Thursday, June 10, 2010

Luovuuden lahde ja tupsupuu ~ Pink tufts

Ma olen tosi iloinen mukavasta palautteesta, joita sain edellisissa postauksissa, kiva huomata, etta niin monilla on samanlaisia kokemuksia.  Ja siksi jatkakin nyt  samalla aiheella. Eli nyt kerron ihan kaytannon esimerkin miten mun elamaan on vaikuttanut se, etta olen paassyt eroon turhasta asioiden kelailusta ja pahkailysta ja olen loytanyt elamaani positiivisemman asenteen.


Poistin tästä pitkän pätkän tekstiä....en halua "saarnata" tällä blogilla. ;)
***
I have no idea, what is that tree, which is flowering in our back yard. But I love those pink tuft flowers.

17 comments:

  1. Olipa ihanaa lukea postauksesi tästä asiasta. Itse pyöritän ns. mainostoimistoa, eli teen päätyökseni graafista suunnittelua, logot, mainoksia, pääasiassa taittotöitä ja jonkin verran nettisivuja ja kuvituksia. Toinen puoli työstä koostuu keijujen ja fantasiataiteen maalaamisesta ja myynnistä joka on se "mun juttu" josta kaikkein eniten nautin.

    Olen huomannut elämässä että ne asiat joista eniten nauttii, ne onnistuu myös parhaiten. Joskus jos on tullut vastaan asiakas joka on joka loputtoman päättämätön tai muuten vain aivan täysin hankala ja vaikea, olen jättänyt asian sikseen ja ystävällisesti ohjannut etsimään palvelunsa muualta. Se tuntui aivan älyttömän, HIRVEÄN vaikealta kun ajattelee että tulisi ottaa vastaan kaikki mahdollinen työ jonka vaan saa käsiinsä, mutta oon myös huomannut että tilalle tulee myös jotain muuta, ei se maailma siihen välttämättä kaadu.

    Elämäntapavalmentaja Martha Beckistä on tullut jokseenkin mun idoli viimevuosina. Juuri se kannustus että kun tekee sitä mistä nauttii eniten ja mitä rakastaa, siitä saa parhaat tulokset elämässä kaikin puolin, kun kuuntelee sitä omaa sisäistä ääntä. Se on kyllä totta ja se pitäisi aina muistaa.

    Sama juttu ammatinvalinnassa minulla. Järjellä ei ollut hiventäkään osuutta siinä että esim. kirjojen ja esitteiden taittaminen olisi mun hommaa. Jouduin / tarjouduin tekemään kyläkirjan omalle kylälle, jonka vuoksi opettelin taitto-ohjelman käytön melko perusteellisesti. Siitä se ura urkeni puolivahingossa ja 4 vuotta sitten, vaiheessa jossa ei olut mitään hajua mitä haluaisin oikeasti "isona" työkseni tehdä. Sitten kohta jo huomasin että mulla on oma graafisen alan yritys ja melko kivasti asiakkaitakin koossa. Ja vielä nautin työstäni :)

    Olen tosi onnellinen että olet löytänyt kutsumuksesi, se on oikeasti upea lahja. Sitä pitää aina vaalia. Itse yritän tehdä samaa aina kun tuntee olevansa oikella polulla. Joskus se tuppaa liian "järkevällä" ihmisellä olla vaikeaa luottaa vaan siihen "gut feeling"-tunteeseen.

    Niin, ja on muuten IHANA pinkkitupsupuu, mikälie pikku peruukkipensas onkaan, aivan ihana! :)

    ReplyDelete
  2. I believe it's an Acacia tree. You photographed it beautifully.

    ReplyDelete
  3. Linda
    No olipa hauska kuulla oma tarinasi, olet selvasti myos kuunnellut sisaista aantasi ja loytanyt oman juttusi. Ja niinhan se tosiaan tuntuu toimivan, jos vaan uskaltaa luottaa siihen.

    Mulla meni aika kauan, etta lopulta palaset loksahti, ma oikeastaan osasin jo muilla elaman alueilla kuunnella ja luottaa siihen intuitioon, mutta jotenkin se oli mulla vaikea tyon ja raha-asioiden suhteen. Ne tuntuu niin "oikeilta" asioilta, kuvittelin myos niiden ongelmien olevan jotenkin enemman oikeita kuin muiden ongelmien.

