Tuesday, June 8, 2010

Kun puurosta tulee liian paksua

Tasta on poistettu kaikki suomenkielinen teksti, kommenttilootassa kaydaan keskustelua tekstiin liittyen, mutta olen nyt putsannut taman blogin pikkuhiljaa kaikesta "henkisesta", sita loytyy tata nykya Kyynelkanavasta.


***
Just some thoughts in Finnish, which I'm not going to translate. Just enjoy the pictures. :))

26 comments:

  1. Kiitos sanoistasi ja inspiraatioista joita kuvasi antavat. Olen todella iloinen, että olen löytänyt blogisi ja vielä iloisempi, että en ole ajatusteni kanssa yksin. Kova yritys juuri tuohon suuntaan. Minulle on aina sanottu, että ajattelen liikaa. En vaan ole vielä löytänyt itsestäni "nappia" jota painamalla saisin sen loppumaan. Mutta toisaalta, olenko koskaan todella yrittänytkään...Olen myös pitänyt itseäni "suurena" ajattelijana ja kai ollut jopa ylpeä siitä, vaikka tuskaa onkin tuottanut. No niin, nyt rupean vaikka tiskaamaan, etten pohdi tätäkin liikaa :)

    ReplyDelete
  2. Puistolapsi
    Kiitos kivasta kommentista, olen iloinen, etta loysit tanne. ;)

    Ma olin kanssa juuri tuollainen "suuri" ajattelija ja olin ylpea siita.

    Ma en kanssa meinannut oikein tajuta ja loytaa sita nappulaa, mutta harjoittelemalla se alkaa sujua. Aluksi sita lipsahtaa helposti takas sinne hopotykseen, mutta sen oppii huomaamaan aika nopeasti ja aina voi keskisttya uudelleen.

    Eika tatakaan todella kannata alkaa pohtia, jos jatat sen mielesta, niin tajuat sen paremmin. ;)

    ReplyDelete
  3. Suomessa on sellainen sanonta "nukutaan yön yli", siis jätetään asian isompi pohtimenen ja palataan teemaan aamulla. Se on varmasti hyvä asia, jos oikein on ajatukset tiltissä.
    Olen jättänyt nyt vanhempana isommatkin asiani oman alitajuntani ratkaistavaksi. En enää jaksanut ajatuksineni kiertää kehää. Ongelmatilanteessa kertaan faktat ja senjälkeen jätän asian "hautumaan" tai nukun yön yli. Hämmästyttävää miten alitajunta toimii viisaasti ja ilman minun hötkyilyjäni. Uskoisin, että tämä on sama asia pohjimmiltaan. Sinä tiskaat ja minä nukun. :)
    Näin minä olen säästynyt "pään turpoamiseslta".

    Osasinkohan nyt kertoa tarkoitukseni? Taidankin tarkistaa asian vasta huomenna. Hyvää päivän jatkoa sinulle, itKuPiLLi.

    ReplyDelete
  4. Unelma
    No sa osasit just "naulata" koko idean, sanoit sen vaan hauskasti ja paljon selkeammin kuin mina.

    Ja noin makin koitan illalla nukkumaan kayda, jatan kaiken ajattelun "korkeampaan" huomaan. Ennen mulla oli tosi paljon ongelmia nukahtamisen kanssa, kun pyori liikaa ajatuksia mielessa.

    Meilla rupeaa taalla oleen nukkumaan menon aika. Hauskaa paivaa sinne koto Suomeen. ;)

    ReplyDelete
  5. No huomenta taas Suomesta!
    Kyllä on niin totta tuo, mitä kirjoittelit. Samoin Unelman yön yli nukkumisesta. Aivot ja mieli toimii kyllä ihmeellisesti... ja vaikkei olisi isoistakaan asioista kyse. Just yks päivä pohdin yhden biisin nimeä - en muistanut, eikä se mua hirveesti kiinnostanutkaan - mutta seuraavana aamuna kun heräsin, se oli ensimmäisenä mulla mielessä! Prosessi oli vaan ehtinyt lähteä käyntiin, vaikka "itse" olin jo koko asian unohtanut.

