Mönkään menneiden viikonloppusuunnitelmien ansiosta päästiinkin lauantaina meidän uusien naapureiden pihakirppikselle. Pihalla hääräs 3 miestä tosi tärkeinä, tavarat oli järjestelty tip top, mutta kellään ei ollut hajuakaan hinnoista. Olisin mielelläni penkonut enemmänkin romulaatikoita, mutta selvästi yksi miehistä, joka esitteli itsensä doctor something, alkoi epäillä, että mä ymmärrän jotain antiikin päälle ja olen tekemässä arvokkaita löytöjä pilkka hintaan. Mä kun oon aina ehkä liiankin innoissani romujen kimpussa. Valitsin pienen kokoelman ruokailuvälineitä ja pari suolasirotinta, miehet neuvotteli hinnasta pitkään ja lopulta päätyivät 5 dollariin.
Doctor something, jolla muuten roikkui stetoskooppi kaulassa, ohjas romulaatikoilta vielä korujen luokse. Tietysti aloin heti innolla tutkia niitäkin, mutta arvasin jo, että niidenkin hinta nousee, jos innostun liikaa. Nappasin vain muutaman korun ja kysyin, että saisinko vitosella nämäkin. Tässä vaiheessa minäkin esittelin itseni - romutaiteilijaksi. Tohtori empi, mutta suostui lopulta.
Kun oltiin jo lähdössä, löysin vielä yhden ihanan aarteen - hodariklounin. Yritin tinkiä sitä kaupan päälle. Epäluuloinen tohtori halus itse tutkia hodaria tarkemmin ja suostui lopulta. Kun oltiin poistumassa, näytin hodaria innoissani Robille. Rob huudahti, että ei voi olla totta, tää ON aito Picasso. ;)
Tämä oli siis ihan kiva lohtu epäonnisessa viikonlopussa ja seuraavaksi kerron siitä toisesta kivasta jutusta, eli yhden haaveeni toteutumisesta. ;)
***
Because of our unlucky weekends plans, we had chance to go to a yard sale at our new next door neighbors. I'm really happy with my findings, all with $10 and the hotdog clown I bargained for free.
