Monday, April 25, 2011

Iloinen värikollaasi ja muutama surullinen biisi

Värikollaasi haasteessa olikin nyt tosi keväiset ja ihanat värit. Tätä kollaasia oli tosi ihana tehdä. Kollaasista tuli tosi iloinen ja hauska. Ja saa muuten kommentoida ihan vaan kollaasiakin, ei tartte lukea tästä eteenpäin mun muuta vuodatusta.

***

Iloisesta kollaasista huolimatta, mulla on ollut mieli hiukan haikeana. Olen kyllä ihan itse sitä lietsonut tahallani...

kävin kuuntelemassa tuolla edellisen postauksen kommenteissa mainitun Laura Närhen biisin Youtubessa, tosi kaunis biisi. Siitä lähti taas oikein kunnon tunnekuohut valloilleen, kuuntelin muutamia muitakin uusia suomalaisia biisejä, ihan hyvä välillä päivittää sitäkin osastoa, mutta tuntuvat kyllä kaikki iskevän suoraan mun itkusuoneen. Nyyh nyyh, nyt on hanat auki. Pahin kaikista eli mulle se kaikkein herkin biisi on Jipun Kaksi kauneinta. Se menee niin mun sielun syövereihin asti, ja tulee niin ikävä kaikkia maailman kauneimipia rakkaita ihmisiäni siellä Suomessa.

Mutta nyt on kuitenkin laitettava tähän se biisi, joka on liikuttanut mieltäni jo vuosikymmeniä. Nuorempana itkin ja ajattelin pappaani. Mutta nyt, kun kuuntelin tätä, mielessä oli oma isäni, äitini nukkui pois tammikuussa. Mä olen jo itsekin mummo ja silti pieni tyttö. Suru sydämessä ja niin mieletön ikävä.

Voi taivas, tämä meni nyt jo tosi syvälle syövereihin. Taitaa olla karjalaista verenperintöä tämä tälläinen tunteellisuus. Mutta tälläistä mä välillä tarvitsen, puhdistusta sielua myöten. Siinä tulee samalla sitten itkettyä pois kaikki muutkin mieltä vaivaavat surut ja murheet. Onneksi nyt on kyllä tapahtunut tosi iloisiakin asioita omissa ihmissuhteissani. Perhe ja kaikki ystävät on mulle niin maailman tärkeimpiä asioita. Jokainen ihmissuhde on arvokas ja tuo elämääni suurta rikkautta. Myös te, rakkaat blogiystävät. Olette mulle tosi tärkeitä....ok, nyt mä lopetan, mutta kuunnelkaa toi ihana biisi.

21 comments:

  1. Sielun pesuvettä, hyvää tekee. Kunnolla itkeminen on vaan tosi rankkaa puuhaa, ihan poikki hyvän session jälkeen. :D

    <3

    ReplyDelete
  2. Minä olen ihan samanlainen itkupilli, aina pillittämässä. Ja jotenkin tämä sukupolvien ketju, jossa muistot kulkevat polvelta toiselle, on niin haikea ajatus. Ajatus jäähyväisistä. Minäkin sain tänään suru-uutisia, joten itkeskellään vaan.

    ReplyDelete
  3. eve
    Olipa hyvi sanottu tuo sielun pesuvettä, sitähän ne kyyneleet todella on, mulla on nyt jo paljon parempi olo. :)

    Kirjailijatar
    Mua ei turhaan kutsuta itkupilliksi, mutta aina kiva kuulla, että muitakin tälläisiä herkkiä löytyy.

    Tää on jotenkin häkellyttävää aikaa, kun olenkin nyt itse viimeisenä sukupolvien ketjussa. Tälläinen uusi rooli vaatii kyllä sopeutumista.

    ReplyDelete
  4. Itku tekee hyvää! Mä saan välillä ihan järkyttäviä itkukohtauksia. Yleensä sen laukaisee joku biisi ja itku tulee jostakin tosi syvältä, mutta aina sen jälkeen tosi kevyt ja hyvä olla. Kasevan Tyhjä huone ( tai vuode, en taas muista) on yksi takuuvarma pillittäjä ;) Jostakin kumman syystä tykkään välillä haikeilla, kunhan niitä tunnetiloja ei ole liian usein. Kivat värit kuvissa, iloa siellä on. Vahvasti. Hyvä.