    Ja kuvathan on edelleen ihanat :)

    ReplyDelete
  6. Hyviä ajatuksia ja ohjeita. Samoja juttuja olen itsekin viime aikoina miettinyt. :-)

    ReplyDelete
  7. Intuitio on ohjannut elämässä tekemään monenlaisia ratkaisuja, mutta sitä ei sillä hetkellä edes ole tajunnut. Vasta myöhemmin on hoksannut olleensa isompien virtojen kuljettamana...(ymmärsiköhän tuosta nyt yhtään mitään : )

    ReplyDelete
  8. minäkin olen samoilla vesillä..
    "vain hiljaisella mielellä voi ymmärtää"
    ..niin se on..siellä hiljaisuudessa, syvällä meissä on se tieto jo...

    kivoja kuvia sulle!
    kivaa keskiviikkoa!

    ReplyDelete
  9. Ymmärrän pointin tästä tekstistäsi. Itse jätä asioita usein tietoisesti alutajunnan työstettäväksi. Laitan ne siis ikään kuin hyllylle odottamaan seuraavaa vaihetta. Seuraava vaihe on valmis, kun alitajunta antaa ”merkin”.

    Valitettavasti tästä tekstistä saa sellaisen kuvan, että kaikenlainen ajattelu ja ongelmien ratkaisu pähkäilemällä on typerää. En ole samaa mieltä: Kunnon pohdintaa ja vatvontaa tarvitaan. Joskus yksin, joskus ryhmässä.

    ReplyDelete
  10. Heissan!
    Tuo puurovertaus onkin just nappiin.Ihan sellaista se on kun kelaa ja kelaa päässään samoja asioita päivästä toiseen.
    Olen tästä aiheesta lukenut monen monia todella oivaltavia kirjoja, miten oppia elämään tässä hetkessä miettimättä menneitä ja murehtimatta tulevia. Yritän opetella, mutta ei ole helppoa. Oivallus on kuitenkin syntynyt ja siitä on hyvä jatkaa.
    Jos yöllä alkaa päässä liikaa velloa eikä uni tule, niin olen siihen keksinyt hyvän lääkkeen: PIIKKIMATTO. Matto vaan selän alle eikä tarvitse unta kauaa odottaa. Ensin tuntuu aika piikikkäältä, mutta se juuri katkaisee tuon ajatusten vyöryn.
    Mukavaa keskiviikkoa. Meillä on lämmintä ja aurinkoista :)

    ReplyDelete
  11. Minulle tuli tunne kun luin ajatuksiasi, että menen eteenpäin usein pelkällä intuutiolla. Mitä tunnen ja vaistoan, se muodostaa mielipiteeni ko asiasta. En ole siis kovin pohtivaa tyyppiä
    Tallainen sopii kärsimättömälle. Ei murehtija-tyypille.

    ReplyDelete
  12. Olen aivan viime vuosina oppinut tämän asian. Ennen meni aina niin paljon aikaa ja energiaa asioita ajatellessa. Joskus meni yöunetkin sen takia. Ennen kuin oivalsin ettei minun tarvitse ajatella ja se on parempi. Jouduin kyllä siihen tilanteeseen olosuhteiden pakosta, en niin että olisin itseni siihen treenannut. Ajattelin kai itseni niin umpikujaan että oli pakko lopettaa, muuten olisin tullut hulluksi! :-D

    ReplyDelete
  13. I just love the colors around your house.

    ReplyDelete
  14. Helena
    Kyllahan meista varmaan monet tulee elamassaan tuohon pisteeseen ja siita alkaa sitten hiukan erilainen elamanvaihe. ;)

    Taru
    Ymmarrasinpa hyvinkin, ja toi on totta, sen yleensa huomaa vasta jalkikateen, kuinka asiat on todellakin mennyt oikeaan suuntaan, vaikkei sita olis itse valttamatta niiden tapahtuessa tajunnut. :)

    Hanne
    Kiitos ja todellakin, sielta hiljaisuudesta loytyy niin paljon. :))

    Elegia
    Ajattelu ei tietysti ole typeraa. Mutta se, etta jatkuvasti kay jonkinlaista dialogia ja kelausta mielessaan, on siina mielessa typeraa, etta se oikeastaan sekoittaa ymmarrysta.

