Monday, March 8, 2010

Pitaapa ottaa uusiksi...I have to start over...


Aamulla herasin tunteeseen, etta on liian paljon tehtavaa ja liian vahan aikaa. Vaikka tiedan, etta tuo tunne on vain paahanpinttynyt uskomus. Kiireen tunne mielessa tarkoittaa, etta mielessa on  lista asioista, jotka pitaisi tehda. Yhteenkaan asiaan ei silloin voi oikein keskittya kunnolla. . Kiire muuttaa innostuksen ja inspiraation ahdistavaksi hossotykseksi.  Hosumalla joutuu tekemaan paljon turhaa tyota. Pahimmassa tapauksessa kaikki menee pieleen ja taas on yksi keskenerainen projekti piilotettava muun sekasorron joukkoon.

Olen oppinut, etta mita rauhallisemmin ja karsivallisemmin aloitan tyot, sita nopeammin saan ne valmiiksi. Ja olen myos oppinut, etta keskittymalla vain yhteen asiaan kerrallaan, voin nauttia siita tekemisesta. Se itse tekeminenhan on juuri elamaa, kiirreessa sita kuitenkin ikaan kuin skippaa elamasta arvokkaita hetkia. Mieli on  niin kiinnittynyt lopputulokseen, etta itse tekeminen tuntuu rasitukselta.

Koitankin nyt aloittaa taman paivan ja viikon uudelleen, unohtamalla koko kiireen ajatuksen ja toivottamalla rauhallista ja kiireetonta viikon alkua kaikille. Carpe diem!

***
I woke up with the feeling, that I have too much to do and too little time. Even though I know, that it's only an illusion in my mind. The slower I do something, the faster it gets ready. If I concentrate only to one thing at the time, I could also enjoy of doing it, instead of thinking the list of  duties I had to do. I try now start this week and the day again and I also wish you a peaceful and leisurely week. Carpe diem!

12 comments:

  1. Onneksi se on niin, että uusiksi voi ottaa! Sanoo vaan, että oho eiku...
    Juu, niin on, pitäisi vaan ottaa asiat rennosti ja hetki hetkeltä:)

    ReplyDelete
  2. Johanna
    Juu, aina voi onneksi pysayttaa vauhdin, kun mopo alkaa keulia. Mulla on ollut aina taipumus liiaksi hosua. Nykyisin asiat ovat alkaneet sujua paljon paremmin, kun olen opetellut rentoutumaan ja nauttimaan itse tekemisesta enemman. :)

    ReplyDelete
  3. Sama vika Virtasella. Tai siis ei vika vaan se, että kun vuosia kertyy niin tasaantuu ja on helpompi keritä katselemaan matkaakin eikä vaan koittaa suoriutua mopo soikeena perille. Joskus ajattelen, etten kuuna päivänä enää jaksaisi olla parikymppinen enkä kolmekymppinenkään enkä edes nelikymppinen. Ihan mielelläni täytän ihan pian 49. Tietää vähän jo siitä matkanteosta vaikkei missään nimessä ole vielä oikein mitenkään valmis, helpompi olla vaan he he. Oisko se sitten vaan niin, että pikkuhiljaa oppii tietämään kuka on.

    ReplyDelete
  4. Johanna
    Ma taytin juuri 50 ja tuntuu, kuin elama olis vasta nyt oikeasti alkamassa. Olen joutunut opettelemaan karsivallisyytta ihan maaratietoisesti, etta osaisin elaa keskeneraisyydessakin, enka vain tuhlaisi aikaa kiirehtimalla ja odottamalla jotain tulevaisuudessa tapahtuvaa. Ehka tama on sita itsensa loytamista, en tieda, mutta tuntuu mukavalta. :)

    ReplyDelete
  5. Sanovat, että naisella ikä 42 on käänteentekevä. Jos silloin ei elämä mullistu ja heitä häränpyllyä niin ei sitten ikinä. Jos mullistuu niin saa varautua siihen, että kaikki muuttuu ja muuttuu vauhdilla ja riemullinen kasvaminen alkaa. Minulla mullistui just silloin ja toden totta siitä asti on paljon tapahtunut ja paljon asioita on auennut ja ymmärtänyt.Tunnen muutaman muunkin jolla se oli SE hetki! Se on ihan jee!

