta kuvaa, niin kyllä sieltä yleensä ainakin jokunen onnistunutkin löytyy. Kyllä sekin taitoa vaatii, että osaa karsia jyvät akanoista.

Mä luulen, että mulla olis ennen vanhaan jäänyt esim. tälläiset kukkakuvaukset aika vähille. Mutta nyt voi ottaa kaiken ilon irti vaikka vain yhdestä vaatimattomasta kukkapuskasta. Tällä kertaa en rakentanut mitään studiota, vaan räpsin kuvia vaan ihan siitä riemusta, että sain eilen kodin siivottua ja oranssien tulppaanien inspiroimana sain muutenkin somistettua kotia keväisemmäksi. Kuvia tuli otettua taas enemmän kuin joskus aikoinaan lomamatkoilta.