Wednesday, May 16, 2012

Wet Wet Wet


 MakroTex haaste on märkä. Lisää märkää täällä.





PS. Mulla on yksi haastevastaus jo valmiiksi kirjoitettuna ja pari vielä plakkarissa odottelemassa. Postaan ne mahdollisimman pian, kunhan "kiireiltäni" kerkiän.

34 comments:

  1. Kivoja nää sun kuvat ... Alimmainen on aika makee!

    ReplyDelete
  2. Hyvin tästä märkä välittyy! Meilläkin on ollut viime päivinä vähän märempää, kun on pitkästä aikaa satanut :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Johanna. Täällä on kyllä helle ja tosi kuivaa, piti kastella kankaita muutaman kerran kuvatessa, kun kuivuvat niin nopeesti. ;)

      Delete
  3. Kivoi juttui sulla täällä taas! En ole kerennyt vierailee, hiukka hässäkkää. Mut pikku hiljaa elämä normalisoituu ja kerkee taas "harrastaa." Mulla on ikävä mun valokuvaamista. Hei, täällä kesä jo herää ja ekat lämpöiset kesäsateetkin nautittu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Maketsu, kiva kun poikkesit, mä en oo kanssa pahemmin kerinnyt käydä blogikierroksilla. Ihanaa, että pääsette sielläkin nyt nauttimaan kesän riemuista, voikun täälläkin saatas kesäsateita, mutta ei toivoakaan. ;)

      Delete
  4. Wau! Mikä märkyys. Mikä upea värimaailma! Oletko itse värjännyt lankoja, kankaita?
    Kertakaikkiaan upeat kuvat ja märkämakro!!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Kiiris. Mä oon värjäillyt aikoinani tosi paljon, sekä kankaita että lankoja, kaikenlaisilla väreillä, luonnollisilla ja luonnottomilla. :)

      Delete
  5. Terve!

    Olen jo kerran käynyt aikaisemmin herkuttelemassa täällä sivustollasi! Nyt vasta maltoin pysähtyä ilmoittautumaan lukijaksesi (mitä se sitten tarkoittaakin). Ainakin uudet bloggauksesi tulevat näkyviin, vaikka kyllä täällä päiviä kuluisi aikaisempiakin postauksiasi katsellessa.

    Täällä on syötävää, juotavaa, naposteltavaa, nautittavaa joka lähtöön! Tämä värikkyys ja paljous saa aikaan vähän samanlaisen tunteen kuin seisovassa pitopöydässä, sitä miettii mihin herkkupalaan haarukkansa iskisi ensimmäiseksi. Ja tietysti lautanen tulee kerätyksi liian täyteen.
    Mutta onneksi kysymys on h e n g e nravinnosta. Siitä tulee harvemmin ähkyolo. Täällä on vähän sama fiilis kuin näyttelynavajaisissa. Toteaa yleissilmäyksellä että on, on töitä seinillä tai lattialla, kun niitä ihmisten täyttämässä tilassa yrittää tirkistellä, ja ajattelee, että nyt on small talkattava ihmisten kanssa, ja tultava sitten jälkeenpäin jonain päivänä tutkimaan pääasioita, eli teoksia.

    Näin minä niitä nyt tutkin. Ja tuloksena voisin sanoa, että kaikesta, mitä täällä on nähtävänä tällä hetkellä tulee vaikutelmaksi että työt heijastavat elämäniloa ja niitä katsellessa virkistyy (myös nuo märät tekstiilit tuntuvat virkistävän nimenomaa kosteudellaan, onhan vesi elämän ehto). Positiivinen arvio siis.

    Täällä Suomessa on tällä hetkellä kevät parhaimmillaan. Puut ja pensaat, nurmikin hohtavat tuoretta vihreyttä. Tuomessa isot nuput, kielot työntävät miekkamaisia lehtivarsiaan tiheästi esiin, valkovuokot kukkivat. Taivaalla mantelipilviä, ukkosta ilmassa, sateen jälkeinen ilma kuin mettä joisi keuhkoillaan. On tulossa kesä! Se on vasta edessä. Ja silloin se on parhaimmillaan, kun tietää, miten äkkiä se on täällä ohi.

    On kiva kun pidät blogia. (Enkä malta olla sanomatta, että olemme käyneet siellä enkelten kaupungin taidemuseossa. Se oli meistä - he and me - hieno!)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Liisu ja aina kiva saada uusia blogiystäviä, kiva kun löysit tänne. Hengenravinto ei ainakaan lihota, joten sitä voi onneksi ahmia niin paljon kuin sielu sietää. ;)

      Siellä on tosiaan nyt ehkä se kaunein aika vuodesta, kun kaikki on freessiä. Ja kiva kuulla, että ootte pyörähtäneet täällä enkelten kaupungissa. ;)

      Delete
  6. Oi että kun melkein tuo pisara putoaa ekassa kuvassa.
    Jos sitä kauan tuijottaisi, tippuisiko se... :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos BLOGitse, pisara on ihmeen sitkeesti sinnitellyt, saa nähdä koska tipahtaa. ;)

      Delete
  7. luulin että ekassa on hiuspompula, muttei tainnutkaan olla : D hienot kuvat jälleen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. hheidi, nyt kun ton sanoit, niin kyllä se hiuspompulalta minustakin näyttää, muttei ole. ;)

      Delete
  8. Erikoinen märkäkuva;hieno!

    ReplyDelete
  9. Märkää on täällä mansen seudullakin tänään kuin kivoissa kuvissasi.Tykkään-hieno sarja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Raija, siellä tosiaan kuulemma on sadellut, täällä ei ole sateista tietoakaan moneen kuukauteen. ;)

      Delete
  10. Ensimmäinen kuva on kyllä erityishieno!

    ReplyDelete
  11. Mahtava oivallus aiheeseen. Hienot kuvat.

    ReplyDelete
  12. märkää pyykki on aina koneesta otettuna tai pesun jälkeen enne kuivausta... hyvä keksintö märästä

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos pappilanmummo. Mä vaan kyllä leikin pyykkipäivää, pullosta kaadoin vettä vaatteille. ;)

      Delete
  13. Kaunis sarja, huiput värit, ylin kuva upea.
    Buddha-patsaasi myös hieno.

    ReplyDelete
  14. Hiukan kans tuota ekaa kuvaa ihmettelin, että mitä se oikeen on. Mutta selvisi ja komiat on märät kankaat :)

    ReplyDelete
  15. Vaihteeksi harmaata, ja hyvänsävyistä sellaista. Minulta jäi makro vähän myöhäiseksi, oli pyykkipäivä (ensimmäiset kesävieraat lähtivät), enkä edes hoksannut, DUH. Viruvat villalankasi muistuttivat lapsuudesta, kun purettiin vanhoja villapaitoja ja äiti värjäsi ja kutoi uusia. Yksinkertaisista kankaista kauniit kuvat, oiva oivallus.

    ReplyDelete
  16. Jälleen hienot kuvat. Ensimmäisestä tykkään, kiharainen purettu lanka ja sileä kirkas pisara...

    ReplyDelete
  17. Pidin ensimmäisestä todella paljon, joskaan en voi sanoa että muutkaan olisivat aiheuttaneet vatsan puruja :-) Kaikki olivat todella seesteisiä harmaan harjoitteluja... sitä on maalatessa tullut harjoiteltua. Kyll sie osaat :-)

    ReplyDelete
  18. Pikkupisara kaupan päälle. Joko on pudonnut? ;D

    ReplyDelete