Wednesday, August 18, 2010

Jotain pinkkia

 Ylimmat kuvat Downtown LA ja alla lankakoppani katselee mua karsimattomana.

Tanaan on pallo hukassa. Tai oikeastaan mulla on taas paassa liikaa suunnitelmia ja projekteja, en tieda mihin tarttuisin. Jos olisin aloittanut aamun rauhallisella mielella ja alkanut vaan tekemaan jotain, niin olisin jo saanut aikaiseksi aika paljon. Mutta nyt on aika mennytkin sen tuskalteluun, etta mulla ei ole aikaa tehda yhtaan mitaan.


Ja taas yksi kuva muistojen arkistoista. Olin silloin viela kotiaitina ja lapset nakyy olevan molammat tossa ymparilla. Se oli siirtymavaihetta varmasta leipatyosta epavarmaksi kasityolaiseksi.

Helsingin Kauppatori -93.
Edit. Poistettu pala tekstia.

3 comments:

  1. Sinä osaat siis kutoa/neuloa! Mikään ei ole niin rauhoittavaa kuin suloinen lankavyyhti ja puikkojen kilinä. Ja olen lukenut tutkimuksen, jonka mukaan kutovan naisen näkeminen rauhoittaa miestä;-)

    Sitähän voi olla on/off eli välillä rauhoittava ja välillä levottomuutta aiheuttava...

    Minäkin taidan jo kohta julkaista mun lankakorini, sillä ihana syyskuu lähestyy.

    ReplyDelete
  2. Mä vihaan kiirettä, varsinkin vapaa-ajalla. Sellaista, että pitää äkkiä nousta ja valmistautua ja lähtä "kokemaan". Mielummin otan rauhassa, vaikka tottakai välillä on ihan oikeasti kiire jos on paljon asioita jotka pitää tehdä.

    En ole yhdistänyt aikaa rahaan, onneksi. Tulisi varmasti stressi.

    Sellaisen turhan yleisen kiireen olen yrittänyt taltuttaa ajatuksella "Sellainen myöhästyy elämästä, jolla on aina kiire."

    :)

    ReplyDelete
  3. Leena
    Juu, osaan neuloa ja virkata, olenkin tehnyt sita tosi paljon. Ja se on ainakin itselle rentouttavaa, mutta hauska toi tutkimus. Voi hyvinkin pitaa paikkansa. Mun mies on aivan haltioissaan kun ma neulon tai virkkaan jotain. Se hokee: it's magic!

    Tekeminen on mulle rauhoittavaa, jos en tee sita mistaan "jarkeavasta" syysta. Mutta kasityolaisena se ei valttamatta aina ollut rentouttavaa, koska sita samalla laski, etta onko tama nyt kannattavaa.

    MaaMaa
    Ma en kanssa pida tollasesta kiireesta, etta pitas olla paa kolmantena jalkana aina menossa. Ja nykyisin mulla on harvoin kiire, ellei nyt sitten lasketa tollasta omassa paassa syntynytta kiireen tuntua.

    Mulla se ehka yhdistyy rahaan siksi, etta yrittajana rahantulo on ollut suoraan verrannollista siihen, kuinka paljon on saanut tehtya. Nykyisin ollen onneksi keksinyt vahan toisenlaisen systeemin, jossa valilla voi hyvinkin hellittaa.

    ReplyDelete