    ReplyDelete
  6. Mulla tapahtui tosi mullistavia juttuja, kun taytin 40 ja sitten uudelleen kaikki meni uusiksi, kun taytin 44. Eli noista keskiarvoksi tulee 42. Ja jos nyt muistelen taakse pain, niin juuri tuossa 42 aloin kyseenalaistaa kaiken, siita se muutosten vuoristorata sai alkunsa. Nyt onneksi rupee jo meno todellakin tasoittumaan, mutta ihan sydamessa alkaa lapattamaan, kun muistelen noita aikoja.

    ReplyDelete
  7. Jep, juuri samasta asiasta puhutaan.Harmi ettei kukaan aikaisemmin kertonut, että tän ikäisenä onkin sitten jo näin kivaa hi hi hii! Outoa on silti, että kaikki lääkärit ja kaupantädit ja muut on ihan lapsia!!!!!
    Olipas kiva jutella kanssasi :)
    Me painutaan täällä nyt pehkuihin, kohta puoliyö, pakkanen paukkuu ( ei enää kovaa) mustalla taivaalla. Pliis kerro terveisiä jollekin elävälle kukallesi siellä teidän pihalla. Ai että....voisikin aamulla laittaa vaan varpparit jalkaan!

    ReplyDelete
  8. Ehka moni tasta kertoikin, mutta eihan sita voinut nuorenpana sellaista uskoa.

    Menenkin nyt heti juttelemaan kaktukselle, taalla on aurinkoinen iltapaiva, mutta sen verran viilea, etta sukat on jalassa.

    Hyvaa yota ja nauttikaa pimeasta ja pakkasesta, sitten osaa nauttia myos taysilla valosta ja lampimasta. :))

    ReplyDelete
  9. Minullakin on ideoita, projekteita mielessä...
    kun arkirutiinit saan tehtyä, liikunta päälle, olen nykyään ollut hirmu väsähtynyt??
    Siirrän ideoitani, projekteitani...
    maalaamisellekkaan ei muka jää riittävästi aikaa...

    Mutta mikä oikeasti, oikeastaan onkaan tärkeää...
    eläminen, mitä se aina sit onkaan...

    Ihanan värisiä lankoja sulla kasassa,
    onko niitä tarkoitus sun tehdä jotain??

    ReplyDelete
  10. Hanne
    Kuullostaa tutulta.

    Makin olen ollut ihan hirmu vasynyt, aamusta olen kylla pirtea, mutta jo iltapaivalla vasahdan ja illalla olen ihan puolikuollut.

    Mielessa on kuitenkin sellanen levottomuus, etta pitaisi tehda jotain...ja sehan ei ole hyva. Ma luulen, etta vasymys on merkki siita, etta pitaisi todellakin hellittaa hetkeksi, antaa uusien ideoiden virrata vapaasti.

    Niin, mita se elama sitten on, tuntuu, etta se valilla unohtuu tykkanaan, kun on niin paljon "tarkeaa" mielessa.

    Ma piti ostaa iso kasa lankoja, kun mulla ei ole taalla jamalankoja. Vareja on enemmankin kuin tossa kuvassa nakyy. Ma olen nyt virkannut mummonnelioita...mitas muutakaan mummo voisi keksia...yhteen tyynyyn on jo palaset valmiina, mutta uusia ideoita pukkaa siina tehdessa. ;)

    ReplyDelete
  11. Tämä mitä kirjoitat on niin totta. Juuri nyt, ja oikeastaan jo pitkän aikaa, on itsellä ollut sellainen tunne, että koko ajan on liikaa tekemistä. Liikaa asioita, mitä ajatella. Liikaa ihan kaikkea. Täytynee ottaa aikalisä aika monesta jutusta hetkeksi - ja sitä olen itse asiassa tässä miettinytkin, yksi mietittävä asia monen joukossa...

    Kiva kun olet tullut lukijakseni!

    ReplyDelete
  12. Heli
    Kiva, etta sinakin loysit tanne.

    Olen huomannut, etta kun mietittavaa on liikaa, niin pitaisi pysahtya ja todellakin ottaa aika lisa. Kun aikaa tuntuu olevan liian vahan, niin silloin ei aina malttaisi tehda tota pysahtymista. Ma en ole edelleenkaan saanut oikein pysaytettya, siksi tuntuu, etta mikaan ei nyt oikein suju kovinkaan lungisti.

    ReplyDelete