Sunday, January 22, 2012

Nightwish, Amorphis and ~the SuNday cLaSsic~

Tähän alkuun hiukan tunnelmaa eilisestä Nighwishin konsertista. Kuvat on valitettavan surkeita, mulla oli mukana vaan vanha pikku kamera. Mutta keikka oli aivan mielettömän upea. Aloitus biisinä oli Finlandia, joka sai yleisön suorastaan haltioituneeseen tilaan ja se tunnelma jatkui loppuun asti.

Kysymykseen Anette vai Tarja, mun on rehellisesti vastattava henkilökohtaisena mielipiteenä, että Tarja. Mutta toisaalta pitää tietysti kunnioittaa bändin valintaa, Anette Olzon on mahtava laulaja hänkin.

Konsertissa kuultiin sekä Nightwishin vanhoja biisejä että biisejä uudelta Imaginaerum albumilta. Biisilistaa voi kuristaa täältä.

Kokonaisuudessaan bändi toimii upeasti. Tunnelma vaihteli rajusta revityksistä lämminhenkisiin rauhallisempiin sessioihin.

Nightwishin sielu on tietysti Tuomas Holopainen, mutta olen kyllä nyt ihan melkein rakastunut Marco Hietalaan, joka siis on bändin basisti ja toinen laulaja. Eikä mainio rumpali Jukka Nevalainenkaan voi jäädä mainitsematta.

Eikä  pidä myöskään unohtaa Emppu Vuorista, bändin virtuoosimaista kitaristia.

Ja nyt vihdoin lähestytään sunnuntaiklassikkoa. Konsertin toinen lämppäri oli Amorphis, suomalainen loistava bändi sekin.

Eli sunnuntaiklassikko valinta on tällä kertaa Amorphiksen My Kantele, albumilta Elegy, vuodelta 1996. Biisi kuultiin myös eilisessä konsertissa, mutta videolla on vielä bändin aikaisempi laulaja Pasi Koskinen. Molemmat solistit on mahtavia, suurin ero  heidän välillään taitaa olla tukan pituudessa, minun mielestäni nykyisen, Tomi Joutsenen, eduksi. ;) Muita sunnuntaiklassikkoja täällä.

 ***
The Photos are from the Nighwish consert in Gibson Amphitheatre, Universal City. In all other photos is Nightwish, except the lowest, which is Amorphis, also from Finland. As a Sunday Classic, I chose a song from Amorphis, it´s called My Kantele.

14 comments:

  1. Oli varmaan todellakin huikea konsertti! Tuliko koti-ikävä?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan samoin kuin Himin ja Apocalyptican keikoilla, olen haljeta ylepydestä, mutta myös haikeudesta. Kyllä tulee aika iso koti-ikävä.

      Delete
  2. Anette, ehdottomasti!!!! Heh! ..mut makuasioista ei voi kiistella. En vain sieda sita kiekumista.

    Ma olen niin rakastunut Marcoon! Se on niin mahtava tyyppi!! I want my tears back on mun lemppari uudelta levylta!

    PS. Ma en tajuu mika tata konetta vaivaa, ku ei saa aata ja oota pisteiden kera.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ahaa, mun poika on kanssa Aneten kannalla, joten ehkä se on sitten hyvä. Mutta Marco on kyllä ihan paras, I want my tears back on tosi hyvä, mutta mun lemppari on Scaretale. Ja tietty taikatalvi. ;)

      Delete
  3. Totuus on etta Tarjaa on vaikea voittaa!

    Mun mielesta noi kuvat on hyvin onnistuneita! Itsellani on viela paljon opettelemista...

    Terveisin,
    Tibs

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tarja oli kyllä mahtava, mutta kai sitä pitää alkaa hyväksymään Anette. ;)

      Ja kiitos, kiva jos kuvat näyttää susta kelpoisilta. ;)

      Delete
  4. Aikamoisessa konsertissa olitkin. Oli varmaan kivaa kuunnella kotimaan kavereiden soitantaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Konsertti oli muutenkin mahtava, mutta tietty kotimaisuus oli iso plussa. ;)

      Delete
  5. Komeeta on, vaik on soitto suruista tehty. Onks originaali sellai metallimpi mörinä-örinä-versio?
    Water-dog? Otter?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jaa, enpä osaa oikein vastata, kun en ymmärrä kysymystäsi. Mutta huippu konsertti joka tapausessa. ;)

      Delete
  6. Tarja ehdottomasti. Ja eikös herra Joutsen ole Tomi eikä Toni. ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, olet oikeassa, olen kirjoittanut nimen väärin. Ja Tarjapa tottakai.:)

      Delete