    ReplyDelete
  5. Mäkin pillitin lauantaina pitkät pätkät, kesken iloisen päivän. Itku tuli, kun ihastelin ääneen kaunista päivää sanomalla "Ihan kuin ois kesä!" - niin äitikin aina sanoi. Ja mä kuulostin IHAN äidiltä. Myös äiti rakasti kevättä ja kesää, istui kuistilla auringonpaisteessa ja hymyili ihanasti itsekseen. Ja huokaili onnellisena. Ja se muisto sai mut sitten kyynelehtimään oikein tosissaan.

    Sellaisia itkukohtauksia tuli vanhempien kuoleman jälkeen hyvin usein; välillä monta kertaa päivässä. Mutta pikkuhiljaa ne ovat harventuneet. Tuskin ikinä loppuvat kokonaan (en edes halua, että loppuvat) mutta ihan kaikki ei aina enää itketä. Mutta sitten kun itkettää, niin itkenkin oikein kunnolla. Ja se helpottaa.

    Joten itke pois, kultapieni, itke pois <3

    ReplyDelete
  6. ....taas mä itken ... ! ... ja töihin pitää mennä! ... :/ :D

    ReplyDelete
  7. Ilmottaudun mukaan itkijänaisten kerhoon!
    Itkeminen on kyllä terveellistä, silmät ja nenä puhdistuu ja sydänchakra avautuu avautumistaan.

    ReplyDelete
  8. Kuulostaa tosi tutulta, kaikki, karjalat sun muut...Mutta ihan sama, miten hanat saa auki, monet biisit onkin hyviä siinäkin mielessä, välillä kun on puhdistuttava, ja nykyään meikäläinen ei enää loukkaannukkaan toisten sanomisista, että itkisi sillä konstilla.. Hyvä lukea kokemuksistasi, vaikka surullisiakin juttuja, mutta samassa veneessä ollaan ja koetetaan taas vahvempana mennä eteenpäin! terveisin romulyyli

    ReplyDelete
  9. Värien iloista iloittelua on kollaasisi.

    Hyvää tekee itkeminen välillä, röörit puhdistuu ja ahdistus löysää. Lohduttavaa.

    Karjalan kunnailta on Minunkin juureni äitini puolelta.

    ReplyDelete
  10. Aivan ihana kollaasi, niin herkulliset keväiset värit!

    Kyllä se itku vaan tekee välillä niin hyvää, tuo sielun pesuvettä onkin todella osuva ilmaisu.

    Karjalaista sukkuu miekii olen isän puolelta. Asuimme karjalaisten evakko-isovanhempieni kanssa samassa talossa siihen saakka kun täytin kolmetoista vuotta. Karjalaiset sukujuuret ovat minulle paljon läheisemmät kuin äitini keskipohjalaiset juuret.

    Täällä on taas ihana aurinkoinen ilma. Olen jo vapaapäivän kunniaksi käynyt tekemässa kupsutuksia puutarhassa ja sinne menen vielä jatkamaan puuhia.

    Mukavaa uutta päivää!

    t. Jaana

    ReplyDelete
  11. Karjalaisia itkijälaulajia, niitähän me välillä olemme. En ensi katselulta saanut kommenttia sinulle, kun olin juuri itse pillitellut sisareni muistoa, vaikka siitä on jo 12 vuotta viikon päästä. Ikävä on ikävää.
    Mutta, iloa löytyy esimerkiksi sinun kolaasistasi! Aivan upeat turkoosit, ja runsaudella täytetyt lokerot!

    ReplyDelete
  12. Kiitos näistä herkistä pohdinnoista, ja biiseistä. Mä olen myös välillä todella melankolinen, kait tää on jotain maanisdepressiivisyyttä?... Välillä laitan lähestyvien vaihdevuosien piikkiin ;)

    Monet laulut saa kyllä tosi herkiksi, tai sitten sellaisen ihmeellisen "ikuinen nuori"-fiiliksen.. Osaankohan selittää - kuuntelin monen monta kertaa Train-yhtyeen Hey, Soul Sister-biisiä ja oli olo, että lähden tästä just nyt, villinä ja vapaana jammaamaan... Kasevasta sen verran, että liitty hyvin tiukasti mun ja miehen alkutaipaleeseen, kuunneltiin jatkuvasti Kasevaa - Vieläkin herättää sellaisen "rakastunut"-fiiliksen.

    ReplyDelete
  13. Itku tekee hyvää,sen jälkeen olo on helpottuneempi. Sellaisia kausia on ollut että on tullut itkettyä enemmän,nyt hieman vähemmän.Kaunis kollaasi,just sun värejä!
    Ja tsemppejä!

