PS. Mulla on yksi haastevastaus jo valmiiksi kirjoitettuna ja pari vielä plakkarissa odottelemassa. Postaan ne mahdollisimman pian, kunhan "kiireiltäni" kerkiän.
Kivoi juttui sulla täällä taas! En ole kerennyt vierailee, hiukka hässäkkää. Mut pikku hiljaa elämä normalisoituu ja kerkee taas "harrastaa." Mulla on ikävä mun valokuvaamista. Hei, täällä kesä jo herää ja ekat lämpöiset kesäsateetkin nautittu.
Kiitos Maketsu, kiva kun poikkesit, mä en oo kanssa pahemmin kerinnyt käydä blogikierroksilla. Ihanaa, että pääsette sielläkin nyt nauttimaan kesän riemuista, voikun täälläkin saatas kesäsateita, mutta ei toivoakaan. ;)
Olen jo kerran käynyt aikaisemmin herkuttelemassa täällä sivustollasi! Nyt vasta maltoin pysähtyä ilmoittautumaan lukijaksesi (mitä se sitten tarkoittaakin). Ainakin uudet bloggauksesi tulevat näkyviin, vaikka kyllä täällä päiviä kuluisi aikaisempiakin postauksiasi katsellessa.
Täällä on syötävää, juotavaa, naposteltavaa, nautittavaa joka lähtöön! Tämä värikkyys ja paljous saa aikaan vähän samanlaisen tunteen kuin seisovassa pitopöydässä, sitä miettii mihin herkkupalaan haarukkansa iskisi ensimmäiseksi. Ja tietysti lautanen tulee kerätyksi liian täyteen. Mutta onneksi kysymys on h e n g e nravinnosta. Siitä tulee harvemmin ähkyolo. Täällä on vähän sama fiilis kuin näyttelynavajaisissa. Toteaa yleissilmäyksellä että on, on töitä seinillä tai lattialla, kun niitä ihmisten täyttämässä tilassa yrittää tirkistellä, ja ajattelee, että nyt on small talkattava ihmisten kanssa, ja tultava sitten jälkeenpäin jonain päivänä tutkimaan pääasioita, eli teoksia.
Näin minä niitä nyt tutkin. Ja tuloksena voisin sanoa, että kaikesta, mitä täällä on nähtävänä tällä hetkellä tulee vaikutelmaksi että työt heijastavat elämäniloa ja niitä katsellessa virkistyy (myös nuo märät tekstiilit tuntuvat virkistävän nimenomaa kosteudellaan, onhan vesi elämän ehto). Positiivinen arvio siis.
Täällä Suomessa on tällä hetkellä kevät parhaimmillaan. Puut ja pensaat, nurmikin hohtavat tuoretta vihreyttä. Tuomessa isot nuput, kielot työntävät miekkamaisia lehtivarsiaan tiheästi esiin, valkovuokot kukkivat. Taivaalla mantelipilviä, ukkosta ilmassa, sateen jälkeinen ilma kuin mettä joisi keuhkoillaan. On tulossa kesä! Se on vasta edessä. Ja silloin se on parhaimmillaan, kun tietää, miten äkkiä se on täällä ohi.
On kiva kun pidät blogia. (Enkä malta olla sanomatta, että olemme käyneet siellä enkelten kaupungin taidemuseossa. Se oli meistä - he and me - hieno!)
Kiitos Liisu ja aina kiva saada uusia blogiystäviä, kiva kun löysit tänne. Hengenravinto ei ainakaan lihota, joten sitä voi onneksi ahmia niin paljon kuin sielu sietää. ;)
Siellä on tosiaan nyt ehkä se kaunein aika vuodesta, kun kaikki on freessiä. Ja kiva kuulla, että ootte pyörähtäneet täällä enkelten kaupungissa. ;)
Vaihteeksi harmaata, ja hyvänsävyistä sellaista. Minulta jäi makro vähän myöhäiseksi, oli pyykkipäivä (ensimmäiset kesävieraat lähtivät), enkä edes hoksannut, DUH. Viruvat villalankasi muistuttivat lapsuudesta, kun purettiin vanhoja villapaitoja ja äiti värjäsi ja kutoi uusia. Yksinkertaisista kankaista kauniit kuvat, oiva oivallus.
