Wednesday, June 16, 2010

Rauhallisesta kahvituokiosta kaaokseen

Mun piti tanaan juoda aamukahvit ihan rauhassa, ajattelin vain hiukan selailla uutta Flea Market Style-lehtea (ihan mun tyylinen). Mutta heti kun nain lehden siina poydalla, niin joku sisallalani huusi, etta "nosta toi nuukahtanut kukka tohon paalle ja hae kamera.!"

Totta, kyllahan siina oli niin kivasti samoja varisavyja. "Hae jotain turkoosia!" Ja ma nappasin sohvapoydalta rasian. Sekin sopi kivasti.

Aloin kaannella sivuja ja silmiin osu aivan ihania verdigrisin savyja. "Noita sulta loytaa kans!" Totta, mullahan on ihania aarteita, pitaapa kayda kaivamassa esille. Mun antiikkiaarteet ei ole kovin kummoisia, mutta kyllahan niita loytyy. Olen harakoinut yhta sun toista romua antiikkikirppiksilta. Nyt mulla on pieni kahvipoyta taynna romuja. Rauhallinen kahvituokio muuttukin kaaokseksi.

Noista romuista mulla on ollut tarkoitus tehda jotain kivaa, mutta en oikein raaski. Ne on jotenkin niin ihania ihan irrallaankin.

Niin, mun piti siis tanaan vaan juoda aamukahvit ja sitten keskittya ihan oikeisiin toihin, en ajatellut postata mitaan, en ainakaan saarnata (tai ainakaan viela)....mutta nyt on ihan pakko kuitenkin tahankin ympata pieni arsytyksen poikanen egoille. Egosi mielesta sa olet aina oikeasssa ja mitaan syyta ei ole muuksi muuttua. Muut muuttakoon typerat asenteensa. ;)

***

I was just suppose to drink my morning latte and read a little bit my new Flea Market Style Magazine (just my style). But the inner voice forced me to put the fades flowers on top of the magazine. Yes, the shades matched nicely...something turquoise...I grabbed the turquoise box...I turned the pages and saw so amazing shades of verdigris...you have those shades too...oh yes, I have some  from the antique flea market findings...

I have some antique "treasures" and I planning to do something with them, but I don't dare to use them, they look so nice the way they are.

10 comments:

  1. Ihanat värit kaaoksessasi on. :)

    ReplyDelete
  2. Unelma
    No juu, onneksi varit sentaan sopii nappiin ja kaaos nayttaa vielakin aika kauniilta, mutta pitaa sille jotain tehda, en vaan raaskis viela korjata pois. ;)

    ReplyDelete
  3. Mä en ainakaan raaski heittää mitään pikkurojua pois. Mökillä tyhjensimme vintin ja asuinkerroksen välistä välikaton lämmöneristettä (=1800-luvun huipputeknologiaa: sammalta, olkia, ja lasinsiruja jotta hiiret eivät siellä kulkisi) niin löysin vaikka mitä, kuten kengänlestejä ja kirjanriekaleita. Kirkollisia julkaisuja 1910 - luvulta ja kaikkea jännää joka oli muuttunut roskaksi. No säilytin ne kuitenkin ja vein piiloon aittaan ettei kukaan heittäisi 'aarteitani' pois :D

    ReplyDelete
  4. Tuure
    Voi miten kiehtovilta sun loydokset kuullostaa. Mikahan siina on, etta vanhassa tavarassa, on sita lumoa, jota uusista esineista harvoin loytaa. Mita rupisempaa ja aijan raiskaamaa, sita kauniimmaksi tuntuu esineet tulevan.

    Mulla on taalla niin pienet tilat, etta jotain pitais ruveta noista aarteista tekemaan, etta vois sitten taas tehda lisaa loytoja.

    ReplyDelete
  5. Joo, niissä on jotain salaperäistä mielenkiintoa herättävyyttä voimaa! Esimerkiksi antikvariaatissa saattaa tulla vastaan vaikkapa joku vanha runokokoelma, jossa on vain kauniit kannet että on pakko vaivata päätään dilemmalla: ostaako vai eikö.

    Patinoituissa esineissä on taikaa, ehkä se on se, että niiden ympärille voi rakentaa mielikuvia ja tarinoita omassa mielikuvituksessaan.

    word verification: saloon :'D

    ReplyDelete
  6. Tiedätkö, mulle käy noin päivittäin. Ja sitten otan "tuhat" kuvaa (ainakin mielikuvissani) ja tuloksena - hikka, aivastus ja eteenpäinmeno

    ReplyDelete
  7. KIITOS! Voi kauneutta.
    Kuulostaa niin tutulta, jälleen. mm. mummun vintiltä/vanhasta navetasta ja mistä lie on minunkin rakkaimmat aarteeni.

    Entä ikivanhat postikortit/rakkauskirjeet? Olen onnistunut löytämään ( nappaamaan talteen, kun kaikkiahan tuollainen ei tosiaankaan kiinnosta) muutamia oman suvun ja ihan tuntemattomienkin kirjeitä ja kortteja, mitä kurttuisempi, sen parempi. Minuun juuri ne kolahtaa.

    Ne aarteet ja kamera kaivetaan tai haetaan esille, riippuen siitä muistaako mihin ne on viimeksi laittanut :) juuri silloin, kun piti istuskella vaikka vaan hissukseen. Rakastan tuota turkoosia rasiaa!

    ReplyDelete
  8. Sulla on kyllä monenmoista aarretta. Heh, tunnistin itseni tuosta, että joku sisällä huutelee kameraa ja tekemään sitä ja tätä, kuvan vuoksi.
    Mulla se on ollut niin kokoaikaista, että olen terapisoinut itseäni irti moisesta, vähän onnistunutkin. Eilenkin luin ihanan lehden ja annoin piut sisäisille kamerahuuteluille.

    ReplyDelete
  9. mä tykkään sopivasta kaaoksesta :)

    ReplyDelete
  10. Tuure
    Vanhat kirjat on tosi kauniita, ma olen ostanut jotaikin kirjoja vain kansien tai sivujun takia, sisallosta piittaamatta. ;)

    Helja
    Hih, just noin, tostakin kuvaussessiosta mulla on kuvia vaikka miten paljon. ;)

    Puistolapsi
    Vanhat kirjeet ja kortit on erityisen kauniita, kasiala on ollut jotenkin paljon koristeellisempaa ja kauniimpaa. Sellaisia ma toivoisin, etta tulis vastaan taallakin. Tuollaiset aarteet multa jai kaikki Suomeen.

    Liivia
    No sa ootkin jo vanha konkari, ja olet kylla osa syyllinen naihin mun kahvihetkien keskeytyksiin. Sun kuvat on mulle yksi inspiraation lahteista.

    Ma en ollut erityisemmin kiinnostunut valokuvauksesta, mulla oli sellen uskomus, etta ma vaan en osaa valokuvata. Mutta sitten vaan tuli vimma, etta ma HALUUN oppia!

    Hannele
    Mulla pitaisi olla kaikki asiat jarjestyksessa, etta voisin kunnolla keskittya, useimmiten niin ei kuitenkaan oo. ;)

    ReplyDelete