Kokkaustaidot on ollut tapeetilla vähän sillä sun täällä. Ja siitä samasta asiasta on kyse tässä seuraavassa tarinanassakin. Mä en muista mistä me oikein alunperin juteltiin eilen illalla. Istuttiin takapihalla ja katseltiin kuuta. Siinä sitten taas oltiin kiitollisia universuminvoimille, ihmeteltiin taas jälleen kerran, kuinka onnekaita me oikein ollaankaan. Jotenkin Robille muistui siitä mieleen pikku tarina työpaikalta pari päivää sitten.Robhan on siis töissä 3 minuutin kävelymatkan päässä läheisessä sairaalassa. Siellä on tapana, että joku käy kyselemässä, mitä kukakin haluaa syödä, ja sitten joku lähtee hakemaan lounaita läheisistä ravintoloista. Robiltakin sitä aina silloin tällöin tietty kysäistää, mutta yleensä hän vastaa, että menee kotiin lounaalle. No niin kävi tässä eräänä päivänäkin. Hän kertoi, että menee kotiin syömään vaimon kanssa. Hänen Kolumbialainen kolleekansa sitten innoissaa tiedusteli, että "mitä sun vaimos laitaa sulle"? "No me varmaan lämmitetään vaan joku pakaste ateria", vastasi Rob siihen. Kolumbilaiselta loksahti suu auki ja oli melkein pudota tuolilta järkytyksestä. Rob kertoi, että vaimo nyt ei ole mikään innokas kokki. Kolumbialainen kysyäsi sitten todella ällistyneenä, että "miksi sä sitten sen kanssa menit naimisiin?" Rob katsoo häntä yhtä hölmistyneenä ja vastaa, "koska mä rakastan vaimoani". Huoneessa oli myös 5 naiskolleegaa joiden suusta pääsi yhteen ääneen "aah". Ja yksi jatkoi, että se oli "the sweetest thing ever heard!"
Kun Rob lounaan jälkeen palasi työpaikalle, kuuli hän vielä muutamaan kertaan siellä kerrottavan tuota tarinaa, työkaverit kyselivät toisiltaan, että "ootteko kuulleet jo mitä Rob tänään sanoi?"
No olihan se munkin mielestä tosi suloinen tarina. On todella helpottavaa tietää, että Rob ei ole nainut mua mun kokkaustaitojen takia. Mutta, että nyt ei ihan kuviteltais, että en mitään koskaan laita, niin vilkaisu vaan tohon mun maustehyllyyn osoittaa, että kyllä tässäkin keittiössä mausteita osataan käyttää.
