Sunday, March 14, 2010

Faktaa vai fiktiota? Fact or fiction?

Viikonloppuna leikkasin otsiksen, pesin pyykkivuoren, tein nakkikeittoa ja aloitin sohvatyynyn virkkauksen. Ja paljon muuta, mutta eihan kaikesta nyt kai tarvitse julkisesti kertoa?



Joillakin blogeilla ollaan ahdistuneita bloggaajan yksityisyydesta. Mutta jos pitaa julkista blogia, niin vastuu siita mita muut nakee ja tietaa, on tietysti bloggaajalla itsellaan.

Blogilla voi jokainen luoda  blogipersoonan vapaasti, voi rakentaa itselleen haluamansa kulissit ja esittaa itsensa ihan mista nakokulmasta tahtoo. Mutta mita epatodellisemman kuvan itsestaan antaa, niin sita suurempi voikin olla sitten yllatys, kun fakta ja fiktio kohtaavat todellisessa elamassa.
  
***
On weekend I cut my bang, did laundry, made a soup and started crocheting a cushion. And lots of other things, but I should not talk about everything in public? Some bloggers are distressed about their privacy. But if you have a public blog, you have also the responsibility of what you tell or show. Everybody can create freely their blog personality, you can build the scenes and choose the point of views as you like. But the more unreal you blog person is, the bigger is the surprise when the fact and fiction meet in real life.

18 comments:

  1. Ihana otsis, sinulle se näyttää sopivan hyvin! Minäkin pätkin itselleni otsiksen, joka onnekseni on kasvanut pois - ei sopinut ollenkaan minulle. Toivottavasti en enää leikkaa itselleni otsista (ei nimittäin ollut eka kerta, kun kokeilin ja huomasin, ettei se käy) :D

    Olen kyllä ihan samaa mieltä bloggaamisesta. Toisaalta ajattelen myös, että jos bloggaaminen ahdistaa, niin kannattaako sitten blogata ollenkaan...

    Varmaan niitä omia rajojaan joutuu itse kukin joskus miettimään, jos vähänkin enemmän itsestään kertoo. Minunkin nimeni ym. on jo aika monen tiedossa, mutta se valinta oli tietoinen (ja tietty tuo Etsy myös siihen vaikutti, sillä minusta asiakkailla on oikeus tietää nimeni, kun hekin kertovat omansa), vaikken sitä missään huutelekaan enkä sitä erityisesti halua mainostaakaan.

    ReplyDelete
  2. Hienosti näkyy sopivan otsis sulle.Kyllä sulla on ihan mahtavia värejä aina tänne tullessa. Bloggaaminen on kivaa niin kauan kuin siltä tuntuu. Olen jonkun verran raottanut omaa minääni blogissa, esim,nyt siellä on kuva,mutten kerro liikaa.

    ReplyDelete
  3. Elegia
    Mulla on ikuisuus kamppailu ton otsiksen kanssa, kasvatan sen aina onnistuneesti pois ja sitten taas patkasen hetken mielijohteesta. Talla kertaa jatin aika pitkaksi, varmuuden vuoksi. ;)

    Ma olen alottanut bloggaamisen oikeastaan sen takia, etta halusin mainostaa silloista putiikkiani, joten alusta asti olen ollut "tunnettu". Valilla haikailin kylla sita, etta anonyymina olis voinut vapaammin kirjoitella. Mutta mullakin, kuten sulla, tama bloggaaminen liittyy kylla tallakin hetkella niin kiinteasti "tyoasioihin", etta anonyymina tata ei voisi mitenkaan tehda.

    Mutta mulla kylla on valilla hiukan rajat hamartyneet, huomasin, etta kayttaydyn joskus blogeilla tavalla, jolla en koskaan kayttaytyisi oikeassa elamassa. Nyt yritan olla "blogipersoonana" just ihan oma itseni.

    ReplyDelete
  4. mäkin oon alkanut virkkaamaan!! en oo kyllä vielä kauheen hyvä, mutta oon virkannut pipon ja kameralle säilytyspussin. :D

    ReplyDelete
  5. Yaelian
    Olitkin taalla samaan aikaan. Mulle kylla varmaan sopii otsis paremmin kuin koko pitka, mutta haluaisin, etta olis toisin pain...jostain syysta, en tieda itsekkaan miksi. ;)

    Musta on kiva, jos nakee blogin pitajan oikean naaman, kuten olin ilahtunut sunkin naamasta, mutta ymmarran kylla, etta kaikki ei halua paljastaa senkaan vertaa.

    Mutta kylla sita tosiaan pitaa itse tarkastikkin miettia, etta mita sita voi ja kannattaa kertoa.

    ReplyDelete
  6. Sirpu
    Ai sakin olit taalla yhta aikaa!! :D

    Vau, hienoa, nayta heti mulle mita oot saanut aikaseksi. Jos oot yhtaan tullut aitiisi, niin sulla on kohta koko kamppa taynna noita pipoja ja pussukoita. ;D

    ReplyDelete
  7. Kivan pirtsakka tuo sun otsiksesi..
    Mäkin leikkaisin itselleni, jos ois suorat hiukset...

