Friday, August 20, 2010

Nim. paivakahviseuraa vailla....

Ma yritan nyt nostaa persuukset tasta pallilta ja saada aikaiseksi jotain. Mutta mulle tulee jotenkin omituinen ikava jattaa taa kone ja blogi. Ma huomaan, etta taa on mulle todella tarkea henkireika. Teista rakkaat blogistanian ystavat, on tullut mun uusi ystavapiiri. Ajattelen teita, kuten ennen ajattelin ihan tavallisia real life ystavia. Mulla ei ole taalla kaukana maailman laidalla sellaista ystavapiiria, joka Suomessa oli siina aina kivasti ulottuvilla.

Aina sanotaan, etta blogia pitaa pitaa itsea varten, mutta se on vaan tavallaan totta. Jos pitaisin tata blogia vaan itseani varten, niin tuskin pitaisin sita julkisena ja kirjoittelisin varmasti ihan erilaisista asioista. Mulle taa on ystavien kohtauspaikka ja kuten ihan oikeassakin elamassa, haluan tietty jutella asioista, jotka myos ystaviani kiinnostaa.  Haluaisin todella tehda tasta blogista sellaisen paikan, etta tulisitte tanne viihtymaan ja rupattelemaan asioista. Juttuseuraa taalla todellakin kaipaa.

Joten toivonkin nyt, etta silla valin, kun koitan saada tan kodin kuntoon, niin laittaisitte kommentteja, kertoisitte keta ootte ja mita taalta haluatte lukea. Tai, jos haluatte kysya jotain, ihan mita vaan, niin vastaan mielellani.  Kerron mielellani lisaa itsestani, tai tuosta henkisentienpolusta. Ja tiedanhan ma yhta sun toista sisustustamisesta, vareista yms. Joten nyt rohkeasti vaan kommenttilootaan ja jattamaan jotain puumerkkia kaynnistanne. ;)

Kuvat on nyt vahan sillisalaattia, ma koitan ottaa uusia kuvia taalta kotoa, kunhan nyt ensin saisin paikkoja sen verran siistittya, etta kehtaisin kutsua teita peremmalle.

39 comments:

  1. Aivan samoja asioita mietin tänään, vaikka mulla ei tällainen julkinen blogia olekaan, mutta te olette mun ystäviä, jotka kirjoitatte elämästänne tänne.
    Yritän kommentoimalla olla siis mukana.
    Itse asiassa mietinkin juuri, että pitäisikö minunkin aloittaa samantyyppinen blogi, pelkään vaan että aika ei riitä, ja monesti santkin ovat hakusessa johtuen rajallisesta sanavarastostani.
    Halusin vielä jokaiselle teille, joille käyn kommentoimassa kertoa, että ehkä en osaa ilmaista itseäni parhaalla tavalla, mutta tarkoitukseni on aina hyvä, olisi kiva jos tietäisitte sen ja ette koskaan ymmärtäisi väärin sanojani.
    :-)
    Hymiö tänne vielä, että ei tuntuisi tosikolta :-)

    ReplyDelete
  2. Blogielämä kivaa just sen takia et se on niin elävää.

    ReplyDelete
  3. Voi miten olisi juuri tänään ollut istahtaa kanssasi saman pöydän ääreen turisemaan niitä näitä - mutta kuten kirjoitit ONNEKSI on tämä blogistania.
    Elegian kanssa juuri "keskustelin" Green tea pulloista joita hän rahtasi luotasi, löysin nimittäin niitä täkäläisestä luontaistuotekaupasta.
    Henkisentienpolkusi kiinnostaa myös. Itse olen (kaikesta huolimatta) vahvasti intuitioon, vision board ja enkelijuttuihin luottava, vaikken ole niitä blogissani ihan hirmuisesti julkituonut.
    Eilen hain "The Power" (Secretin jatko) kirjan ja luen sitä ja sulattelen kappale kerrallaan.
    Eli tällaisista asioista rupattelen mielelläni kanssasi vaikka blogin välityksellä. Täällä kun ei aikaerokaan haittaa.

    ReplyDelete
  4. Minakin kun olen taalla metsan keskella talla hetkella, niin lahes kaikki kontakti ulkomaailmaan on netin kautta. Vaikka en kommentoisikaan niin luen innokkaasti ja katson blogit monta kertaa paivassa... Sinulla on hyvia ajatuksia, joita olen miettinyt ja joista olen saanut positiivisuutta pysya karsivallisena ja jaksaa paivan eteenpain. Eras asia elamassani vaivaa minua kovasti, nyt en voi sita selvittaa mutta muutaman viikon paasta alkaa oikea seikkailu kun menen etsimaan ja selvittamaan sen. Kavi miten kavi mutta odotus ja epatietoisuus on raskainta. Kun menen selvittamaan niin mita tahansa voi tapahtua, mutta on tarkeaa etta saan tietaa missa mennaan ja etsia ratkaisua. Saan kirjoituksistasi tukea ja inspiraatiota, kiitos kovasti.