    ReplyDelete
  14. Kollaasissa taas riittää tutkiskeltavaa pitkäksi aikaa, mielenkiintoinen.

    ReplyDelete
  15. Maketsu
    No onneksi säkin oot pillittäjä, koska suahan mä voisin syyttää tai kiittää oikeastaan tästä tämän kertaisesta vollotuksesta. ;)

    Silloin tällöin on kyllä tosiaan hyvää haikeilla, mutta ei sellaiseen pidä jäädä liian pitkäksi mässäilemään. Surut ja murheet pitää päästää menemään.

    MaaMaa
    Juuri tuollaiset ihanat muistot saa mutkin pillahtamaan itkuun, ihan tosta noin vain. Mutta se on osa surutyötä. Ja mielestäni sellaista ei pidäkkään koettaa estää, kun itkettää, niin saa itkeä.

    Ihanaa on kuitenkin huomata, että sitä osaa jo nyt myös välillä nauraa joillekin muistoille.

    ReplyDelete
  16. Johanna
    Tervetuloa kerhoon, itkeminen on kyllä tosiaan terveellistä, poistuuhan siinä samalla myös stressihormoonia. Joten ei kai me turhaan pillitetä. Se on vakavampaa jos ei osaa itkeä.

    Unelma
    Kiitos. :))

    Riitta Sinikka
    Kyllähän sitä on tietty hyvä itkeä pois loukkaantumiset ja mielipahatkin, joskus voi olla ihan hyvä lillua itsesäälissäkin, mutta sinne ei pidä jäädä.

    Hanat voi kyllä tosiaan myös aukaista ihan vapaaehtoisesti silloin tällöin. ;)

    ReplyDelete
  17. Liplatus
    Ahaa, mun juuret Karjalaan tulee isän puolelta, äitini suku on Savosta. Joskus tuntuu, että tämä savokarjalais-yhdistelmä on aika rankka. ;)

    Jaana
    No voi miten paljon yhtäläistä meillä on. Me kanssa asuttiin karjalaisten evakko-isovanhempien talossa mun ekat viis vuotta. Ja mulla oli aina erittäin lämpöiset ja läheiset välit karjalaisten isovanhempieni kanssa, läheisemmät kuin äidin puolen savolaisten.

    Tosi kiva, että siellä Suomessa on kanssa vihdoin alkanut kevät, kateeksi käy teitä kuopsuttelijoita, se ei oo täällä sama, kun puutarhahommia on ympärivuoden.;)

    Kaari3
    Ei kai siitä ikävästä koskaan täysin pääse, mutta helpottaa kyllä, jos suo itselleen luvan surra kun surettaa.

    Iloa voi onneksi myös lietsoa yhtälailla. Värit on kyllä tosi hyvää iloterapiaa. ;)

    ReplyDelete
  18. Eliisa
    Eiköhän meillä kaikilla ole ilon ja surun kaudet. Mäkin olen tosin välillä miettinyt, että mahtaakohan vaihdevuodet jo jotenkin vaikuttaa, kun ihan yllättäen iskee tosi melankolinen olo, mutta toisaalta, olen kyllä aina ollut aika herkkä tunnekuohuille.

    Mulla käy kanssa myös usein tollain, että pamahtaa päälle oikein Power fiilis. Jos pistän soimaan En Voguen "Free your mind", niin tulee tunne, että olen nuori, kaunis ja pystyn vaikka mihin.Kyllä sellastakin tsemppausta pillitysten vaihtoehdoksi tarvitaan. ;)

    Ja toikin on niin ihanaa, että yhteisillä biiseillä tosiaankin saa herätettyä sen "rakastunut"-fiiliksen. Mä joskus teen sellasen ihan tarkoitusellani, kun olen suuttunut miehelleni, kun kuuntelen meidän alkuaikojen biisejä, niin suuttumut lähtee ja tilalle tulee tosi mukava olo. ;)


    Yaelian
    Kiitos ja niinhän se menee, välillä on niitä kausia, että tulee itkettyä enemmän, onneksi välissä on niitä iloisempiakin kausia. ;)

    -maiju-
    Tohon löyty niin mukavasti kuvia, että itsekkin tykkään sitä katsella. ;)

    ReplyDelete
  19. Suloisia kuvia kollaasissasi. mukava niitä oli tutkia ihanan musiikin kera.

    ReplyDelete
  20. Ihanat värit taas kollaasissasi, kuviasi tekee mieli tutkailla aina kauan, niissä riittää katsomista ennemmänkin kuin nopeasti vilkaistuna.

    ReplyDelete