Mulla tuntuu tulevan kaikki asiat sillain sykäyksittäin. Välillä leikin koneella, teen kuvia ja kirjoittelen, sitten saattaa iskeä aivan mieletön puutarhakuume. Kaivan, kitken, istutan ja lannoitan. Joskus kiertelen kuin hullu kirppareilla, etsin vaatteita lapsilleni ja joskus jopa itsellenikin.
Sisustaminen se on kuitenkin eniten sitä ominta alaani. Se on ollut sekä intohimo että ammatti. Joskus on kausia, että en niin kamalasti jaksa innostua mistään, mutta ihan pienikin juttu saa innostuksen heräämään.
Tällä kertaa innostuksen sai aikaiseksi nämä verhot. Me ollaan jo jonkin aikaa etsiskelty uusia verhoja, mutta mulla jäi into välillä puolitiehen. Yks asia joka tietysti välillä hiukan hidastaa ispiraatiota on rahapula, meillä ei oo paljoakaan ylimääräistä, kun mä vaan toteutan itseäni täällä kotosalla.
Mä näin oikeastaan nää verhot jo puolivuotta sitten, mutta mä en silloin oikein vielä tiennyt millaista sisustusta mä tänne oikein halusin. Mä olen yrittänyt lypsää mun mieheni sisustusmakua pikku hiljaa. Onneksi meillä näyttää olevan hyvin samanlainen maku esim. värien suhteen. Eli väriä saa olla ihan runsaastikin.
Tosin mun mies ei oo mitenkään kovin kiinnostunut sisustamisesta. Tää meidän koti oli sellanen tuiku tavallinen poikamies boxi, mutta nyt rupee näkymään jo naisen jälki siellä sun täällä.
Me ostetaan ens perjantaina kun miehellä on tilipäivä lisää noita samanlaisia verhoja, mutta eri värisinä. Muut värit on turkoosi, limevihreä, violetti ja oranssi. Just saman verran värejä kuin meillä on ikkunoita. Otan sitten lisää kuvia, kun ollaan saatu muutkin verhot asennettua.