    ReplyDelete
  5. Ma muistan Tampereella sun sisustusliikkeesi ja olenkin tilannut sulta Designers Guildin tapettaja ja kankaita. Musta oli tosi ihanaa kaantya kaikissa sisustusongelmissa sun puolees, karsivallisesti kuuntelit ja opastit. Sain sulta niin paljon ihania vinkkeja ja rohkaisua, ilman niita en olis varmasti saanut kodistani niin kaunista ja persoonallista.

    Mieluusti lukisin juttuja etenkin varien kaytosta, siina olet mielestani todellinen mestari.

    Me muistellaan usein ystavien kanssa sun ihanaa kauppaa, sielta sai materiaalien lisaksi aina niin runsaasti ideoita ja opastusta.

    Nim. punainen tukka ja perunamaa. ;)

    ReplyDelete
  6. Mulle taas blogin pitäjät tuntuu vähän niinkuin kavereilta, vaikka en mikään vakikommentoija ikinä olekkaan, tarkkailen vaan hiljaa taustalta ja väillä inahdan jotain.
    Lukisin sun blogistasi mielelläni enemmän sisustuksesta!

    ReplyDelete
  7. Kirjotain muuten samanlaisella "korostuksella" kuin sinakin, koska mulla on kaytossa amerikkalaisen miesystavani lappari. Han on myos Kaliforniasta, maailmasta on tullut nykyisin kovin pieni.

    Edelleen nim. punainen tukka ja perunamaa.

    ReplyDelete
  8. Taalla ma vielakin roikun...mun piti jo menna, mutta vastailenkin nyt heti, kun on ihanasti tullut kommentteja!

    Vanda
    Blogin pitaminen vie toki aikaa, mutta onhan se myos antoisaa. Mutta toisaalta voihan kommentoimallakin osallistua keskusteluihin. Mulla on usein tuollaisia samanlaisia mietteita, haluaisin niin ilmaista, etta tarkoitukseni on aina hyva, vaikka joskus olen aika kokko sanoissani.

    Hymiot on muuten kivoja, niilla voi ilmaista sellaista, mita tekstiin ei saa muuten nakyviin. :))

    Hannele
    Juu, taa on kylla elavaa, joten siksi kai myos oikeaa elamaa. ;)

    Helja
    Voi miten kuullostaa ihanalta ajatus istahtaa saman poydan aareen ja rupatella.
    Mutta kayhan se toki nain virtuaalisestikin. Kiva, etta Elegialle on viela iloa vaatimattomista matkamuistoista taalta.

    Ma en oo lukenut Secretia, enka The Power kirjoja, mutta kuullostaa mielenkiintoiselta. Naista asioista jutellaankin sitten jatkossa lisaa. ;)

    Anonyymi
    Kiva kuulla, etta olet saanut ajatuksistani positiivisuutta. Karsivallisyys on kylla sellainen taito, etta siita on jatkuvasti hyotya. Varsinkin jos joutuu elamaan epavarmuudessa. Karsivallisyys kuitenkin ankkuroi tahan hetkeen. Elama ei aja silloin odotellessa ohitse.

    Toivotaan, etta saat selville mielta vaivaavat asiat ja paaset kunnolla sitten tsemppaamaan taas.

    Punainen tukka ja perunamaa
    Hauska nimimerkki. Ja kiitos ihanista sanoistasi. Ma itsekin kaipaan niita aikoja, kun sain antaa sisustusvinkkeja. Se on mulle tosi mieluisaa puuhaa. Kylla multa voi taalla bloginkin kautta kysella, jos joku asia askarruttaa.

    Ja vai on sun miesystava Kaliforniasta? Maailma on tosiaan nykyaan pieni. ;))

    Neiti i
    No kiva, etta ihahdit nyt, mielellani kirjoittelenkin sisustuksesta, tykkasin kovasti aikoinani auttaa ihmisia sisustusongelmissa. ;)

    ReplyDelete
  9. Ei hitsi nyt pelottaa, että joudun tähänkin postaukseen hakkaamaan yhtä pitkän pursutuksen kuin edelliseen!
    Siis, kuten jo siellä sanoin nin maailma on muuttunut.
    Blogit ovat ihan uusi tapa ihmisille yhdistyä tässä maailmassa ja jakaa kokemuksia. Ja kiva sellainen. Kuinka monta ihanaa tyyppiä täällä onkaan!
    Hieno mahdollisuus luoda uudenlaista maailmaa, missä jaetaan asiat ja tuetaan toista.
    Minusta netti ja blogit opettavat ihmisille ihan koko pallon laajuudelta ystävyyttä ja välittämistä ja uudenlaista avoimuutta. Se voi konkretisoitua täällä, muuten se jää vaan haikeina ajatuksina ihmisten omiin päihin kaipuuna kauniista maailmasta.
    Onhan se tietty hiukan oudon tuntuista välillä sählätä täällä omalla nimellään ja kirjoittaa mitä ajattelee, mutta toisaalta koskaan muutenkaan ei kannattaisi sanoa tai kirjoittaa mitään minkä takana ei voi seistä.
    Ja parhaitenhan sitä pystyy seisomaan vain yhden ihmisen takana, itsensä.
    Eikä kenenkään elämä oikeastaan ole kummempaa uin toisenkaan.
    On ilot ja surut, voivat olla erilaisia, mutta se on varmaa, että hyvin läheltä toisiaan liippaavat, koska suruilta meistä ei kukaan säästy ja ilojakin saamme kyllä niin paljon kuin uskallamme nähdä :)
    Hienoa on ollut löytää monenlaisia elämänkatsomuksia. Vähän niinkuin istuisi metrossa tuntemattomien kanssa, mutta pystyisikin kuulemaan ajatukset.
    Ja Itkupilli, sinun blogista tulen aina hakemaan ihania värejä, kun sinun kuvat on NIIN ihanan värisiä!
    He he!
    Ja sitten kun ruvetaan puhumaan henkisen tien polusta niin oon messissä paljon.
    Ja siinä hommassa on jännää se, että samankaltaiset kohtaavat ja tunnistavat toisensa vaikkei blogissa sanoisi siitä mitään ensin.
    Etsintää ja opettelua ja hillitöntä halua ymmärtää tämä elämä on....elämä on
    Älä tukehdu siellä siihen iltapäiväkahviisi!