    Ihana tuo virkkaustyö!!
    kauniita värejä, vaatteita..

    Minäkin olen raottanut itsestäni aika paljon juttuja..
    en pelkää, että kukaan voi loukata/vahingoittaa minua rehellisyyteni vuoksi tai muutenkaan..
    Minulla on suojaus=)

    ReplyDelete
  8. I love the colors on your clothesline there~

    Sometimes it's NOT what you say that tells the most about a person~ lol

    ReplyDelete
  9. Hanne
    Ehka nyt sitten sopeudun hetkeksi tahan otsikseen, enka alota heti kasvattamaan taas pitkaksi.

    Nyt kun olen oikeasti mummon, niin pitaa virkata noita mummonnelioita. Kuvassa on meidan tyovaatteita, ei mitaan ihania, mutta varikkaita nekin.

    Ma en pelkaa oikeastaan itseni vuoksi juurikaan pelkaa, olen yleensa tosi rehellinen ja kerron aika avoimesti asioistani, mutta laheisteni takia en viitsi kovin paljon paljon blogilla paljastaa.

    Muutaman kerran on joku anonyymi kommentoija mennyt mielestani liian pitkalle, mutta tiedan, etta kyse silloinkin on itsestani, jos joku asia on minulle liian arka, niin tunnen siita viela syyllisyytta. Sita ei aina tiedosta ennen kuin arkaan kohtaan kosketetaan. Joten joskus sellainenkin on terveelista, ihan omaksi hyvaksi. :)


    KeKe
    Our working clothes, much more colorful than our normal clothes.

    And you are so right with that thought, sometimes really what is not said tells more. :)

    ReplyDelete
  10. Pakko vaan taas käydä sanomassa, että vitsi, että tykkään näistä sun väreistä.... Ja mukavaa kun bloggaat!

    ReplyDelete
  11. Mustakin sun otsis on kiva! Ja myos Elegian lailla olen kokeillut monesti mutta se aina "jakaantuu" keskelta ja nayttaa ihan oudolta.

    Ihania noi sun virkkaukset!!
    Ja upea kello Robilla!! Beni ei suostu pitamaan kelloa, ei sormusta ei mitaan, kaikki kuulemma ahdistaa ;D

    Mita tulee bloggaamiseen, olen oppinut sanotaanko se "kantapaan" kautta, mita voin ja en voi blogiini kirjoittaa. Ja se on oikeastaan toooosi vahan.

    ReplyDelete
  12. Sinulla on kokoelma ihania värikkäitä lankoja, kelpaa niistä virkkailla kaunista kotiin.

    ReplyDelete
  13. Eliisa
    No sepa kiva kuulla, ja pakko sanoa, etta tykkaan sun kommentista. ;))

    Susa
    No mulle ehka otsis on oikea juttu, koska mulla valuu hiukset suoraan alaspain tosta otsalta, ja jos on pitka otsis, niin se on aina silmilla. Nyt taas naen eteenpain. ;)

    Rob taas on ihan kellotyyppi, siksi ostinkin sille tollasen "ikiliikkuja"-kellon, joka ei tartte patteria. Se on tosi tyytyvainen tohon kelloon ja munkin mielestani se on tosi kaunis. Sormuksia meilla ei oo kummallakaan, ei edes vihkisormuksia, makaan en osaa pitaa sormuksia.

    Kylla sita on tassa itsekin kantapaan kautta oppinut yhta sun toista bloggaamisesta ja nykyaan ajattelen, etta paras ehka on, jos pystyy antamaan itsestaan mahdollisimman aidon ja oikean kuvan, mutta eihan sita silti tarvitse ihan kaikkea kertoa.;)

    Unelma
    Joo, ma tykkaan neuloa ja virkata monivarisia juttuja, kyllastyn jos kaytan vaan yhta varia. :)

    ReplyDelete
  14. Moikka

    Sopii hyvin tuo otsis:)

    Mä olen aika avoin bloggaaja mutten sentään pankkitilin tunnuksia jakele:P

    Ja jos joku tunnistaa siinä
    sitten tunnistaa
    ainakin olen oma itseni
    ja kirjoitan siittä
    mistä tuntuu olevan aihetta:)

    Tosin olen huomannut et
    ei ihan kaikkea viiti
    alkaa sepostella blogiinkaan.

    Eikä mua haittais ees Suomessa
    jos joku tunnistas
    ja sanos jotakin:P
    Ei me nyt niin julkkiksia bloggaajat
    kuiteskaan olla mielestäni...

    Mukavaa uutta viikkoa!