    Ma en itse ennen olis voinut kuvitella, etta voisin luopua jatkuvasta pahkailysta, egoni vastustaa tuota ajatusta vielakin. Mutta onneksi olen uteliaana olin halukas kokeilemaan jotain muutakin.

    Ja omasta kokemuksestani voin sanoa, etta on ollut suuri helpotus oppia tuo sisaisen aanen kuuntelun taito. Mulla on paljon parempi kyky keskittya asioihin ja sita kautta olen oppinut nauttimaan elamasta paljon enemman. Ennen mulla oli aina kuin usva kaiken edessa ja se oli juuri se oma jatkuva kelaukseni. Nyt se on hiljaa ja kuulen ja naen paljon selkeammin.

    Siirisofia
    No just toi, etta osaa elaa tassa hetkessa, pohtimatta koko ajan menneita ja tulevaa, on niin hieno asia. Sita ei oikeastaan tajua sen taidon puutetta, ennen kuin jattaa sen puuron veivaamisen.

    Se ei ole kylla todellakaan ihan helppoa, vanhat ajatusmallit on niin juurtunut syvalle, etta niita ei aina heti osaa edes tiedostaa.

    Mutta kun on alkuun paassyt, niin siita se polku lahtee varmasti etemaan.

    Toi piikkimatto juttu kuullostaa mielenkiintoiselta, siis oikea piikkimatto, millainen se on? Ma olen kayttanyt valilla unilaakkeena jotain hairitsevaa aanta, alan keskittya siihen ja kas vaan, heraankin sitten aamulla.

    Arleena
    Juu, jotkut ovat tosiaan luonnostaan jo jotenkin herkempia kuulemaan intuitiota. Mulla oli tossa tosi paha ristiriita ennen, olen luonnostani aika intuitiivinen, mutta en uskaltanut luottaa siihen tarpeeksi, sitten heikensin sita jatkuvalla pahkailylla. Oli suuri helpotus paasta siita kelaamisesta ja huomata, etta se intuitio todellakin ohjaa siella kaiken aikaa. Murehtijat ei uskalla paastaa irti murehtimisesta, koska heilta puuttuu luottamus tuohon intuitioon.

    S
    No noinhan se monilla menee, itsellani myos, etta sita jotenkin saattaa itsensa sellaiseen umpikujaan, etta sielta ei paasekkaan pois enaa entisin keinoin.

    Mutta tietty voi alkaa asioita miettimaan ihan suosillakin, ennen kuin on pakko. Mulla se ei jotenkaan vaan toiminut, aloin ymmartaa vasta kun olin polvillani umpikujassa. ;)

    Gilding Lilies
    Thank you. :))

    ReplyDelete
  15. Missä kohden sinusta kelailu on liikaa? Eikös se ole aika persoonakohtaista. Joillekin ne päänsisäiset dialogit eivät aiheuta harmia eikä sekoita päätä saati tee oloa usvaiseksi. Se ei myöskään sulje pois kykyä luottaa intuitioon tai valjastaa alitajunta toimimaan asioiden ratkaisijana. Sehän riippuu ihan ihmisestä.

    Vai pitääkö tässä asiassa kaikkien ajatella samalla lailla kuin sinun (tai muuten eivät vain tajua kuinka haitallista on ajatella ja pohtia asioita), koska olet huomannut, että tämä tapa sopii juuri sinulle?

    ReplyDelete
  16. Elegia
    Jokaisella on seka alempi etta korkeampi ajattelun taso. Siihen ei vaikuta mitenkaan ihmisen persoonallisuus tai tempperamentti. Jos yrittaa pahkailla asioita vain siina alemmassa mielen tasossa, niin sita vois verrata vaikka siihen etta ajaa autolla vain 1. vaihde paalla. Se kulkee kylla eteenpain, mutta ei kovin tehokkaasti. Jos haluaa paasta sujuvammin eteenpain, niin kannattaa vaihtaa suuremmalle vaihteelle.