    ReplyDelete
  10. Tulin vain ryystämään kahvia ja nauttimaan tunnelmasta. En jaksa hirveästi nyt höpöttää, mutta ihan pakko oli tulla käymään ja sanomaan, että ihana kirjoitus ja ihana ajatus tällaisesta pk-seurapaikasta.

    Minulla ei täällä ole pahemmin seuraa, joten blogit (ja blogiystävät) ovat minullekin tärkeä henkireikä. Ja sinun kuulumisia ja juttujasi nyt tykkään lukea siksikin, että olemme tavanneet. Kyllä se vain vaikuttaa sekin.

    Ja muuten "vaatimattomat" tuliaisesi ovat minulle kullanarvoisia. Niille on löytynyt oma paikkansa ja ne muistuttavat sinusta ja ihanasta ajasta siellä!

    ReplyDelete
  11. Johanna
    No sahan hakkasit tahan viela pidemman. ;)

    Mutta niin asiaa kirjoitat, taas kerran. Toi varsinkin oli hienosti sanottu, etta taalla on ihan sama juttu, kuin ihan tavallisessakin elamassa, etta ei missaan pitaisi sanoa sellasita, jonka takana ei voisi taysin seista. Olen niin samaa mielta.

    Ja tuokin, etta olemme kuitenkin hyvin samanlaisia kaikki, suruinemme ja iloinemme. Meita kaikkia yhdistaa inhimillisyys ja on todellakin ihanaa, etta todellakin taalla voi ammentaa myos toisten kokemuksista ja kohtaloista.

    Olen tosi ilahtunut, etta varini ilahduttaa, varit merkitsee mulle tosi paljon, mutta saan itsekin niista enemman irti, kun voin jakaa ne muiden kanssa.

    Henkisella polullahan me kaikki toki kuljetaan, sitakin polkua on valilla kiva kulkea saman henkisten seurassa. ;))

    Elegia
    No kiva, etta tulit nauttimaan kupposen virtuaalikahvetta. Ikavoin usein niita hetkia, kun horpittii kahvia yhdessa taalla ihan saman poydan aaressa. Se oli kivaa ja mulle tosi harvinaista herkkua.

    Ja kyllahan sita viela uuden ulottuvuuden ystavyyteen saa, kun tapaa ihan oikeasti. Mekin oltiin kylla jo aika hyvia ystavia muutenkin, mutta tietty nyt tuntuu, etta tuntee viela jotenkin laheisemmin ja paremmin.

    Samahan mulle on kaynyt Susan kanssa. Aluksi oltiin vaan blogikavereita ja nyt meista on tullut ihan oikeassa elamassakin ystavia.

    Mun piti kylla olla nyt siivoomassa, ja paljon sainkin jo aikaiseksi. En vaan malttanut olla kurkkaamatta tanne. Olen niin ilahtunut, etta taalla on nain paljon ihanaa palautetta. ;))

    ReplyDelete
  12. Heippa! Saiskos liittyä seuraan, tuon oman teekupin mukanani, kun kahvia voin juoda vain satunnaisesti.

    Löysin tänne tuon lapseni (Johannanmaailma) kautta. Minäkin olen ihastunut väreihisi ja kaikkeen kivaan rekvisiittaan, joita kuvissasi olen ihastellut. Pidän myös syvällisistä ajatuksistasi, mielelläni niitä luen ja usein täällä nyökkäilen hyväksyvästi, eli samaa mieltä. :)

    Postauksesi elämäntaparemontista teki niin suuren vaikutuksen, että nyt minäkin teen proteiinismoothieta, taatakin tykkää niistä. Taata on siis minun aviomieheni. :)

    Iltaisin kuuden jälkeen en syö kiinteää ruokaa, ainoastaan sen smoothien. Proteiinijauheen ansiosta nälkäkin pysyy loitolla. Vointini on ollut parempi ja painoakin olen saanut pudotettua.

    Käyn lukemassa kaikki postauksesi, kommenttia en aina laita, koska sinä osaat asian esittää selkeästi, mitäpä minä siihen mitään lisäämään. :)

    ReplyDelete
  13. Seuraan tätä blogiasi aina innoissani, sillä kirjoitat niin mielenkiintoisesti ja siinä näkyy kaikki elämänkokemus ja muu, sekä sinulla on ihania sisustuksia - ja tietysti kuvia.