Pidin ensimmäisestä todella paljon, joskaan en voi sanoa että muutkaan olisivat aiheuttaneet vatsan puruja :-) Kaikki olivat todella seesteisiä harmaan harjoitteluja... sitä on maalatessa tullut harjoiteltua. Kyll sie osaat :-)
Kivoja nää sun kuvat ... Alimmainen on aika makee!
ReplyDeleteKiitos Tellu. :))
DeleteHyvin tästä märkä välittyy! Meilläkin on ollut viime päivinä vähän märempää, kun on pitkästä aikaa satanut :)
ReplyDeleteKiitos Johanna. Täällä on kyllä helle ja tosi kuivaa, piti kastella kankaita muutaman kerran kuvatessa, kun kuivuvat niin nopeesti. ;)
DeleteKivoi juttui sulla täällä taas! En ole kerennyt vierailee, hiukka hässäkkää. Mut pikku hiljaa elämä normalisoituu ja kerkee taas "harrastaa." Mulla on ikävä mun valokuvaamista. Hei, täällä kesä jo herää ja ekat lämpöiset kesäsateetkin nautittu.
ReplyDeleteKiitos Maketsu, kiva kun poikkesit, mä en oo kanssa pahemmin kerinnyt käydä blogikierroksilla. Ihanaa, että pääsette sielläkin nyt nauttimaan kesän riemuista, voikun täälläkin saatas kesäsateita, mutta ei toivoakaan. ;)
DeleteWau! Mikä märkyys. Mikä upea värimaailma! Oletko itse värjännyt lankoja, kankaita?
ReplyDeleteKertakaikkiaan upeat kuvat ja märkämakro!!!
Kiitos Kiiris. Mä oon värjäillyt aikoinani tosi paljon, sekä kankaita että lankoja, kaikenlaisilla väreillä, luonnollisilla ja luonnottomilla. :)
DeleteTerve!
ReplyDeleteOlen jo kerran käynyt aikaisemmin herkuttelemassa täällä sivustollasi! Nyt vasta maltoin pysähtyä ilmoittautumaan lukijaksesi (mitä se sitten tarkoittaakin). Ainakin uudet bloggauksesi tulevat näkyviin, vaikka kyllä täällä päiviä kuluisi aikaisempiakin postauksiasi katsellessa.
Täällä on syötävää, juotavaa, naposteltavaa, nautittavaa joka lähtöön! Tämä värikkyys ja paljous saa aikaan vähän samanlaisen tunteen kuin seisovassa pitopöydässä, sitä miettii mihin herkkupalaan haarukkansa iskisi ensimmäiseksi. Ja tietysti lautanen tulee kerätyksi liian täyteen.
Mutta onneksi kysymys on h e n g e nravinnosta. Siitä tulee harvemmin ähkyolo. Täällä on vähän sama fiilis kuin näyttelynavajaisissa. Toteaa yleissilmäyksellä että on, on töitä seinillä tai lattialla, kun niitä ihmisten täyttämässä tilassa yrittää tirkistellä, ja ajattelee, että nyt on small talkattava ihmisten kanssa, ja tultava sitten jälkeenpäin jonain päivänä tutkimaan pääasioita, eli teoksia.
Näin minä niitä nyt tutkin. Ja tuloksena voisin sanoa, että kaikesta, mitä täällä on nähtävänä tällä hetkellä tulee vaikutelmaksi että työt heijastavat elämäniloa ja niitä katsellessa virkistyy (myös nuo märät tekstiilit tuntuvat virkistävän nimenomaa kosteudellaan, onhan vesi elämän ehto). Positiivinen arvio siis.