    Nama ei ole mitaan mun omia henkilokohtaisia oivalluksia tai mun oma tapani. Vaan nama on ajatuksia, jotka monet ovat oivaltaneet elamassaan.

    Ma en ennen itse huomannut, kuin paljon se jatkuva asioiden kelailu ja pahkaily hairitsi todellista ymmarrysta. Ennen koitin ratkaista kaiken miettimalla. Ja tietysti se toimii johonkin pisteeseen asti. Mutta siina tulee raja vastaan. Ma jain junnaamaan pitkaksi aikaa siihen pisteeseen.

    Vasta kun tajusin, etta olin omien rajojeni vanki, niin siita avautui ihan uusi ulottuvuus.

    Henkinenkasvu ei todellakaan merkitse mitaan tasapaistamista, vaan omien rajattomien mahdollisuuksien kayttoon ottoa.

    Kenekaan ei tarvitse ajatella kuten mina, jos on ihan tyytyvainen omaan elamaansa, niin ei tallaisia kannata miettia. En mina naita taalla pakolla kenellekkaan tuputa, saa lukea jos haluaa, mutta voi ihan yhta hyvin olla lukematta. ;)

    ReplyDelete
  17. Tuire
    ooops...miten ma en sua huomannut. Huomenta. :))

    Just noin se toimii, toi on mullekin tuttua, toi biisin miettiminen, jos sita alkaa miettimalla miettimaan, niin se ikaan kuin karkaa aina kauemmaksi tai sitten sen loyttaa valtavalla vaivalla. Mutta noin se sitten vaan putkahtaa ihan itsestaan. Ja pitaa kylla paikkansa, olipa ihan mika tahansa ongelma. Iso tai pieni.

    Enaa en edes uskaltaisi luottaa "omaan" pahkailyyni, varsinkin jos on tarkea asia kyseessa, selaliset jatan aina mieluummin alitajuntani ratkaistaviksi. ;)

    ReplyDelete
  18. Joillekin ne päänsisäiset dialogit eivät aiheuta harmia eikä sekoita päätä saati tee oloa usvaiseksi.

    Se ei myöskään sulje pois kykyä luottaa intuitioon tai valjastaa alitajunta (ts. korkeampi ajattelun taso) toimimaan asioiden ratkaisijana.

    Minulle siis tuli kirjoituksestasi tunne, että koet että asia on joko tai. Itse en näe asiaa niin ja siksi kommentoinkin.

    ReplyDelete
  19. Elegia
    Olet oikeassa siina, etta mielestani se on joko tai. Eli molempia ei voi kayttaa yhta aikaa. Toinen sulkee toisen pois. Mutta se ei tarkoita, etteiko molempia voisi kayttaa ongelman ratkaisussa.

    Useinhan niita kaytetaankin molempia, tuskin kukaan kayttaa vain ja ainostaan toista. Mutta kun huomaa miten paljon avarampi tajunta on tuolla korkeamman ajattelun tasolla, niin silloin sita tietysti alkaa suosimaan ja siihen alkaa luottamaan yha enemman.

    Ma en enaa edes viitsi yrittaa ratkaista asioita paata puhki miettimalla, mieluummin teen jotain muuta tai vain nautin olostani. Ennen en kyennyt keskittymaan tassa ja nyt olemiseen, vaan mieleni askarteli menneessa ja tulevassa. Sellaista usvaa ei huomaa, ennen kuin se on halvennyt pois.

    Ja vaikka nuo paansisaiset dialogit ei valttamatta aiheuttaisi mitaan harmia, niin eiko ne kuitenkin vie aina huomion pois siita hetkesta ja paikasta jossa juuri nyt olet? Kun kay niita dialogeja, niin silloin havainnot tasta hetkesta on vakisinkin rajallisia.