    ReplyDelete
  14. niin, minäkin kahvittelen blogien kanssa. Ja kerran jopa join litran olutta ja lueskelin blogeja, oli kuin olisi istunut terassilla ystävien kanssa.

    Jäin koukkuun sun blogiin (n. 3-4 kk sitten) valokuvien takia, rakastan värejä... Opiskelen graafista suunnittelua näin "aikuisena" ja tunsin vahvaa hengen heimolaisuutta kirjoitustesi kautta.

    Arvomaailma meillä on kovin samanlainen, kirjaluettelot ovat melkein identtiset, ammatillisesti olet toki paljon taitavampi mutta olet innostanut minua kehittymään paremmaksi ja kerran jopa joku kuvasi sai minut muuttamaan mieltäni koulun keskeyttämisen suhteen.

    t. tante Mimi

    ReplyDelete
  15. Välillä ajattelen ihan samaa.Tulisi kauhea tyhjyys,jos blogia ei olisikaan. Minullakin on Suomessa paljon enemmän ystäviä kuin täällä,joten blogista tulee helposti henkireikä.
    Mä tulisin mielelläni päiväkahviseuraksi sinne Losiin...;D

    ReplyDelete
  16. Hei!
    Minä olen vieraillut blogissasi jo jonkinaikaa, mutta kommenttia en ole valitettavasti saanut aikaiseksi kirjoittaa. Ihailen aina sinun värimaailma kuvia, ovat niin piristäviä. Kirjoituksistakin tunnistan monessa kohtaa itseni, joten jospa minäkin jatkossa saisin muutaman sanan sinulle aina laitettua, no katsotaan! Elikkä, Sinulla on oikein mielenkiintoinen ja kaunis blogi jatka samalla viisiin.

    ReplyDelete
  17. Tutunoloisia ajatuksia. Ystävät ovat kaukana toisilla paikkakunnilla ja blogimaailma osaltaan paikkaa ystävien kaipuuta, vaikka ei tietysti korvaa ystävien tapaamistä ja yhdessäoloa.

    Pohdintasi ovat mielenkiintoisia, värit, sisustuskuvat, kaupunkikuvat kiehtovia. Luovuutesi näkyy monessa asiassa. Kaikki arkielämään kuuluva on blogeissa kiinnostavaa, pienetkin asiat. Seuraan muutamia ulkosuomalaisten blogeja senkin vuoksi, että on kiintoisaa tietää elämän erilaisuudesta jossain toisessa maassa (itse kun en ole matkustellut kuin joskus nuorena).

    ReplyDelete
  18. Heissan ja mukavaa lauantaipäivää!
    Haluan myös tulla mukaan päiväkahville. Jonkin aikaa olen lukenut kirjoituksiasi ja aiheet kiinnostavat kovasti. Terveellinen ruokavalio ja nuo henkiset asiat ovat kovin mielenkiintoisia ja niistä on mukava vaihtaa ajatuksia. Mikä sitten on terveellistä, niin siitä voi olla monta mieltä. Suomen virallisiin ruokailusuosituksiin en kritisoimatta yhdy. Henkiseltä puolelta olen lukenut vinon pinon kirjoja ja muutamat niistä ovat sytyttäneet oikein kunnolla. Elämän suunta on siis vahvasti muuttumassa.
    Myös ulkosuomalaisten elämä kiinnostaa!
    Omassa blogissani en ole näistä jutuista ainakaan vielä kirjoitellut, mutta ehkä jonain päivänä.
    Ja nuo värisi ovat aivan ihania, vaikka olenkin tällainen "väritön" tyyppi.

    ReplyDelete
  19. Minä eksyin tänne joskus sairaalaeristyksessä ollessamme. Olin nähnyt Tampereella sisustuskaupan, jota googlasin. Se oli hillittömän ihana. Haku johdatti mut johonkin blogiin, jota piti joku ameriikoissa asuva nainen. En tosiaankaan osannut yhdistää sitä melkein heti sen jälkeen katukuvasta harmikseni hävinnyttä putiikkia tähän blogiin. Hoksasin yhteyden vasta luettuani tämän postauksen kommentit! *pitkä sytytyslanka*

    Se, miksi tänne eksyn yhä uudelleen, johtuu väreistä. Kuvistasi. Sekalaisista postauksistasi. Elämänmakuisesta ikkunasta toisenlaiseen arkeen. Nuo henkisemmät postaukset viimeaikoina ovat lukinneet minut lukijakuntaasi.

    RaKaStAn näitä värejä täällä blogissasi. Älä katoa, sillä minä tarvitsen päivittäisen annokseni värejä.

    ReplyDelete
  20. No toki tulen kahville! Mä voin juoda aamukahvini samalla kun sä hörpit iltakahveeta :)

    Kyllä sitä aamuisin aina ensimmäiseksi vilkaisee, että mitä blogirintamalla on tapahtunut! Olen monen muun tavoin viehättynyt sun kauniista kuvista - ja henkiset asiatkin kiinnostaa.

