Saturday, September 18, 2010

Anopin sekoiluja ja omia haaveita




Anoppi sisustaa innolla, ihana vanha puulattia vaihdettiin laminaattiparkettiin, seinat maalattiin beessilla ja lisaa on tiedossa. Ajattelin, etta no, samahan se, omapahan on huushollinsa, sisustakoon miten haluaa. Mutta, kun me oltiin siella syomassa, niin anoppi alko selittaan, etta koitan nyt laittaa taalla paikkoja kuntoon, etta on koti sitten kunnossa teita varten kun kuolen...voi ei...tossa vaiheessa hiukan tuli mieleen, etta olisit sitten edes kysynyt hiukan neuvoja noiden valintojen suhteen. Mutta ei, ei tosiaan kannata alkaa harmittelemaan tollasia. Mielestani mitaan ei kannata murehtia etukateen, ja kaikesta vahiten jotain sisustusta. Toivoisin vaan, etta anoppi alkais jo vihdoin tehda jotain ihan itseaan varten ja alkaisi nauttimaan elamasta.

Ja anoppi on sita paitsi hyvassa kunnossa, vaikkakin se yks viikonloppu kovasti hataili terveytensa puolesta. Laakarintarkastuksen jalkeen laakarista oli soitettu ja pyydetty soittamaan sinne. Laakari halus puhua lisaa niista tuloksista. Anoppi kuuli siita liian myohaan perjantai-iltana, joten sen piti odotella maanantaihin asti. Koko viikonlopun se murehti ja mietti, etta miten se kerkiaa nyt kaiken jarjestamaan, kun kohta kuolee pois.

No, seuraavana maanantaina anoppi sitten soitti laakarille ja laakari kerto, etta olis vaan halunnut onnitella niista tuloksista, anoppi on terve kuin pukki!
 
Kuvilla ei ole mitaan tekemista anopin kanssa, niissa on nyt taas vaan sita varimaailmaa, mita haluaisin tanne lisaa. Mulla on nyt rauhassa hautumassa paassa uudet suunnitelmat ja olen aika innoissani. Mutta en ole enaa karsimaton kuten ennen aina olin, nyt voin ihan rauhassa odotella ja nauttia keskella keskeneraisyyttakin. Haaveillahan silti voi ja pitaakin. ;)
 ***
The Finnish text is not important, just some stupid gossips of my family. Images have nothing to do with that, I'm just dreaming of the new colors, I will start to re-decorate next month, the colors of the photos are the colors I wanted to have more. But I'm waiting patiently, just dreaming...;)

22 comments:

  1. Se anoppihan on masentunut, ei sen kummempaa.

    ReplyDelete
  2. Minkäs ikänen anoppi,kuulostaa siltä uhrautuvalta ikäpolvelta joka ei tee mitään itseään ajatellen.Ikänsä raataa miestään ja lapsiaan ajatellen toistelee vaan mitäs minä muka,eeenhän minä nyt.Tuttuja virsiä mummon suusta joka ei rahaa käytä mihinkään kivaan joka kohdistuisi häneen itseensä.Mutta sellaisia ne ovat,onneksi me olemme jo kasvaneet hieman itsekkäämmiksi.

    ReplyDelete
  3. Helena
    Juu, kyllahan se valilla on masentunutkin, vasynyt liiasta huolehtimisesta, nyt se kylla on aika innostunut tosta remontista, toivottavasti osaa myos nauttia sitten itsekin. ;)

    Henrietta
    Juu, just sita ikapolvea, anoppi on 75 v. ja se on aina tottunut kantamaan vastuuta kaikesta ja kaikista, nykyaan kylla ihan turhaan. Anoppi kay vielakin toissa, mutta ei millaan raaski kayttaa rahaa mihinkaan kivaan...nyt ma jo luulin, etta se oli vihdoin hiukan oppinut. ;)

    Onneksi tosiaan sita itse osaa olla itsekkaampi nautintojen suhteen.