    ReplyDelete
  20. Ihan samoilla linjoilla olen Itkupilli kanssasi. Kyllä ajattelusta varmaan 80% on ihan turhaa. Ei tietenkään kukaan voi lopettaa ajattelemista, mutta just se jatkuva kelailu ja veivaaminen esim. menneitten asioiden kanssa on ihan turhaa. Mikään mennyt ei enää palaa eikä muutu. Tietysti pitää ottaa oppia virheistään, mutta elämä pitäisi kuitenkin kohdistaa olemassa olevaan hetkeen. Yleensä näihin juttuihin herää vasta monien ongelmien kautta eikä monikaan ollenkaan ymmärrä, mistä on kyse. Kiva löytää tällainen keskustelu ja samoin ajattelijoita.
    Piikkimatto oli oikein joulun hittituote täällä Suomessa. Katsopa vaikka linkistä http://www.piikkimatto.fi/

    ReplyDelete
  21. Yhtä lailla lukeminen (romaanien) vie huomion pois siitä ajasta, hetkestä ja paikasta, jossa on. Niin tekee myös fiktion kirjoittaminen. Samoin voisi ajatella myös television katselemisen tekevän. Listaa voisi jatkaa ikuisuuksiin.

    ReplyDelete
  22. Siirisofia
    No mullakin heratys tuli ahdistuksen ja vuoren korkuisten ongelmien takia. Siina jotenkin noyrtyy niin, etta huomaa sen oman rajallisen ymmarryksen ja siksi haluaa oppia jotain uutta. Ja tajusin vasta myohemmin miten tiedostamatonta se ajattelu on, kun se sisainen dialogi on jatkuvassa kaynnissa.

    Vasta nyt on mahdollista ajatella tietoisesta ja olla sukeltamatta siihen ajatusten virtaan. Tota vaan ei tajua ellei sita aseta kyseenalaiseksi.

    Ja kiitos tosta piikkimattolinkista, ma innostuin heti. Tuollainen pitaa saada. ;)

    ReplyDelete
  23. Siirisofialle: Tässä keskustelussa ei käsittääkseni ole yksilöity sitä, mitä ajatellaan, vaan niputettu kaikenlainen ajatteleminen samaan lokeroon.

    Menneisyydessä rypeminen tuskin ketään auttaa. Ainakaan, jos asiat on käsitelty. Jos ei ole, suosittelen terapiaa.

    ReplyDelete
  24. Elegia
    Lukeminen, television katselu, kirjoittaminen ja kaikenlainen tekeminenhan on juuri tassa hetkessa olemista. Kun niihin keskittyy taysilla, niin niista saa kaiken irti. Se on juuri silloin mielenrauhaa olla lasna ja taysilla kiinni siina mita milloinkin on tekemassa. Ja tuollaiseen jaa paljon enemman aikaa kun jattaa murehtimisen ja pohtimisen sikseen ja vaan nauttii ja keskittyy juuri siihen mita kulloinkin tekee.

    ReplyDelete
  25. No minusta ajatteleminen on tässä hetkessä olemista aivan yhtä paljon kuin joku toosan katseleminen. Ja nyt en siis tarkoita mitään vatvomista ja murehtimista, vaan ihan yleensä ajattelemista.

    ReplyDelete
  26. Niin, siina todellakin on ero miten ajattelee. Ei ajattelu sinallaan tietysti ole mitenkaan pahasta. Sehan voi todellakin olla juuri tassa hetkessa olemista ja taman hetken havainnointia. Tarkoitankin juuri sita tiedostamatonta dialogia, jossa koko ajan kelaa ja kelaa, ja kay lapi tilanteita tai yritaa kuumeisesti etsia merkityksia ja ratkaisuja. Sellainen ajattelu vaan sotkee todellista ajattelua. Asiat ja ongelmat ratkeaa paljon helpommin kun pystyy irrottautumaan sielta ajatusten virrasta ja silloin ikaan kuin voi katsella niita omia ajatuksiaan ja antaa niiden vain virrata siina ihan rauhassa. Mutta jos lahtee sinne ajatusten mukaan, niin silloin jalleen kadottaa otteen tasta hetkesta. Ajattelu muuttuu valittomasti tiedostamattomaksi, jos sukeltaa sinne niiden mukaan. Se tulee jalleen tietoiseksi, kun huomaa, etta ne omat ajatukset virtaa siina ja niista voi todellakin irrottautua pois.

    ReplyDelete