    Mutta sisustuksesta saan tätä nykyä näppylöitä... olin "entisessä
    elämässäni" sisustajana arkkitehtitoimistossa. Menin kesken opintojeni töihin ja sain virastojen sisustamisista niin tarpeekseni, etten edes tehnyt lopputyötäni valmiiksi!
    Nyt olen jonkun sortin free lance tekstiilitaiteilija...

    ...mutta otapa pullaa! :D

    ReplyDelete
  21. Tässä istun kahvilla kanssanne. Olen käynyt täällä vaihtelevasti. Mutta aina tulen hyvälle tuulelle tyylistäsi 'jutustella'. Värisi ovat niin maagisia, että voisin katsella niitä vaikka miten pitkään. Olet niin aito!

    Minä kun aloittelin taannoin blogiani, periaatteella 'ihan vain kirppislöytöjä yms. esittelen', olin hypätä riemusta kattoon, kun olit ilmaantunut 'jäseneksi'. Tosin se johtui siitä, että tein silloin blogini pohjallesi ja viestittelin siitä sinulle sähköpostilla;) Olin aidon hämmästynyt, kun vastasit viestiini välittömästi ja niin kovin kovin ystävällisesti.
    Linjani omassa blogissani on pitänyt... vain kirppistelyhöpötyksiä, ei muuta. Ja jotenkin luonteeni tuleekin säilyttämään sen vain sellaisena...
    Mutta monia blogeja kommentoin. Sinun blogisi on aitoudessaan suosikkejani! Kiitos siitä!!!

    ReplyDelete
  22. Minä luen mielelläni ulkosuomalaisten blogeja ja samalla ikäänkuin pääsen "matkalle" luoksenne. Kiinnostuin tuosta henkisen polun mainitsemisesta erityisesti - toki olen sen aikaisemmista kirjoituksistasi ymmärtänytkin olevan tiedostetusti mukanasi.

    ReplyDelete
  23. Minäkin ehdin vihdoin tänne. Yövuorot takana ja taas saa rauhassa "olla". Tosiaan olen sun kaupassakin käynyt, siinä Itsenäisyyden kadulla - olikos sulla liike aikanaan Kehräsaaressa? Muistan vaan sieltä sellaisen värikkään kaupan, josta ostin Designes Guildin kangasta keinutuoliini ja maaleja -sellaisia pieniä näytepurkkeja.. Vieläkin on kaks jakkaraa turkoosi ja sininen :)

    Se mikä täällä sun blogissa tuntuu tutulta hyvältä, on jotenkin noi aatokset, itsensä etsiminen,taiteellisuus, pohdinta tyhjyys,tasapaino,hulluus, ilo, alakuloisuus. Ja noi VÄRIT! Mä en ymmärrä miks mä niin niistä tykkään ;) Ihan hirveesti.

    JOtenkin vaan omassa elämässä pitää yrittää pysyä niin järjissään ja tavallisen rauhallisena, että oikein järkyttää, miten voi näin väritön ihminen ollakin :) Ehkäpä vaan aika aikaa kutakin. Levottomuus täälläkin on välillä, ja mulla se saamattomuus eli asioiden lykkääminen - jota W.W Dyer kutsui kirjassaan " mitään tekemättömyys". Niin, oikein järkytti, kun tajusin, että aika iso osa elämääni on ollut "mitään tekemättömyyttä" Tuon "järkytyksen" jälkeen olen kummasti alkanut tarttua asioihin, mitä olen ajatellut tehdä - edes vaikka silloin keskiviikkoaamuna klo 10-10.15. Tehdä sitä, mitä on ajatellut tehdä ja siirtänyt -tehdä edes vähäsen. Eli Tilkkukasa kasvaa täällä ja tavarataivas on pienentynyt.
    Mukavaa viikonloppua!!!

    ReplyDelete
  24. Juu, blogimaailma vie helposti mennessään, täytyy välillä komentaa itsensä muihin hommiin! Olen kiinnostunut ihmisistä ja heidän tarinoistaan ja täältähän niitä pursuilee niin paljon kuin vain jaksaa selailla. Jokainen on persoona ja yllättäen voi löytää samalla aaltopituudella olevan ihmisen toiselta puolen maapalloa - upeaa!

    Odotan uteliaana uusia juttujasi ja herkullisia värikkäitä kuvia...ja hei, se liikunta/ulkoilu tosiaan saa pahimmatkin murheet kevenemään - omakohtaisesti kokeiltu keino:)

    ReplyDelete
  25. Unelma
    Juu, tervetuloa vaan teekupposen kanssa. Ma ilahdun aina sun ystavallisista kommenteista, en pelkastaan taalla omalla blogillani, vaan myos muualla.

    Mulla meni itsella hiukan smoothien rutiinit sekasin, kun tyttareni perhe oli taalla. Mutta nyt makin aion palata takas tuohon hyvaksi koettuun kuuriin. Ma olen kanssa sen ansiosta voinut paljon paremmin. Tosi kiva kuulla, etta se sinulla toimii myos noin hyvin.

