Tuesday, August 3, 2010

Onnellisia hetkia

 
Ihanista ihanin kuukausi on nyt takana pain. Sirpun perhe lahti eilen takas Suomeen. Olen ollut sen jalkeen emotionaalisessa vuoristoradassa.  Viihdyn hyvin taalla Kaliforniassa, mutta valilla sydanta rusentaa valtava ikava, siksi oli tosi ihana viettaa yhteista aikaa oman perheen kanssa. Toisaalta se lievitti ikavaa, toisaalta taas tuntuu, etta se vaan entisestaan kasvatti sita.

Mua itketti eilen koko paivan, tanaankin on viela kyyneleet herkassa. Olen katsellut koko aamun kuvia onnellisista hetkista. En ole raaskinut viela purkaa Kaapoa varten tehtyja erikoisjarjestelyita, laatikot on viela teipattuna, keittion roskis vessassa, sanky seinan vieressa ja vaippapaketti yopoydalla. Pieni pariton sukka hyllyn reunalla sai krotiilin kyyneleet virtaamaan.

En pysty nyt kirjoittamaan, olo on viela niin haikea. Mutta palaan kylla varmaan viela useasti kuvien kera aiheeseen.

16 comments:

  1. Voi Itkupilli,voin ihan kuvitella miten haikealta tuntuu kun olet kuukauden viettänyt tyttäresi perheen kanssa. Tyhjyyden tunnehan sellaisesta tulee,joksikin aikaa.Haleja!

    ReplyDelete
  2. Oi, ymmärrän haikeutesi. Oli kuitenkin hienoa, kun saitte viettää yhdessä kokonaisen kuukauden.

    Eilen ajattelin sinua, kun ostin Kaffe Fassettin tilkkukirjan. Sen loistavat värit saivat minut muistamaan sinun värimaailmaasi.

    ReplyDelete
  3. Meillä sama haikeus kun käydään suomessa
    ja pitää jättää jäähyväisiä
    isovanhemmillle.

    Onneksi nykysin on webkamera
    ja skype sun muut.

    Mutta varmasti katsot kuvia moneen kertaan
    ja ihania muistoja on paljon<3

    Jamssi

    ReplyDelete
  4. Voi, kuulostaa niin surulliselta. Iso hali!

    ReplyDelete
  5. Yaelian
    Tanaan on kylla viela tosi haikea olo, hiukan helpotti kun Sirpun perhe on vihdoin Suomessa ja saatiin vaihdettua hiukan kuulumisia. ;)

    Unelma
    Kuukausi oli kylla niin ihana, sain kunnolla tutustua Kaapoon ja Kaapo mummoon.

    Ma rakastan Kaffe Fassetin varimaailmaa, se on ollut mulle yksi inspiraatioiden lahteista pitkaan.

    Jamssi
    Niin, onneksi on nykyaan mesengeri ja skype, niiden valityksellahan ma pidan yhteytta ystaviin ja perheeseen Suomessa.

    En edes viela viitsi ajatella, mika haikeus sitten tulee, kun joskus kayn Suomessa ja lahden sielta sitten takas tanne pain.

    Susa
    Juu, olo on samanaikaisesti surullinen ja onnellinen. Niin ihanaa oli. Mutta nyt tietty on kamala ikava. Onneksi Robert on tulossa. Mutta mita sitten kun sekin lahtee...en uskalla edes ajatella.

    ReplyDelete
  6. Varmasti ihana kuukausi takana! Mutta nama ensimmaiset paivat ovat varmasti aika haikeita ja tyhjia. Halaus!

    ReplyDelete
  7. Onnelliset hetket aistii tunnelmallisista kuvistasi. Voin vain kuvitella ikävän määrää. Onneksi on kuitenkin tänä päivänä Skype - eikö?
    Halaus.

    ReplyDelete
  8. Tuntuu kyllä varmaan haikealta, tyhjältä, hiljaiselta.

    Hali.

    ReplyDelete
  9. Nina
    Kiitos. :))

    Tuula
    Eikohan tama tasta pikku hiljaa ala taas sujua, mutta vielakin tuntuu oudolta ja tyhjalta.

    Helja
    Juu, me jutellaan kameralla mesengerissa useasti ja Kaapokin osaa jutella, ihan selvasti se tuntee tuntut henkilot kameran valityksellakin, joten se kylla tietty lohduttaa paljon.

    Susu
    Hiljaisuus vinkuu korvissa, ja ihan omituista, kun ei tartte pitaa silmalla mitaan, voi vaan istua paikoillaan ja mitaan ei katastrofia ei ole tapahtumassa. ;)

    ReplyDelete
  10. Lähdönhetki ja sen jälkeinen tyhjä tunnelma on haikea ja ikävä tuntuu pohjattomalta.
    Mutta taas on sopeuduttava seuraavaan kertaan saakka.

    ReplyDelete
  11. Taidan ymmärtää, kun hyvästejä on tullut jätettyä yhdelle sun toiselle viime aikoina. Nyt on sitten tyhjä olo ja ikävä suurimmillaan. Silti en kadu tätä muuttoa ja onneksi täältä ei ole niin pitkä matka.

    Halaus :))

    ReplyDelete
  12. Voi, kuvitella, miten haikealta ja tyhjältä voi tuntua. Onneksi sitten, kun pahin lähdön haikeus on poistunut, ikävää voi hellittää kuvilla ja sukeltaa niihin ihaniin kuukauden ajan kerääntyneisiin muistoihin :)

    Joku sanoi,että pitää lähteä, jotta voi palata.. mutta kyllä musta ois ihanaa olla rakkaiden lähellä aina :)

    ReplyDelete
  13. Iso rutistus sinulle Itkupilli!
    Täälläkin kyynel vierähtää blogiasi lukiessa. Aivan ihana pikkuinen Kaapo:)

    Milloin olet viimeksi käynyt Suomessa? Onko sinulla matkasuunnitelmia Suomeen?

    Terveisin Maija, muinainen ulkkis, joka nyt ikävöi alituiseen reissaavaa jälkikasvuaan..

    ReplyDelete
  14. Arleena
    No toi oli mulla eka kokemus tuosta lahdon hetkesta. Yllattavan rankkaa. En tieda tottuuko siihen. Mutta toisaalta, kylla se hyvaa tekee myos kokea tuollaisia tunnepurkauksia.

    Elegia
    No juu, sa olet onneksi niin paljon lahempana Suomea, taalta on niin mielettoman pitka matka. Se jo rajoittaa matkustelua puoleen sun toiseen. Mutta en makaan ole koskaan katunut tanne muuttoani, toivoisin vaan, etta voisin enemman olla tekemisissa ystavien ja perheeni kanssa.

    Karkki
    Tietty tollaset lahdon hetket osottaa, kuinka valtavan tarkeita rakkaat ihmiset on, sita ei huomannut, silloin kun kaikki oli siina lahella. Mutta nyt olen tosiaan oppinut ymmartamaan, miten paljon rakastan ja kaipaan ystavia ja perhettani. Joten todellakin unelmoin nyt siita, etta tuollaiset vierailut ei ole poikkeus vaan etta niista sais nauttia jatkuvasti.

    ReplyDelete
  15. Maija
    Ma olin viimeksi Suomessa 3 vuotta sitten, eli en ole tassa valilla kaynyt siella ollenkaan. Tietty mulla on suunnitelmia sinnekin pain matkustamisesta, mutta nyt nayttaakin silta, etta Suomesta on odotettavissa lisaakin vieraita tanne pain. Se tuntuu talla hetkella oikein hyvalta, mutta kylla sinne Suomeen pitaa paasta.

    ReplyDelete