Friday, August 6, 2010

Miten sita olis mitenkaan kerinny?



En ole vielakaan toipunut normaaliin elamaan. Mulla on edelleen mieleton ikava niita ihania paivia, jotka sain viettaa perheeni kanssa. Mieleen on palannut myos se aika, kun omat lapset oli pienia. Mietin, etta jos olisin tiennyt, kuinka nopeasti se aika on ohi, niin olisinko osannut arvostaa sita aikaa enemman. Nautin kylla  siita ajasta jo silloinkin, mutta olihan se myos valilla tosi raskasta ja rasittavaa. Tuntui, etta omaa aikaa ei jaa mihinkaan. Aika tuntui ikuisuudelta. Vasta kun sita katselee takaisin pain, niin huomaa, kuinka lyhyt se lapsuus kuitenkin on.



Olen myos miettinyt, etta mitas jos silloin olis ollut jo blogit. Olisinko kerinnyt poseeraamaan paivanasuissa ja kuvaamaan kotini sisustusta? Olinko jaksanut tai viitsinyt kayda suihkussa joka paiva ja foonata hiukset kuntoon? Olisko mulla edes ollut mitaan naytettavaa? Mitaan paalle pantavaa? Ihan ekaksi tulee mieleen, etta ei musta siihen olis ollut, olin muutenkin niin vasynyt ja rupsahtanut, etta hyva vaan, ettei tarvinnut sita ankeutta viela muillekin esitella.

Mutta oikeastaan, kun olen ajatellut asiaa enemman, niin musta tuntuukin silta, etta jos olis ollut tuollainen mahdollisuus, niin voihan se olla, etta olisinkin ollut innokkaampi huolehtimaan myos itsestani ja kodistani. Musta tuntuu, etta tylsyys on juuri se, mika eniten laiskistaa ja masentaa. Kyllahan makin innostuin kotia ja itseani laittamaan, jos joku oli tulossa kylaan, mutta sellasta sattu niin harvoin. Ma olen aina ollut sellainen, etta tarvitsen jonkilaisen "yleison", etta jaksan innostua.

Olen myos huomannut, etta oma elama on juuri sellaista miten sita katselee. Jos ei jaksa innostua mistaan, niin kaikki alkaa nayttamaan ankealta ja energiaa vaan kuluu hukkaan. Kun taas jostain innostuu, niin energiaa alkaa virrata ja elama nayttaa taas huomattavasti mukavammalta. Yritan nyt kayttaa tata bloggaamista yhtena keinoja itseni innostamiseen. Harvoin nykyaankaan mulla vieraita ramppaa, joten nyt taas tarvitsen teita blogiystavat yleisokseni. Nyt tarttis saada sita positiivista energiaa, etta sais virtaa arjen askareisiin ja toitakin olis taas kiva tehda. ;)

Ylemmissa kuvissa on mun ihana tyttareni Siiri maailman suloisimman Kaapo-poikansa kanssa. Alimmassa kuvassa taas mina Siirin kanssa. 

10 comments:

  1. Omalta kohdaltani voin sanoa, etta en olisi kerennyt pitamaan blogia.

    Janna juttu, kun lapset olivat pienia, meilla oli useammin siistia kuin nyt. Koti oli aina siisti. Joka paiva kavi sukulaisia vierailulla ja muutenkin...tykkasin olla kotirouva. Myos kokkasin joka paiva. Rakastin sita kiireisen pienten lasten aidin roolia.

    Ei ollut aikaa olla tylsistynyt.

    Nyt kun lapset ovat isoja ja muutenkin koti ei varsinaisesti ole enaa koti (tiedat kylla miksi..), multa puuttuu motivaatio. Ja tilalle on tullut tyhjyys ja tylsyys. On aikaa pitaa kahtakin blogia.
    Blogit ovat yritys korvata yksinaisyys, tyhjyys ja tylsyys elamassani. Tama on vain mun tilanne siis...

    Jos voisin vaihtaa taman elaman nyt siihen aikaan kun lapset olivat pienia, eika ollut tietokonetta, nettia ja blogeja, tekisin sen sekunnissa.
    That was the best time of my life!

    ReplyDelete
  2. Viela...
    silloin kavin myos salilla 6 kertaa viikossa. Olin illalla vasynyt, nukuin ilman uniongemia.
    Nyt ei ole mitaan motivaatiota salille kuin harvoin, ja joudun ottamaan unilaakkeita etta pystyn edes nukkumaan yolla muutaman tunnin.

    ReplyDelete
  3. Näin sinä vain on käynyt, että meidänkin "vauva" täyttää seuraavaksi 20! Aika on mennyt niin, että kun puhuu jonkin asian tapahtuneen "pari vuotta sitten" niin joku oikaisee, että johan siitä on kymmenen vuotta...

    Noista muotiblogeista just eilen puhuttiin ystävän kanssa, että millainen olis meikäläisen "päivän asu"... Toden näköisesti: "no tää on mulla päällä jo toista viikkoa - tohon on jotain roiskahtanut ja haju ei ole vielä kovin voimakas..."

    Toinen ihmetyksen aihe eilen oli, että miten ihmeessä olet saanut noi "nappien" html-koodit näkyviin blogiin...???