    Lopulta kuitenkin ymmarsin, etta ei se todellakaan ole ongelman laadusta tai muista olosuhteista kiinni, miten tuo sisainen aani osaa asiat ratkaista. Ongelman ratkaisu tuntuu aina olevan se, etta huomaa, etta oikeastaan ongelma on olemassa vain siksi, etta siina nakee ongelman.

    Ma olen kuullut Martha Beckista, mutta en ole tarkemmin tutustunut, mutta aion korjata senkin puutteen.

    Mulla muuten kanssa on ollut vaikeuksia juuri sen kanssa, etta olen pitanyt itseani sellaisena alykkona, etta osaisin ratkaista asiat vain pahkailemalla. Mutta nyt tiedan, etta tosiaan pitaa luottaa siihen gut feelingiin. ;)


    Gilding Lilies
    Thank you, I must find out if the tree is Acasia tree. :))

    ReplyDelete
  4. Tämä postauksesi ilahdutti mieltäni, olet löytänyt jotain tärkeää.
    Tupsupuun kukat ovat satumaisia.

    ReplyDelete
  5. Ihana tupsupuu! Kiitos sanoistasi, ne ovat parhautta. Olen tainnut itsekin tehdä elämän suuret päätökset intuition kautta, tajunnut vasta myöhemmin että noinhan sen pitikin mennä. Olen monen mutkan ja kiemuran jälkeen alalla jota rakastan. Nyt kysyisin teiltä viisaammilta, että entä jos elää parisuhteessa ja toinen on mies (insinöörityyppi) ja haluaa ratkaista/ neuvoa minua aina järjellä. Toki sitä hakee kysymyksiin vastauksia rakkaimmiltaan ja hyväksyntää valinnoilleen. En esimerkiksi olisi saanut nykyistä työpaikkaani hänen ohjeidensa mukaan,( olemme täysin eri aloilla, minä ihmisläheisemmässä työssä) omana itsenäni sain. Onko tässä kyse intuitioon luottamisesta/itseluottamuksesta. Voiko vastakohdat tässäkin tapauksessa täydentää toisiaan?

    ReplyDelete
  6. Unelma
    Kiitos, kyllahan mulla meni aika kauan asioiden oivaltamiseen, mutta parempi myohaan kuin ei milloinkaan.

    Ja noi tupsukukat on kylla uskomattoman suloisia, koko puu on ihan vaaleanpunainen. :))t

    ReplyDelete
  7. Puistolapsi
    Kyllahan se intuitio vaikuttaa asioihin, vaikkei sita tiedostaisikaan ja just jalkikateen huomaa, kuinka asiat ikaan kuin ohjautui oikeaan, vaikkei sita aina asioiden tapahtuessa tajuakkaan.

    Toi on tietty aika tyypillista parisuhteessa, etta on hiukan erilaiset tavat ajatella ja tehda ratkaisuja. Naiset mielellaan puhuu ja kelaa keskeneraisia asioita, eika odotakkaan niihin ratkaisu ehdotuksia. Naiset ajattelee mielellaan aaneen ja hopottaa ajatuksiaan, miehet taas miettii ensin asiat valmiiksi ja haluaa puhua vasta sitten kun suunnitelmat on valmiina. Ja ne alkavat heti tuputtaa ongelmiin ratkaisuja, vaikka niita ei valttamatta haluaisi edes kuulla. Tuossahan usein tuolee ristiriita ja vaarinymmarrysta. Ma olen jutellut miehelleni tuosta asiasta ja selittanyt, etta ma en valttamatta halua edes mitaan neuvoja ja ratkaisuja, ma vaan haluan aaneen ajatella asioitani ja mulle riittaa jos han kuuntelee, tai vahintaan nayttaa kuuntelevan. Useamman kerran olen kylla joutunut tuosta muistuttamaan, mutta kylla se tuntuu nyt vihdoin jotenkin perille menneen. Mina puolestani yritan olla hoputtamatta miestani kun huomaan, etta silla on asiat viela mietintamyssyssa. ;)

    Kylla aina pitaa kuitenkin luottaa ensisijaisesti mielestani siihen omaan intuitioon. Kuten sinakin teit ja sait tyopaikan.