    Tatuoitu Irvikissa
    Kiva kuulla ja onhan sita tietty jo jotain elamankokemust tahan ikaan mennessa tullut. Ja kiva, etta tykkaat kuvistani, olis tosi tylsaa niita ottaa vaan omaksi iloksi. ;)

    Tante Mimi
    Hassua, miten paljon yhteensattumia ja samankaltaisia tilanteita tulee naissa kommenteissa. Ma join eilen litran olue, harvoin mulla on sellaista pulloa. Ja istuin sitten lueskelemassa blogeja. ;)

    Ja tosi kiva, jos olet saanut innostusta mun kuvista, itse ammennan myos paljon inspiraatiota ja innostusta muista blogeista ja jotkut kuvat todellakin joskus tekee valtavan vaikutuksen ja liikauttaa jotain.

    Jos olet aikuisena lahtenyt opiskelemaan, niin siina on varmasti jotain tarkoitusta, joten ehka ei kannata lopettaa enaa, vaan kayda loppuun asti. Se on varmaan sun juttus.

    ReplyDelete
  26. Yaelian
    Sa tunnut musta niin tutulta, etta tuntuu, kuin oltas jo istuttukin nenat vastakkain rupattelemassa. Olis kylla tosi kiva saada sut paivakahviseuraksi tanne LA:hin, illalla voitas sitten jatkaa iltateella tai jollain muulla sopivalla juomalla. ;)

    Anonyymi
    Voi, ilahduta jatkossakin kommentilla, se aina kannustamaa jatkamaan, kun tietaa, etta on saman henkisia ihmisia jakamassa. :))

    Trina
    No kiva tietaa, etta ihan pienetkin arkipaivaiset asiat kiinnostaa, ja mieluusti kirjoittelenkin siita, milta elama taalla Amerikassa tuntuu. Mutta aina haluan kylla myos tuoda esille sen, etta suomalaiset on harvinaisen rohkeita ja Suomi on hyva maa elaa. Mina en reissuillani ole loytanyt mitaan sellaista ratkaisevaa, etteiko Suomestakin loytaisi. Maailmalla asuminen tietty avartaa maailman kuvaa, myos kuvaa Suomesta. ;)

    SiiriSofia
    Ma aina ilahdun sun kommenteista, mun tyttaren nimi on Siiri ja jos olisin saanut viela toisenkin tyttaren, hanen nimensa olis varmasti Sofia. ;)

    Olen samaa mielta, etta viralliset ravintosuositukset on kaukana terveellisesta ruokavaliosta. Mutta onneksi jokainen voi itse perehtya hiukan tarkemmin ja sitten loytaa sen oman oikean ruokavalion.

    Musta on myos tosi kiva, etta taalla loytyy teita niin monia, jotka ovat myoskin elamassaan loytaneet uuden suunnan. Joten samalla polulla kuljetaan. :))

    ReplyDelete
  27. Junika
    No juu, no minahan se olen, se kaupantati. Mulla kavi aika nopeasti se kaupan lopetus ja sitten lahdin tanne pian, etta monetkin on yllattyneet, etta mihin se kauppa katosi.

    Mutta kiva, etta tama mun elama taallakin kiinnostaa. Ja erityisen iloinen olen aina, jos noi mun hiukan syvallisemmatkin jutut kiinnostaa. Vaikka elama on toki aika tavallista arkea, niin toi henkisyys on niin valtavan tarkea ja iso osa nykyisin elamaani, etten oikein voi jattaa sita pois, jos haluan valittaa jotain omasta elamastani. Joten kiva, etta niillekin jutuille loytyy lukijoita. :))

    Tuire
    Toi on niin hassua, toi meidan tyohistorian yhtalaisyys. Ma kanssa jain opiskelujen ohessa arkkitehtitoimistoon sisustussuunnittelijaksi, lopulta en edes sitten opintojani saanut suoritettua, siina tuli valissa perhetta, joten jain siihen duuniin 15 vuodeksi. Ma kanssa suunnittelin etupaassa julkisiintiloihin, sairaaloihin, vanhaikoteihin, kouluihin, paivakoteihin, hotelleihin yms. Ja kyllastyin siihen hommaan ihan taysin. Toisen lapsen jalkeen en enaa halunnut palata toimistohommiin ja siita lahtien makin olen toiminut free lancerina.

    Mutta kylla sisustaminen mua edelleen valtavasti kiinnostaa. Ehka just se, etta niin paljon sisustelin aika tylsia kohteita, niin olen mennyt omassa sisustamisessa aika rempseille ja vapaille linjoille. ;)

    Hyva Mieli
    Sulla on tosi kiva blogi, lisasin sen just myos tohon sivupalkkiin. Tosi ihania kuvia ja upeita loytoja. Ma kylla itsekin ammennan paljon iloa ja inspiraatiota muiden blogeista ja sun on just sellanen missa viihdyn.