Täällä Suomessa on tällä hetkellä kevät parhaimmillaan. Puut ja pensaat, nurmikin hohtavat tuoretta vihreyttä. Tuomessa isot nuput, kielot työntävät miekkamaisia lehtivarsiaan tiheästi esiin, valkovuokot kukkivat. Taivaalla mantelipilviä, ukkosta ilmassa, sateen jälkeinen ilma kuin mettä joisi keuhkoillaan. On tulossa kesä! Se on vasta edessä. Ja silloin se on parhaimmillaan, kun tietää, miten äkkiä se on täällä ohi.
On kiva kun pidät blogia. (Enkä malta olla sanomatta, että olemme käyneet siellä enkelten kaupungin taidemuseossa. Se oli meistä - he and me - hieno!)
Kiitos Liisu ja aina kiva saada uusia blogiystäviä, kiva kun löysit tänne. Hengenravinto ei ainakaan lihota, joten sitä voi onneksi ahmia niin paljon kuin sielu sietää. ;)
DeleteSiellä on tosiaan nyt ehkä se kaunein aika vuodesta, kun kaikki on freessiä. Ja kiva kuulla, että ootte pyörähtäneet täällä enkelten kaupungissa. ;)
Oi että kun melkein tuo pisara putoaa ekassa kuvassa.
ReplyDeleteJos sitä kauan tuijottaisi, tippuisiko se... :)
Kiitos BLOGitse, pisara on ihmeen sitkeesti sinnitellyt, saa nähdä koska tipahtaa. ;)
DeleteIhania tunnelmasia kuvia.
ReplyDeleteKiitos Doris. :))
Deleteluulin että ekassa on hiuspompula, muttei tainnutkaan olla : D hienot kuvat jälleen.
ReplyDeletehheidi, nyt kun ton sanoit, niin kyllä se hiuspompulalta minustakin näyttää, muttei ole. ;)
DeleteErikoinen märkäkuva;hieno!
ReplyDeleteKiitos Yaelian. :))
DeleteMärkää on täällä mansen seudullakin tänään kuin kivoissa kuvissasi.Tykkään-hieno sarja.
ReplyDeleteKiitos Raija, siellä tosiaan kuulemma on sadellut, täällä ei ole sateista tietoakaan moneen kuukauteen. ;)
DeleteEnsimmäinen kuva on kyllä erityishieno!
ReplyDeleteKiitos Tiina. :))
DeleteMahtava oivallus aiheeseen. Hienot kuvat.
ReplyDeleteKiitos Arleena. :))
Deletemärkää pyykki on aina koneesta otettuna tai pesun jälkeen enne kuivausta... hyvä keksintö märästä
ReplyDeleteKiitos pappilanmummo. Mä vaan kyllä leikin pyykkipäivää, pullosta kaadoin vettä vaatteille. ;)
DeleteKaunis sarja, huiput värit, ylin kuva upea.
ReplyDeleteBuddha-patsaasi myös hieno.
Kiitos pikkujutut. :))
DeleteHiukan kans tuota ekaa kuvaa ihmettelin, että mitä se oikeen on. Mutta selvisi ja komiat on märät kankaat :)
ReplyDeleteKiitos Maiju. :))
DeleteVaihteeksi harmaata, ja hyvänsävyistä sellaista. Minulta jäi makro vähän myöhäiseksi, oli pyykkipäivä (ensimmäiset kesävieraat lähtivät), enkä edes hoksannut, DUH. Viruvat villalankasi muistuttivat lapsuudesta, kun purettiin vanhoja villapaitoja ja äiti värjäsi ja kutoi uusia. Yksinkertaisista kankaista kauniit kuvat, oiva oivallus.
ReplyDeleteJälleen hienot kuvat. Ensimmäisestä tykkään, kiharainen purettu lanka ja sileä kirkas pisara...
ReplyDeletePidin ensimmäisestä todella paljon, joskaan en voi sanoa että muutkaan olisivat aiheuttaneet vatsan puruja :-) Kaikki olivat todella seesteisiä harmaan harjoitteluja... sitä on maalatessa tullut harjoiteltua. Kyll sie osaat :-)
ReplyDeletePikkupisara kaupan päälle. Joko on pudonnut? ;D
ReplyDelete