sitä saa, mitä tilaa...you get what you ask for...

Mä sain valmiiksi tilkkuverhot (toka kuva ylhäällä), mutta en oikein ollut niihin tyytyväinen. Mulla oli mielessä joitain paljon rankempaa. Ripustin ne kuitenkin eilen ikkunaan, mutta ne näytti aivan liian näteiltä. Siinä ne roikku yön yli ja olin jo päättänyt, että saa kelvata toistaiseksi, kun Rob tykkäs niistä tosi paljon. Mä kerkisin ottaa jo noi yllä olevat kuvatkin ja kirjoittaan tähän ihan muita höpinöitä, mutta kun Rob tuli ruokkikselle, niin kysäsin siltä, että mitä jos kuitenkin heittäisin noi verhot valkaisuliemeen, koska haluaisin niistä jotenkin kuluneemman ja rankemman näköset. Sellasista kun niin tykkään, en voi sille mitään.

Robin mielestä se oli huono idea, se pelkäs, että pilaan hyvät verhot...mutta en voinut vastustaa kiusausta...

eli upotin verhot valkaisuliemeen(jossa sanottiin ettei silkille) ja väri alkoikin haalistua mukavasti, mutta kun kerran toivoin sitä rankkuutta lisää, niin sitähän sain, silkkiset tilkut suli kokonaan pois. Nyt mulla on tosi rankat verhot. Pitää nyt katsoa mitä niistä tulee, kunhan kuivuvat ekas. Rakastan tälläsiä haasteita. Pitää nyt keksiä joku idea tai ommella uudet verhot.

***

I sewed one pair of patch work curtains (second photo from top), but I was not completely happy with them, they were too neat. I thought, if I soak the curtains to bleach, I get them look more ragged and shabbier. And I did! Silk patches shagged off completely. I got a little challenge here. But it's good,I have to figure out something...or sew new curtains. ;)