***
Iloisesta kollaasista huolimatta, mulla on ollut mieli hiukan haikeana. Olen kyllä ihan itse sitä lietsonut tahallani...
kävin kuuntelemassa tuolla edellisen postauksen kommenteissa mainitun Laura Närhen biisin Youtubessa, tosi kaunis biisi. Siitä lähti taas oikein kunnon tunnekuohut valloilleen, kuuntelin muutamia muitakin uusia suomalaisia biisejä, ihan hyvä välillä päivittää sitäkin osastoa, mutta tuntuvat kyllä kaikki iskevän suoraan mun itkusuoneen. Nyyh nyyh, nyt on hanat auki. Pahin kaikista eli mulle se kaikkein herkin biisi on Jipun Kaksi kauneinta. Se menee niin mun sielun syövereihin asti, ja tulee niin ikävä kaikkia maailman kauneimipia rakkaita ihmisiäni siellä Suomessa.
Mutta nyt on kuitenkin laitettava tähän se biisi, joka on liikuttanut mieltäni jo vuosikymmeniä. Nuorempana itkin ja ajattelin pappaani. Mutta nyt, kun kuuntelin tätä, mielessä oli oma isäni, äitini nukkui pois tammikuussa. Mä olen jo itsekin mummo ja silti pieni tyttö. Suru sydämessä ja niin mieletön ikävä.
Voi taivas, tämä meni nyt jo tosi syvälle syövereihin. Taitaa olla karjalaista verenperintöä tämä tälläinen tunteellisuus. Mutta tälläistä mä välillä tarvitsen, puhdistusta sielua myöten. Siinä tulee samalla sitten itkettyä pois kaikki muutkin mieltä vaivaavat surut ja murheet. Onneksi nyt on kyllä tapahtunut tosi iloisiakin asioita omissa ihmissuhteissani. Perhe ja kaikki ystävät on mulle niin maailman tärkeimpiä asioita. Jokainen ihmissuhde on arvokas ja tuo elämääni suurta rikkautta. Myös te, rakkaat blogiystävät. Olette mulle tosi tärkeitä....ok, nyt mä lopetan, mutta kuunnelkaa toi ihana biisi.
