Ihanista ihanin kuukausi on nyt takana pain. Sirpun perhe lahti eilen takas Suomeen. Olen ollut sen jalkeen emotionaalisessa vuoristoradassa. Viihdyn hyvin taalla Kaliforniassa, mutta valilla sydanta rusentaa valtava ikava, siksi oli tosi ihana viettaa yhteista aikaa oman perheen kanssa. Toisaalta se lievitti ikavaa, toisaalta taas tuntuu, etta se vaan entisestaan kasvatti sita.
Mua itketti eilen koko paivan, tanaankin on viela kyyneleet herkassa. Olen katsellut koko aamun kuvia onnellisista hetkista. En ole raaskinut viela purkaa Kaapoa varten tehtyja erikoisjarjestelyita, laatikot on viela teipattuna, keittion roskis vessassa, sanky seinan vieressa ja vaippapaketti yopoydalla. Pieni pariton sukka hyllyn reunalla sai krotiilin kyyneleet virtaamaan.
En pysty nyt kirjoittamaan, olo on viela niin haikea. Mutta palaan kylla varmaan viela useasti kuvien kera aiheeseen.