Mä en ole tunnetusti mikään hyvä kokki, oikeastaan olen tosi huono. Osaan kyllä pilkkoa salaatin ja tehdä herkullisia voileipiä, mutta melkein siihen se sitten jääkin. Tosin makkarakeitto multa onnistuu, se on mun herkkua, sitä en oo kyllä kokeillut täällä Jenkeissä, kun ne makkarat näyttää niin erilaisilta. Kunnon makkarakeittoon tarttee HK:n bleauta. Mun tekimiä lihapullia mun lapset pelkäs. Lopulta eivät välttämättä suostuneet tulemaan edes keittiöön, jos mun lihapullia oli siellä tarjolla.Mieheni on kyllä aivan yhtä surkea kokki, mutta joskus vahingossa syntyy ihan kelvollinen ateria. Rob rakastaaa grillaamista, mutta siinä onnistumis prosentti on aika alhainen. Ruuan esille pano ja kattaus ei ole ehkä myöskään esteettisesti kauneimpia. Mutta siis, joskus, ruoka saattaa olla aivan syötävää. Tässä on ikuistettuna onnistunut ateria, joka nautittiin luolamiehen ottein.
Meillä on muutenkin sellainen tapa, että käytämme vain yhtä yhteistä lautasta ja mukia tai no ehkä joskus myös lasia. Alkoholia nautitaan kyllä useimmiten omista laseita. Joskus on käytössä kaksi haarukkaa, joskus käytämme vain yhtä. Meillä on kummallakin uskomattoman samanlainen maku ruokien suhteen ja hyvin samanlaiset pöytätavat. Yhdessä meille onkin sitten kehittynyt ihan omanlainen ruoka- ja tapakulttuuri. Ei välttämättä kovin eleganttia, mutta meille molemmille mieluisaa. Me elettään kuin kaksi teini-ikäistä. Ilman vanhempien nalkutusta.
Tää postaus oli vain aasinsilta. Oikeasti mä vaan halusin tulla anomaan, että menkää nyt jotkut pliiz tilaamaan Elegian blogi siis blogilistalta, tästä pääsee sinne suoraan. Mä haluan nähdä kun se laittaa ruokaa. Kolme uutta tilaajaa riittää! C´mon, se on muutekin ihan hauska ja kiinnostava blogi!
Mäkin ehkä teen ton saman postauksen joskus, jos mulle vaan siunaantuis enemmän tilaajia, en viitsi lähteä näin alhaisista luvuista vielä liikkeelle. Mutta kiitos kaikille tämän hetkisille tilaajilleni, vaikka valitettavasti, te ette voi tässä asiassa auttaa. ;D