    ReplyDelete
  4. Tuo on se tuttu fraasi, jota meilläkin on saanut kuulla jo about 20 vuotta: "Sitten kun mä kuolen...". (Taisi sitä hokea jotkut Muorin ystävätkin.) Se on kai sisäsyntyistä vanhenevilla ihmisillä, ympäri maailman. No, sehän vain osoittaa lämmintä sydäntä ja ikuista huolta pesueestaan. Onhan se oikeastaan aika ihanaa, vaikkakin tylyn kuuloista.

    Ja usko pois, että ne asiat/tekemiset lisääntyvät pikkuhiljaa, joilla on se leima 'sitten kun mä kuolen'. Ajattelevat ilmeisesti niin, että meillä jälkeen jääneillä on helpompaa hoidella asioita sitten. Ei kuitenkaan ole.

    ReplyDelete
  5. Lepis
    Juu, toi taitaa olla aika yleista ikaihmisilla. Tietty se osottaa myos valittamista ja lamminta sydanta, mutta paljon enemman ilahduttais nahda anoppi itse nauttimassa jo vihdoin omasta elamastaan ja etta jattais turhan murehtimisen sikseen. Mutta jos sita on tehnyt koko elaman, niin vaikeahan siita tavasta on yks kaks eroonkaan paasta.

    ReplyDelete
  6. Anoppi on ehkä sellainen,joka ei osaa itse nauttia vaan ajattelee ensin muita,vanhasta tottumuksesta,tuollaisiin olen itsekin törmännyt.

    ReplyDelete
  7. Onneks anoppisi on kunnossa (vaikka olet tainnut mulle ton jutun jo kertoakin)...

    Mutta siis poistiko se ne puulattiat?! Sano etta jatti ne sinne laminaatin alle...vai voiko niita jattaa muuta kuin kokolattimattojen alle? Oliko ne seinat ennen valkoiset? Jos oli, niin beige on edistysta varimaailman suuntaan Itkis! ;)
    t:beige/valkoinen

    ReplyDelete
  8. Yaelian
    Juu, vanhasta tottumuksestahan tossa on kyse, vaikea siita on poiskaan totutella, vaikka hyvaa se tekis.

    Susa
    Ma en tieda, toivon tietty, etta puulattia olis jaanyt sinne alle. Ma en oo oikein viitsinyt seurata sita remonttia, kun ei oo sitten yhtaan mun maun mukasta.

    Seinat oli aiemmin vaaleat, ei valkoiset, mutta nyt ne tummemmat...niin varimaailman suuntaan...mutta se vari! Kylla beige voi olla kauniskin, mutta ei kaikki beiget!

    Ma oon varmaan sulle kertonut ton laakarijutun...vai apua, oonko jo kirjoittanut siita aiemmin...ma en enaa muista mitaan! ;D

    ReplyDelete
  9. Minun anoppi ja appi on samanlaisia. Ne järjestelee asioista sillä silmällä, että sitten kun ne kuolee.

    Aluksi minun oli vaikea suhtautua siihen, mutta nyt siihen on jo tottunut. Ei ne siis aktiivisesti ajattele delaavansa, mutta tuo on niiden tapa välittää pojistaan. Kesämökki on mm. siirretty jo mieheni ja hänen veljensä nimiin, koska periminen olisi niin ”kallista” ja se (mökki ja tilat) halutaan pitää suvussa.

    Ihanan herkullisia kuvia taas! Tuo ylin on kuin maalaus, tosi kaunis ja rakastan tuota väriyhdistelmää!

    ReplyDelete
  10. Aivan ihania kuvia:)

    Toiv. sun anoppi kerkiää kans
    hiukan nauttia sitten itsekin elämästä
    mutta vanhempi sukupolvi tosiaan on erilaisia:).

    Mukavaa sunnuntaita.