    ReplyDelete
  8. Iih, aivan ihania kuvia! Vielä näyttää olevan paljon vihreää ja muutenkin runsasta :)

    ReplyDelete
  9. Elegia
    Noi vaaleanpunaisen tupsut on niin hauskoja, etta piti oikein tehda kuvaussessio. Ja viela on hiukan vihreaakin, nyt on ollut poikkeuksellisen viileaa ja onneksi sateitakin. ;)

    ReplyDelete
  10. Elämä voi joskus ottaa ohjat käsiinsä, jos itse ei älyä :) edellinen lama 90-luvun alussa potkaisi mut pois arkkitehtitoimistosta kädentöiden pariin - ja varmaan säästi mut ainakin vatsahaavalta!
    Jotain silti vielä puuttuu... no, rahaa ainakin ;) Mutta nyt on taas sellainen olo, että odottelen jotain tapahtuvaksi. Pitää kai heittäytyä virran vietäväksi ja katsoa mitä tapahtuu...

    Ja tupsuthan ovat kerrassaan hurmaavat!

    ReplyDelete
  11. Inspiroivaa luettavaa ajatuksesi! Mulla on usein tarve ajatella liikaa, joskus vähempikin riittäisi ja olisi toisinaan jopa parempi:)

    Kaunis tupsupuu ja ihana salaisen puutarhan tunnelma tuossa ekassa kuvassa!

    ReplyDelete
  12. Hei,

    ihana että löysin blogisi! Jotain tällaista olenkin etsinyt.
    Palaan varmasti paremmalla ajalla kommentoimaan.

    Teen itsekin luovaa työtä, ja vaikka teen sitä omaa unelmatyötäni olen viime aikoina ollut todella ahdistunut ja stressaantunut. Suunnittelu on mitä pyörittelisin vaikka koko ajan, mutta itse valmistus, aikatauluissa pysyminen ja raha-asiat painavat.

    Ihania kuvia sinulla!
    T:Minna

    ReplyDelete
  13. Tuire
    No meillahan on sitten kaynyt ihan samallalailla, 90-luvun laman takia minakin putosin pois arkkitehtitoimistosta, olin silloin myos aityislomalla ja myohemmin en enaa voinut kuvitellakkaan palaavani toimistohommiin. Joten siita lahtien olen minakin jotenkin koettanut leipani tienata kasityolaisena.

    Taloudellisesti se on ollut epavakaata. Mutta huomasin, etta mulla itsellani oli ongelmia omassa asenteessani rahaan. Mulla oli paassa sellainen hokema, etta eihan kasityolla kukaan koskaan rikastu, mutta saampahan onneksi tehda tyota josta pidan.

    Pitaa tosiaan vaan heittaytya sinne virtaan ja unohtaa kaikki omat uskomukset ja luottaa siihen, etta on mahdollista tehda seka unelmatyota etta saada siita viela tarpeeksi rahaakin. ;)

    Aini
    Kaikilla meilla on tuo liian ajattelun tarve, ei sita edes huomaa, ennen kuin on siita hiukan irrottautunut. Mutta kun sita kokeilee, niin huomaa, kuinka rentouttavaa ja selkeyttavaa sellainen on.

    Minna
    Kiva etta loysit tanne, naista asioista on kiva jutella yhdessa.

    Mulla oli niin samankaltanen tilanne sun kanssa. Osa tyostani, juuri se suunnittelu oli ihanaa, mutta sitten siihen liitty vaiheita, joita suorastaan aloin inhota. Ja jatkuvasti tuntu olevan seka aika- etta rahapula. Sita kavi koko ajan ylikierroksilla.

    Kun raha-asiat ja kiire painaa, niin silloin on todella vaikea uskaltaa irrottautua siita kehasta, siihen ei tunnut olevan aikaa.

    Mutta nyt olen oppinut, etta mita rauhallisemmin asiat otan ja mita useammin uskallan irrottautua kaikesta ajattelusta ja tekemisesta, niin saastan silla aikaa. Levollisella mielella kaikki sujuu paremmin.

    Ma kylla kirjoittelen naista lisaa, mulla meni itsellani aika pitkaan naiden asioiden oivaltamiseen, mutta tulikin siksi perehdyttya asioihin oikein kunnolla.

    ReplyDelete
  14. Just näin, raha ja kiire!
    Nekö minua pyörittää koko ajan, kamalaa.
    Aikoinani valitsin luovan alan turvallisen toimistotyön sijaan( olen siis myös merkonomi, ääk!)jotta voisi itse päättää mitä tekee ja miten tekee. Nyt ei aina siltä kyllä tunnu.

    Mitenköhän minäkin löytäisin sinne intuition ja oivalluksen tielle.

