Jos haluaa kehittaa varisilmaa ja sommittelutaitoa, niin mun mielestani kaiken a ja o, on menna merkitysten yli ja katsoa asioita ainoastaan visuaalisesti. Eli unohtaa esineiden kayttotarkoitus tai muu kuin pelkastaan visuaalinen arvo.
Useinhan niin tehdaakin taiteessa, esim, maalauksissa ja valokuvissa ei tarkoitus ole esitella esineita sinallaan, niiden kayttotarkoitus tai muu arvo ei ole oleellista, vaan oleellista on vain niiden visuaalinen sanoma.
Eli omaa varisilmaa ja sommittelutaitoa voi kehittaa astumalla yli kaavojen ja luutuneiden saantojen ja lahestya esineita vain visuaalisella mielenkiinnolla. Valokuvaus on hyva keino harjaannuttaa silmaa todella nakemaan. Linssin lapi voi katsella maailmaa uusin silmin ja unohtaa sen mika merkitys millakin on ja keskittya vain varipintoihin, muotoihin ja struktuureihin.
Ma itse rakastan kuvata rosoisia ja kulahtaneita pintoja. Ja rakastan haalistuneita vareja. Los Angeles onkin ihan unelma kaupunki mulle siina mielessa, etta taalta loytyy paljon varia ja mita moninaisempia pintoja ja hauskoja hakkyroita. Mun silma rakastaa naiden kuvien vareja ja pintoja.
Kyllahan makin joskus otan "turistikuvia" ja esim. sisustuskuvia ihan siina mielessa, etta ne esittaa jotain tiettya asiaa. Mutta ehdottomasti pidan enemman tallaisesta valokuvauksesta, jossa kohteiden varsinainen merkitys on taysin toissijainen. Onneksi mulle on loytynyt paljon ihan kaytannollistakin kayttoa tamankin kaltaisille kuville, niista vaantyy kivasti sivupohjia ja tarvitsen tallaista materiaalia paljon myos kuvamanipulaatioissa ja esim. kollaasiarkkien valmistuksessa.
***
I just love shabby and worn out surfaces, faded colors and chipped structures. I love to shoot photos without thinking of the use or the value of the objects. I just see them as colors, forms and surfaces. Los Angeles is the perfect place to take my favorite kind of photos.