    Jamssi

    ReplyDelete
  11. Elegia
    Ma alan kanssa nyt jo tottua tohon, on kuulemma ollut samat jutut jo ainakin 20 vuotta. Suomessa on fiksua kylla jakaa noita ennakkoperintoja.

    Ma en tieda mitaan amerikan perintoveroista, sen vaan tiedan, etta talla voi jattaa ihan tosta noin vaan lapsiaan perinnottomaksi. Mun anoppi on hiukan ristiriitainen ja hassu noissa raha-asioissa, se ei uskalla antaa noille pojille mitaan perintorahoista etukateen, kun ei luota niihin. Siksi se vaan kartuttaa niille perintorahoja. Nauttis itse rahoistaan kun kerkiaa. Ei sitten tarttis olla huolestunut siita, etta noi veljekset torsaa ne typerasti. ;)

    ReplyDelete
  12. Jamssi
    Katos, olitkin boxissa yhta aikaa.

    Ja kiitos. Niin, ma just tossa taas Elegiallekin kirjoitin, etta nauttis nyt vaan anoppi omasta elamastaan.

    Mukavaa sunnuntaita sinne rapakon taakse. Taalla ollaan viela lauantain puolella 20 minuuttia. ;)

    ReplyDelete
  13. kein ajattelet, olisi korkee aika anopin itsekin nauttia olostaan, ihan vaan ittensä takia

    ReplyDelete
  14. Ihanoja valokuvia ja väriä... Huvitti sinun englantin kielen käänös. Tuli hymy huulen.
    Voisit kyllä sano anopille että hän on viellä nuori ja saa nauttia elämästä. Ei kukan tiedä etukäteen mitä voi sattua.
    Forest Gumpin elokuva lauseesta on hyvä elämän tapo:
    "Life is like a box of chocolate, you never know what you get"
    Hyvää sunnuntai jatkua :o)

    ReplyDelete
  15. Itkis, ei kun olet muistaakseni siita puhelimessa jutellut. Ellei se sama tapaus tapahtunut taas hanelle uudestaan perjantaina.

    ReplyDelete
  16. Mun oma äiti on vähän samanlainen. Esimerkiksi kun sai 70-v lahjaksi kaksi samanlaista kalevalakorua niin ei toki mennyt niitä vaihtamaan vaan piti molemmat, että on sitten molemmille tyttärille oma... (meitä on vain me kaksi).
    Mutta muutama vuosi sitten lopettivat säästöilyt ja antavat palaa. Isäni osti upouuden auton 2 kuukautta ennen kun ajokortti vanhentui, meni uudelleen autokouluun ja suoritti inssin 81-veenä.
    Luulimme jo elämänilon loppuvan äitini rintasyöpään, mutta kaikki taas hyvin. Äitini mottoa "tee arjesta juhla" yritän aina välillä toteuttaa.

    ReplyDelete
  17. Heh, olipa kivasti tehty lääkäriltä. :D
    Minulle tehtiin kerran teini-ikäisenä raskaustesti, ei siksi että olisi ollut epäilyksiä raskaudesta, vaan koska kuukautiset olivat niin epäsäännölliset. Lääkäri tuli hakemaan minut odotustilasta testin tulosten kanssa vakavalla naamalla ja sanoi, että tulepas vähän tänne juttelemaan ja alkoi sitten puhua kaikista muista asioista. Vasta naamastani se varmaan tajusi, että olin kuolla kauhuun siinä penkissä istuessani, kun sanoi, että siis testi oli ihan negatiivinen. Ja mittasi sen jälkeen verenpaineeni. Ylläri, että verenpaineet olivat vähän korkeat sillä kertaa... ;D
    No mutta siis vielä kauheampaa olisi ollut, jos lääkäri olisi soittanut ja jättänyt viestin, että meidän pitäisi vähän jutella ja sitten olisin viikonlopun saanut kuvitella olevani raskaana. Hui!