    PS.'Vintage Cuties' on aikoja sitten sinulta hankittu digital collage sheet,miksi niitä suomeksi oikein sanotaan. Aina vaan yhtä ihania tyttösiä.=)

    ReplyDelete
  15. Minna
    Ma itse opiskelin naita asioita kirjoista, luin niin kymmenia, mutta kahlasin nekin lapi hirvealla vauhdilla. Olin niin karsimaton, eihan minulla ollut aikaa eika saatikaan rahaa rauhoittua ja ottaa rennommin.

    Ja vaikka muilla elamanalueilla onnistuin jo ottamaan paljon rennommin, niin kaikkein vaikein oli juuri tuo suhde rahaan, koska koko ajan tuntu, etta aika loppuu ja sita ei raaski tuhlata minkaan turhanpaivaisen opettelemaan.

    Mutta nyt jalkikateen huomaan, etta jos vaan olisin uskaltanut tuossakin asiassa luottaa enemman, niin olisin saastanyt valtavasti aikaa.

    Mutta ei noiden kirjojen sanoma kuitenkaan ihan hiekkaan valunut, vaan oikeastaan kaikki lukemani oli kuitenkin jaanyt johonkin paakopan syovereihin ja kun vihdoin uskalsin pysahtya, niin oivalluksia alkoikin pulputa.

    Ma koitan laittaa jossain vaiheessa jotain kirjaluetteloa ja koitan myos kertoa ihan omakohtaisisa neuvoja, kuinka itse opin loytamaan sen mielenrauhan ja kuinka opin jattamaan ongelmat ratkaistaviksi ilman sita jatkuvaa stressaavaa kelaamista.

    Mutta aivan heti voit kokeilla sellaista, etta istut tai makaat rentona. Kerrot itsellesi ne huolet, jotka mieltasi painaa. Sano, etta haluat nahda ne asiat toisin ja noiden ongelmien ratkenneen. Sitten koitat vain olla itse pahkailematta niita ongelmia, se ei ole aluksi valttamatta helppoa, huomaat ajatustesi harhailevan takas sinne ongelmien kimppuun. Mutta katkaise se aina kun niin tapahtuu, koita vaan katsella niita ajatuksia ja rentoudu ja anna niiden soljua omalla painollaan.

    Jo pienikin irrottautuminen helpottaa, mutta tuota kannattaa kokeilla aina kun siihen tulee tilaisuus.

    Jotain muutoksia voi alkaa tapahtua hyvinkin pian, ne ei ole ehka ollenkaan sellaisia, joita olet odottanut.

    Mutta siis, kirjoitan tasta myohemmin lisaa. Mutta ole rauhassa, asiat kylla jarjestyy.

    Kollaasiarkeiksi noita sheetteja kutsutaan suomeksi, kiva, etta tykkaat arkista, on aina ilahduttavaa saada positiivista palautetta. ;)

    ReplyDelete
  16. Minä taidan olla tälläinen peruspositiivinen ,jalat maassa kulkija...mutta samalla haaveilija. jalat tukevasti maassa pitää vastuu viidestä lapsesta yksin huoltajana,onneksi vanhin 20 v. asustelee jo yksinään. muut 17,16 11 ja 4v.Nuorena äitinä ensimmäisen lapsen aikoina olin enemmänkin kiinnostunut kaikesta pohtimisesta ja henkevämmästä.Mitä enemmän lapsia syntyi muutuin enemmän arkielämän nautiskelijaksi...ne on pienistä asioista löydettävä ilon aiheet ja nautinnot,jotta tästä rumbasta selviää.Olen sitä mieltä että elämä kuljettaa ja antaa mitä ihmeellisempiä asioita kunhan vain muistaa kulkea silmät avoimina ja mieli herkkänä.Monessa tienhaarassa on tullut käytyä ja monenlaista on tullut koettua,mutta positiivisia asioita kannatta kuljettaa mukanaan ja negatiiviset kannattaa unohtaa.Kaikesta kokemastaan voi tarttua jotain hyvääkin...joskus sen vain huomaa paljon myöhemmin.Ihania kuvia taas...piristystä sateiseen päivään...elämän suuuria nautintoja...sohvalla makaaminen,hiljainen talo...neljä ihanaa lasta nukkumassa ja aikaa omille ajatuksille xxx

    ReplyDelete
  17. Viisaita neuvoja! Intuitio seuraa sitä, mitä on hetkessä tapahtumassa, ajattelu yrittää läpi harmaan kivenkin. Intuitio antaa toimintaenergiaa, - "pitäisi tehdä tuokin" -ajattelu vie sitä toiminnalta pois. Näin olen huomannut.

    ReplyDelete