    Jamssi

    ReplyDelete
  15. Kiva kun naet taas eteenpain! ;D

    Joo, ma annoin kylla ihan vaaran kuvan itsestani vanhassa blogissa, enka tajunnut sita, ennen kuin oli jo liian myohaista. Ryntasin aina blogiini raakymaan kun joku asia meni vaarin ja mua alettiin pitamaan vahan kahjona... ;D
    Ja nyt sitten uudessa blogissa menin toiseen aarilaitaan...
    Mutta pidan itseani viela "uutena bloggaajana", kella on oikeus tehda virheita! ;D

    ReplyDelete
  16. Minä en usko, että itkis tarkoitti tässä että ollaan julkkiksia, vaan sitä että on ihan terveellistäkin miettiä sitä, ketkä blogia mahdollisesti lukevat.

    Ihan jos ajattelee vaikka työkuvioita. Jos nyt ihan kahjoja kirjoittelee (kuten esim. itse olen niin tehnyt) ja esim. työnantaja/potentiaalinen työnantaja tekstit näkee ja tunnistaan henkilön, niin voi olla työpaikansaanti aika kiven alla :D

    ReplyDelete
  17. Otsatukka on ikuisuuskysymys! Olin 30 ikävuoteen pitkillä hiuksilla ilman otissta ja sitten kun tapasin nykyisen mieheni, hän sanoikin joskus, että 'kokeiles otsatukkaa'. No, teins en ja kaikki hurmaantuivat ja tunsin itseni ihan eriksi. Mutta sen pitää olla aika pitkä. Mulla sama kuin Hannella eli on vähän luonnonkiharaa, joten nyt kun otin kevennety otsatukan, se ei ole enää yhtä 'tehokas' taipuisuuden takia. Nyt olen jälleen sillä rajala, että jos antaisin sen kasvaa ylipitkäksi ja sehän pysy ihan nätisti sivulla.

    Voihan sitä jokainen esittää blogissa olevansa mitä vaan ja antaa erilaisia vaikutelmia. Tästä on tehty oikein joku tutkimuskin, että toiset tarjoavat semmoista materiaalia vähitellen, että syntyy se ideaalinen kuva, jonka kirjoittaja haluaisi itse täyttää, mutta joka hän ei ole. Siis se on eräänlaista alemmuudentunetta, mutta ei takuulla mitään kiellettyä. Minusta tilanne tulee ikäväksi vasta sitten jos bloggaamisen kautta syntyy ystävyyssuhde ja halutaan tavata, niin onhan se aikamoinen sokki, jos vastassa onkin ihan jotain muuta kuin mikä oli odotus/oletus pitkän nettiyhteyden jälkeen.

    Olin erityisen ilahtunut, kun Jael paljasti kauniit kasvonsa!!!

    ReplyDelete
  18. Jamssi
    No toi kuullostaa just sellaselta kivalta tavalta blogata, eli blogin valityksella valittyy aito ja oikea kuva, ja silloin ei varmasti tartte pelata, etta joku vaikka tunnistaisikin.

    Susa
    No mulle oli todella positiivinen yllatys tutustua suhun oikeassa elamassa, vanhan blogisi valityksella mulle oli muodostunut ihan vaara kuva susta.

    Ma olen kanssa hapuillut taalla blogimaailmassa ja en ole oikein tahtonut loytaa sellaista oman nakoista tapaa pitaa blogia, sellaista, etta se antais mahdollisimman aidon ja rehellisen kuvan siita, kuka ma oikeasti olen.

    Ja onneksi virheista voi oppia ja sitten pikku hiljaa loytaa se oma tyyli, sellainen mista itsekin pitaa.

    Elegia
    No toi on just syyta pitaa mielessa, hetken mielijohteesta kun avaa taalla sanaisen arkkunsa, niin siina ei tule aina ajatelleeksi, ketka mahdollisesti niita lukee.

    Mulla meni itsellani valilla niin metsaan kirjoittelu, etta nyt myohemmin olen itsekin ihmetellyt, etta miksi blogilla kirjoittelin sellaisia, mita oikeassa elamassa en koskaan kenellekkaan sanoisi.

    Leena
    Voi ei, kaikilla tuntuu olevan just sellanen tukka, jonka ma haluaisin, olis kiva, kun se osais taipua itse tosta otsalta johonkin suuntaan. ;)

    Mielenkiintoinen toi tutkimus, ja oikeastaan juuri tota tassa kirjoituksessa ajoin takaa. Blogilla voi olla houkutus antaa itsestaan liian hyva kuva, ja sitten tosiaan tulee ongelmia, kun todellisuus ja fiktio kohtaavat.

    Ja toisaalta kylla voi antaa itsestaan negatiivisemmankin kuvan, jos paljastaa julkisesti sellaisia asioita, joita yleensa jutellaan vain luotettujen ystavien kanssa. Anonyymeille blogi voi olla hyva purkautumiskeino, mutta jos oma henkilollisyys on selvilla, niin silloin kylla kannattaa miettia, etta kuinka avoimesti sita oikeassa elamassa omista asioistaan ventovieraiden kanssa juttelisi.

    Mina olin myos ilahtunut, kun Jael paljasti kauniit kasvonsa!!!

    ReplyDelete