    Toivottavasti viihdyt taalla jatkossakin ja edelleen ilahdutat kommenteilla. ;)

    Marke
    No poikkeappa sitten aina vilkaisemassa tanne LA:hin ja tietty kerron muutenkin elamastani, mutta tuo henkisyys tosiaan vakisinkin nousee esille kaikesta mita teen. :)

    Eliisa
    Juu, mun viiminen kauppa oli Itsenaisyyden kadulla ja olin myos Kehrasaaressa, mun en siina putiikissa, josta kerroit. Se putiikki oli kylla alunperin mun, nimenomaan ne Designers Guildin jutut, se oli aikoinaan Kuninkaankadulla ja sita jatko mun ystavani mun jalkeen ja han muutti sen putiikin sinne Kehrasaareen.

    Mulla on aina ollut jotenkin "perisyntina" toi asioiden lykkaaminen ja se on aiheuttanut valtavasti ahdistusta ja jotenkin siita seuraa helposti sellainen yleinen elamaan kyllastyminen. Ja tuota puolta yritan nyt itsestani jotenkin parannella, en itseani enaa syyttelemalla, vaan pikemminkin myonteisesti innostamalla. Ja taa blogi toimii valilla siihen tosi oivana apuna.

    Ja hassua, juuri eilen illalla pitkasta aikaa otin virkkuut esille ja virkkasin ison kasan isoaidin nelioita, joten taallakin tilkkukasa kasvaa ja minakin koitan paasta tavarataivaasta eroon.

    Ruostevilla
    Juu, joskus tahan tosiaan uppoutuu silloinkin, kun oikeastaan pitais tehda muutakin. Mutta kaikista ihaninta tassa on se, etta sita tuntuu, etta saman henkiset ihmiset loytaa taalla tosiaan toisensa. Miten me muuten oltas voitukaan kohdata. :))

    ReplyDelete
  28. Täällä sitä iltaa istun sun blogis ääressä...talo on hiljanen ja lapset nukkuu.
    Mä olen kiinnostunut sun elämästäs siellä ja tietenkin noista ihanista värikylläisistä kuvistas...päivien piristyksistä.Sun innoittamana aloitin vihersmoothien valmistamisen sekä itselle että ilman salaatteja lapsille,elippä terveelliset elämäntavat kiinnostaa.
    Nojatuoli matkailu kiinnostaa,joten innolla odottelen kuvia sieltä sulatusuunista...erilaiset kulttuurit kiinnostaa.Kiitos blogista ja viikonloppua.Yksi visualisti-myyjä.

    ReplyDelete
  29. Minulla menee joskus bloggailu pakkomielteen puolelle (hyvässä) ja ajattelen nyt pitää kirjoittaa tänäänkin. Ja niinpä olen tehnyt.
    Mukava "nähdä" kävijöitä, tarkoitan kun luen kommentteja on kuin näkisin teidät siellä niin elävänä. Ja ne jotka eivät jätä puumerkkiään kuitenkin vaistoan. Onhan tämä piiri jo niin iso ja mukava.

    Kaikkea kuulumisia ja koti, harrastus ja hassuja sattumia on mukava lukea sekä välillä vähän kantaaottavaakin. Sellaista elämän kattavaa, aika laajasti sanottu, mutta sellaista elämä on.

    ReplyDelete
  30. Voi minäkin muistan nyt sinun liikkeesi Tampereella,
    lastenhuoneemme valaisee vielä ihana turkoosi lamppu sieltä!!

    ReplyDelete
  31. Ihanuudet
    No kiva tietaa, etta ihan tavallinen elamakin taalla enkelten kaupungissa kiinnostaa ja erityisen iloinen olen, etta kuvat kiinnostaa myos, koska olis tosi tylsaa ottaa kuvia vaan omaksi iloksi.

    Ja kiva, etta sakin innostuit smoothieihin. :))

    Arleena
    Juu, onhan tasta tullut aika iso ja kiva piiri, saman henkiset bloggaajat aina lopulta loytaa toisensa. Ja kylla mullakin taa on usein aika pakkomielteen omaista, mutta mullakin enimmakseen positiivisesti. Saan aikaiseksi ehka enemman, kun haluan jakaa kuvat kuitenkin taalla muiden kanssa.

    Ja jatkossakin tulee varmaan tata samaa, juttuja kehyesti tai vahemman kevyesti. ;)

    Orvokki
    No ompas kiva kuulla, etta taalla on sitten Tampereen tuttuja enemmankin. ;))

    ReplyDelete
  32. Tulin virtuaalikaffille ja tarjoamaan sinullekin miltei kuumaa Runo-kahvilan korvapuustia, jossa ei ole mausteita säästelty. (Runo on hieman rosoinen kuppila, miltei vastapäätä sun Satakunnan kadulla sijainnutta puotia.)

    Minä pidän arkielämän ja henkisen elämän pohdiskeluista, toisaalta minua kiinnostaa myös ulkosuomalaisperspektiivi enkelten kaupungista. Ensi alkuun varmaan hurmaannuin kuviesi sävyistä ja miljoonista sisällöistä.
    Ajatuksia herättävää pohdintaasi on kiva lukea, vaikken saisikaan täällä mitään sanotuksi, keskustelen hiljaa itsekseni kanssasi.

    Olen noviisi blogimaailmassa, mutta yllättäin olen löytänyt täältä myös hengenheimolaisia ja sukulaissieluja. Totuttelen vielä bloggausajatukseeni ja etsin omaa suuntaani.

