Sirpu, Lauri ja Kaapo jo matkalla. Mulla on vatsassa perhosia. Kaikki alkaa olla jo kutakuinkin valmiina. Eilen kaytiin ostamassa turvaistuin autoon ja rattaat. Ihanaa olla hossottava mummo. Nyt en malta ollenkaan rauhottua, saadan koko ajan vahan sita sun tata. Tasta ja edellisesta postauksesta varmaan huomaa, etta olen heikkona kiinalaisiin lamppuihin. No nyt en malta istua tassakaan kauemmin, pitaa menna suihkuun ja sitten lakata kynnet...viela viis tuntia. Nyt alkaa jo sydankin hakata jannityksesta, tosin ihan ihanasta jannityksesta. Nyt mua alkaa jo itkettaa. Miten ihmeessa ma selvian siella lentoasemalla, jos olen nyt jo nain liikuttunut. Taa paiva merkitsee mulle niin paljon. Ma olen tosi tunteellinen ja mua ei turhaan kutsuta itkupilliksi. Kyyneleet on herkassa jo vahemmastakin. No nyt ma meen. Heippa kaikille. En tieda koska kerkian tanne, mutta luulen, etta mun on pakko ainakin Kaapon kuvia paasta teille nayttamaan. Olette ihania...no nyt ma taas rakastan kaikkia ja kaikkea. Niin ihanaa on kun tanaan naen rakkaita ihmisia.