    ReplyDelete
  4. ...ja kirjoitusvirhe heti toisessa sanassa:piti olla "siinä"

    ReplyDelete
  5. tää oli hyvä postaus!!:)paljon asiaa ja siis oikeesti asiaa!!!elämä on just sellasta miten sen haluaa nähä...jos näköö kaikki asiat synkkänä ja koko ajan päivittelöö omaa kotiaan,olemistaan ja tekemisiään,niin varmasti ollaan suossa ja syvässä!kunpa tässä maailmassa osattas enemmän kiinnittää huomiota niihin positiivisiin asioihin,mitä meillä kaikilla on!

    omasta puolestani voin sanoa,että kyllä blogia ennättää pitää,ainaki jos ei oo kauheesti muita harrastuksia :D

    ihanat kuvat ja tunnetta täynnä!!
    jaksamista ikäväsi kanssa <3

    ReplyDelete
  6. En minäkään usko,että olisin ehtinyt blogia pitämään.Kun poika oli pieni,asuimme täällä,ja silloin oli vielä 6 työpäivää,ja siitä ainosta meni osa siivoukseen ja ruuanlaittoon,mulla ei silloin ollut oikeastaan lainkaan omaa aikaa.Sitten sain vähän lisää kun palasimme Suomeen ja oli kunnon viikonloppu.Mutta kyllä ihan kiva ajatella,että mitä jos.....Olisi saanut paljon neuvoja muilta ja tajunnut ehkä asioita joita ei muuten olisi tajunnut.
    Ihanat kuvat Siiristä ja Kaaposta ja susta ja Siiristä:-)Haleja!

    ReplyDelete
  7. Susa
    No niin makin olen ajatellut, etten olis millaan kerinnyt pitamaan blogia, mutta toisaalta taas tuntuu, etta ehka siita olis saanutkin innostusta lisaa. Ma tylsistyin just siihen, etta ei tavallaan ollut mitaan merkitysta silla milta itse tai koti naytti. Musta on aina kiva toisaalta touhuta ja laittaa, mutta jos ei oo ketaan jakamassa, niin sitten tulee sellanen olo, etta mita valia.

    Mustakin se aika, kun lapset oli pienia, on nain jalkikateen katseltuna elamani ihaninta aikaa, jos olisin tajunnut sen silloin, niin olisin varmaan ollut paljon tyytyvaisempi. Mutta jotenkin silloin sita kuvitteli, etta oma elama oli jotenkin estyneena.

    Tuire
    No juu, tuollaiset paivan asut mullakin olis ollut, paitsi, en tieda, olinko sitten oikeastaan jaksanut valittaa hiukan enemman, jos olisin esitellyt itseani ja kotiani julkisesti.

    Noi nappien html-koodit saa nakyviin, mutta siihen tarvitaan hiukan koodin saatoa.

    Malla
    Juu, just noin, ma olen kanssa ton huomannut ja vaikka valilla unohtanut, niin yha uudestaan tulen siihen tulokseen, etta silla omalla asenteella on niin paljon merkitysta siihen, milta oma elama nayttaa. Kun jostain innostuu, niin sita jaksaa vaikka kuinka, mutta jos innostus puuttuu, niin silloin mielen valtaa tylsistyminen ja energiaa ei tunnu riittavan mihinkaan.

    Yaelian
    No makin kavin kylla toissa suuren osan siita, kun lapset oli pienia, valilla jopa 7 paivana viikossa. Joten kyllahan siina kiiretta piti. Ja en tieda, olisinko todella tullut edes ajatelleeksi blogin pitamista. Mutta toisaalta, silloin olis voinut loytaa vertaistukea ja seuraa. Valilla olo tuntui tosi yksinaiselta, kaikesta kiireesta ja halinasta huolimatta.

    ReplyDelete
  8. Tykkäsin tästä kirjoituksesta ja kauniita ovat äidit ja lapset. :)

    Siitä on jo pitkä aika, kun minun lapseni olivat pieniä, maailamkin oli toisenlainen. Ihmeesti sitä jaksoi kaikesta selvitä ilman pesukoneita ja kertakäyttövaippoja. Onskuna sitä vaan silitteli jokaisena päivänä sidehersovaippoja. Monta vuotta ompelin kaikki vaatteetkin lapsille ja itselleni.

    Yksikin tuollainen työntäyteinen päivä nykyään veisi minulta hengen. Nyt vaan onnellisena vietän eläkepäiviä ja muistelen menneitä. Mitään ei tarvitse katua, vaikka täydellinen äiti en jaksanut ollakaan.

    ReplyDelete
  9. Unelma
    Kiitos, ja tosiaan, onhan sita aina jotenkin lasten kanssa selvitty, ennen nykyisia helpotuksia. Mun molempien lasten ainaka oli jo helppovaipat ja muut mukavuudet, mutta olihan se valilla rankkaa. Vaikka ma luulen, etta osa siita rankkuudesta oli sita, etta jotenkin oletti sen olevan rankkaa, se oli ikaan kuin tapa suhtautua asiaan. Nyt nakisin monet asiat toisin, tosin olen kylla nyt sen verran vanhempi, etta en tieda kuinka mullakaan fysiikka nyt kestais jatkuvaa pienten lasten kanssa olemista. Mutta kuukausi meni kylla kuin siivilla. Ja odotan jo innolla seuraavaa kertaa.

    En makaan oikeastaan kadu mitaan, mulla on ihanat lapset, joten ehka sita jotain tuli oikeinkin tehtya. ;)

    ReplyDelete
  10. TOdella hyvin sanottu ja niin totta:
    "Elämä on sellaista miten sitä itse katselee"

    Ihana kuva sinusta ja Siiristä! <3

    ReplyDelete