    ReplyDelete
  33. Rva Pioni
    Voi kiitos, Runon korvapuusti kuullostaa kiehtovalta. Tampereella on paljon uusia juttuja, jotka pitaa katsastaa kun sinne tasta joskus paasen.

    Kavin kurkkaamassa blogillasi ja voi miten ilahduttavaa nahda tuiku tuttuja Tampereen maisemia. Kylla mulla aina sinne on ikava, vaikka viihdynkin hyvin taalla LA:ssa.

    Ma itse kylla koen myos oikein mielekkaaksi aiheeksi pohtia myos tata amerikkalaista elamantapaa taalla blogilla. Kyllahan se niin monessa eroaa eurooppalaisesta. ;)

    ReplyDelete
  34. Hei, tulin meikäläisittäin myöhäisille kahveille, mutta minulla onkin Bailey's-kahvit mukissa:)) Siksi olen niin muikeana.

    Blogissasi olen vieraillut säännöllisen epäsäännöllisesti - viime aikoina enempi säännöllisesti - jo kauan, ehkä joitakin vuosia jopa. Nyt iloa on tuottanut tämä Enkeltenkaupungissa, missä pohdit kaikenmaailman asioita ja kerrot elämästäsi ja itsestäsi.

    Ulkosuomalaisten elämä kiehtoo minua kovasti, sillä olin sellainen aikoinani, tosin kauan sitten. Vieläkin polttelisi lähteä, mutta yksin se ei ole mielekästä ja kumppania on turha lähteä hakemaan kaukaa kun ei täälläkään ole vastaan kävellyt!

    Harvoin jätän puumerkkiä itsestäni, sillä täällä on jokaisella jo niin vakiintuneet ystävät, että tuntuu tunkeilemiselta. Kahvittelu kerallasi oli kyllä tosi mukavaa, kiitos seurasta!
    Eeva

    ReplyDelete
  35. Eeva
    No tassahan bailut senkun paranee, mullekin kylla nyt kelpais pikku tujaus Bailey'sia, enaa ei ole paivakahviaika, vaan ollaan jo sunnuntai-illassa, siella Suomessa olettekin jo herailemassa maanantain puolella.

    Kiva, etta viihdyt ja ulkosuomalainen elama kiinnostaa ja ihanaa, etta jatit nyt puumerkin, innostaa aina kun tulee uutta seuraa "kahvipoytaan", joten jata ihmeessa kommentteja jatkossakin.

    Ja sita ei koskaan tieda mita tapahtuu. Ma en viela reilu kolme vuotta sitten olis kuuna paivana voinut kuvitella muuttavani Kangasalta Kaliforniaan. Ma olin kolmisen vuotta toipunut tuskallisesta erosta, enka oikein osannut kuvitella, etta loytaisin ketaan. En edes viitsinyt etsia.

    Mutta ihmeita tapahtuu. Mina loysin mieheni blogista. Yhtena kauniina kesakuun paivana jatin kommentin Robin blogille ja saman kesan elokuussa sitten muutinkin tanne LA:hin. Tosin en silloin viela tullessani ollut paattanyt tanne jaada. Piti olla vaan aluksi kuukausi. Mutta taalla ma vielakin olen. ;)

    ReplyDelete
  36. Mä tulen vaikka nyt iltapäiväteelle sitten;)

    Niin totta et joistakin ihmisistä
    on muodostunut jopa tavallaan ystäviä
    just näin kaukana kun asuu
    blogimaailman kautta.

    Mut sun blogissasi on ihania kuvia
    ja itsekin tykkään samanlaisista väreistä mitä kuvista huokuu;)

    Ja varmasti olet myös ihanan värikäs
    persoona
    ja erityinen itsekin:).

    Olispa hauska oikeasti tavata
    joskus!

    Jamssi

    ReplyDelete
  37. Jamssi
    Sanopas muuta, olis kylla tosi kiva joskus tavata sinutkin. Mulla on kanssa susta sellanen kuva, etta olet varikas ja ihanan persoonallinen.

    En viitsi edes ajatella, kuinka paljon vahemman sita nyt olis ystavia, jossei olis tata blogia. Tietysti eritoten taalla maailmalla se on tosi tarkeaa. :))

    ReplyDelete
  38. Vieläkös sitä kaffetta jäi?
    Täällä minäkin kurkistelen, nyt olen istunut koko aamupäivän lukien blogiasi kommentteineen. Ihan ajatuksen kanssa. Yhtenäisenä kuin kirjaa. Aiemmin luettu sai uutta sisältöä.
    Elämäntaparemonttiin olis tarvetta itselläkin...palaan sinne vielä kaffeen jälkeen.
    Oikein mukavaa värikästä ja monimuotoista syyskesän jatkoa sinulle. "nähdään" taas.

    ReplyDelete
  39. Tiitsa
    No kylla taalta viela sumpit sullekin tulee. ;)

    Kiva, etta oot viihtynyt, ja nyt on luvassa lisaa elamantaparemppaa. Ma aion nyt itse pistaa ojennukseen jotkut ikuisuuksia rempallaan olleet tavat ja tottumukset. Joten toivottavasti viihdyt jatkossakin.

    ReplyDelete