    ReplyDelete
  18. Kaunis värimaailma kuvissa, ylin kuva aivan ihana. Voi anoppia, hö! osaisi nyt nauttia elämästään. Itse aion olla hieman itsekäs, kun lapset ovat päässeet omille jaloilleen. Aion nauttia lopusta elämästä täysin palkein, oli se sitten lyhyt, eli pitkä. Mitä sitä murehtimaan:)

    ReplyDelete
  19. Pauliina
    Toi Forest Gumpin mietelause on ihana. Ja ma kylla koitan kovasti anoppia piristaa ja olen huomannut, etta se tykkaa jutella mun kanssa. Saan sen aina nauramaan. Se olis tosi rento ja mukava tyyppi, jos osais hiukan enemman myos itse nauttia elamasta.

    Susa
    Ei se nyt tapahtunut, eli kylla ma luulen, etta olen sulle tosta joskus kertonut. ;)

    Helja
    No tosi kiva, etta vanhempasi ovat oppineet myos nauttimaan elamasta. Ja sehan on tarkeaa juuri myos tuon rintasyovan yhteydessa, positiivisista asioista saa voimaa ja sitahan tuon sairauden nujertamiseen tarvitaan.

    Tiina
    No juu, olis sulla kylla kerinnyt verenpaineet nousta huippulukemiin, jos olisit viikonlopun yli saanut miettia. Ma olen itse joutunut odottelemaan paiva tolkulla tuloksia rintakyhmysta. No se oli sitten vaan tulehtunut maitorauhanen (imetin siihen aikaan), mutta epatietoisena sita voi alkaa kuvittelemaan vaikka mita. ;)

    Valokki
    Kiitos, ma tykkaan erityisesti kuvata kukkia.

    Ma en kanssa halua turhaan stressata itseani enka lapsiani liialla huolestumisella ja huolehtimisella, anna heidan elaa omaa elamaansa ja itsekin koitan nauttia omastani. Ei se silti tarkoita, etteiko valittaisi. :)

    ReplyDelete
  20. Minäkin ihmettelen aina silloin tällöin, kun ihmiset, siis muutkin kuin anoppisi, laittavat kotiinsa sitä tekolattiaa eli laminaattia. Sehän on niin sähköinen ja kopisee ym. ja näyttää muovilta.
    Onneksi anoppisi oli terve, joten 20-vuodessa kaikki ehtii kulua ja remonttitarve on ilmeinen sitten joskus.

    ReplyDelete
  21. Arleena
    Juu, ma en myoskaan ymmarra mika siina laminaattilattiassa niin viehattaa, ehka se, etta se nayttaa akkiseltaan arvokkaammalta kuin on, mutta todellisuudessa on kuitenkin muovisen nakonen.
    Anoppi on niin terve ja hyva kuntonen, etta ma tassa nyt kaikista torvi olisin, jos rupeisin murehtimaan sen sisustusmakua. ;)

    ReplyDelete
  22. Miten erilaisia ovatkaan ihmisten arvostukset. Vanha puulattia on arvokkaampi kuin laminaatti. Sinänsä hellyttävää, kun anoppisi miettii, mitä hän haluaa jättää perillisille. Nauttisi vain elämästään ja rahoistaan, kun vielä pystyy. :)

    Anoppisi laminaattilattiasta tuli mieleeni, kuinka saimme virheettömän tiikkisen sohvapöydän 60-luvulta. Mitä tekikään appeni, kun näki pöydän meillä! Veteli akryylilakalla pöydän pinnan. Minulta mitään kysymättä. Selityksenä oli, että nyt minun ei tarvitse öljytä pöytää, kun se on lakattu. Tietenkin olin kiukkuinen erityisesti miehelle, kun oli antanut moiseen typeryyteen luvan apelle. Ennemmin olisin öljynnyt elävän tuntuista puuta kuin katsellut muovilla pilattua pöytää. Mietinkin, minne veisin pöydän entisöitäväksi.

    ReplyDelete