Thursday, August 12, 2010

Leppoisaa lomaa

Ensiksi hiukan small talkia saasta. Taalla on ollut miesmuistiin viilein talvi, kevat ja nyt sitten iloksemme, myos tosi viilea kesa. Hassua, etta samaan aikaan siella Suomessa on ollut taas todella kuuma kesa. Mutta toisaalta, ihan samoista lampotiloista on kuitenkin kyse. En tieda johtuuko tottumuksesta vai tuntuuko taalla lampotilat oikeasti erilaisilta kuin Suomessa. Taalla 25 C on ihana viilea unelma keli, Suomessa se jo rikkoo hellerajan.

Meilla on taalla edelleen leppoisa loma menossa. Ollaan eletty kuin ellunkanat. 


Pistan taas yhden kuvan muistojen arkistoista. Kuva on muistaakseni vuodelta 2000, se oli viimeinen kesa kun asuttiin omassa talossamme. Talo siintaa hiukan puiden takaa, Siiri on kuvassa toinen oikealta, yhdessa sisareni lasten eli siis serkkujensa kanssa. :))

Edit. Tasta postauksesta on poistettu kaikki saarnat. ;)

11 comments:

  1. Kade kade että teillä on viileää,täällä on kuuma ja kamalan kosteaa...
    Itse olen pyrkinyt eroon ihmisistä ,jotka ajattelevat yleensä kaikesta negatiivisestä,ja olen myös omia ajatuksiani yrittänyt suunnata positiiviseen suuntaan.Vaikeudet elämässä ovat myös ehkä opettaneet,että lempeät ja positiiviset ajatukset ovat parempi vaihtoehto.

    ReplyDelete
  2. Luin joku aika sitten kirjan, jossa tyttö kysyi miten voittaa pelkonsa ampiaisia kohtaan ja pystyä hoitamaan niitä. Vastaus oli:"SEND THEM LOVE". Siitä lähtien olen ottanut sen käyttöön negatiivisessä ilmapiirissä ja kas kummaa, hitaasti, mutta se toimii!

    ReplyDelete
  3. Yaelian
    No mulla ihan sama, etta vaikeiden aikojen ansiosta makin oikeastaan jouduin opettelemaan sita lempeytta ja positiivisuutta, etenkin itseani kohtaan. Ma uuvutin itseni niin piippuun stressissa ja huolissa, etta en olis jaksanut enaa, ellen olis viimisena oljenkortena kokeillut viela sita oman asenteen muutosta. Positiiset ajatukset on aina parempi, ja joskus jopa ainut, vaihtoehto.

    Ruostevilla
    Kuullosta ihanalta kirjalta ja tuo kehotus varmasti on hyvaksi tilanteessa kuin tilanteessa. Ei siita koskaan ainakaan mitaan haittaa voi olla. Mutta huotya sitakin enemman.

    ReplyDelete
  4. Mä ainakin arvostelen itseäni ja joskus mietin liikaa muiden mielipiteitä
    miten elän ja toteutan itseäni.
    Piti tulla 30 ikään ja päätin että elän elämääni ihan itse;).

    Oikeasti pitäisi kuunnella
    sitä omaa sydäntä ja mitä se haluaa
    toisaalta mä en jaksa ees miettiä jonkun toisten elämää
    musta jokainen saa elää miten itse tykkää parhaiten elää;).

    Mutta tiedän paljon ihmisiä jotka todella vatvoo muiden tekemisiä
    ja aina on naputettavaa siittä.

    Muksaa viikonloppua sinne:)

    Jamssi

    ReplyDelete
  5. Jamssi
    No juu, mullakin on meni aika kauan, etta olen alkanut paasta epavarmuudesta ja syyllisyyden tunteista. Mutta kylla helpostus oppia elamaan itsensa kanssa. Ja lopultakin hyvaksya itsensa juuri sellasena kuin on.

    Ma olen ollut paljon suvaitsevaisempi muita ihmisia kohtaan, kuin itseani kohtaan. Paitsi hassua, etta sita tulee valilla kiusattua tota puolisoa ja moralisoitua enemman kuin muita ihmisia. Siita olen nyt koittanut kerta kaikkiaa paasta eroon. Meilla on ollut parempi ilmapiiri taalla kuin koskaan.

    Mukavaa viikonloppua sinullekin. ;)

    ReplyDelete
  6. Tuo on kyllä aivan totta. Wayne on viisas mies :) näin hänen haastattelun kerran ja ihastuin hänen ajattelu- ja puhetapaan. Mulla on ollut jo pitkään ajatuksena ostaa joku hänen kirjoistaan. Mitä kirjaa sinä suosittelisit?

    Edelliseen kommenttiisi viitaten, samaa vikaa meikäläisestäkin löytyy. Sitä on monesti paljon suvaitsevaisempi ja ymmärtävämpi kaikkia muita kuin itseään kohtaan. Siinä olen huomannut suureksi avuksi sen että yrittää vaan opetella kuuntelemaan enemmän omaa sisintä, sitä "syvintä olemusta/sielua" joka toimii rakkaudesta käsin, kuin sitä pään sisäistä ääntä joka tykkää niin kovasti arvostella, syyttää ja epäillä.

    On jotenkin koomista ajatella että suurin osa meistä koko elämänsä ajan syyttelee ja arvostelee itseään jos jostakin asiasta eikä osaa kunnoittaa ja hyväksyä omaa itseään. Monet asiat tietysti siihen ajattelutapaan aina elämässä vaikuttaa ja ihmisen mieli nyt on tunnetusti joskus vähän outo... :P

    Helteiset terkut Suomesta ;)

    ReplyDelete
  7. Linda
    Juu, ihmisen mieli on todellakin joskus vahan outo. Siita hyvana esimerkkina juuri tuo itsensa jatkuva arvostelu ja sattiminen, ja tietty, eihan se muidenkaan jatkuva arvostelu ja sattiminen nyt kylla mitenkaan fiksuimmasta paasta ole.

    Musta tuntuu, etta vasta nyt alan loytaa ja uskaltaa olla oma itseni. Eika se todella onnistu, ennen kuin tosiaan pysahtyy ja alkaa kuunnella sita sisaista aantaan. Se paan sisainen aani on todella niin kaoottinen, etta sen aivoituksia ei kannata ottaa kovinkaan vakavasti.

    Ma en osaa sanoa, mita Dyerin kirjaa suosittelisin, olen pitanyt kaikista, jotka olen lukenut, enka muista kirjojen nimia suomeksi, mutta Shift ja Change your thoughts, change you life on tosi hyvia.

    ReplyDelete
  8. Täytyi olla jännä esitelmä! Varmaan aika usein oma negatiivinen ajattelu saa itselleen huonon olon tai ainakin pitkittää sitä, pitää pitää mielessä useammin. Ja kivan huolettomia ja tollasia lempeitä kuvia.

    ReplyDelete
  9. Tatuoitu Irvikissa
    Todella mahtava esitelma, Dyerilla on todella taito selittaa asiat yksinkertaisesti ja mieleenpainuvasti. Negatiivinen ajattelu tosiaan saa aikaa huonoa oloa, seka psyykkista etta fyysista, mun mielestani on todellakin siksi syyta tarkastella sita omaa ajatusmaailmaa. Eihan sita nyt todellaakaan oikeasti kukaan varmaan halua omaa elamaa tai muiden elamaa sellaisella tulehduttaa, mutta aina sita ei tule todellakaan ajatelleeksi, miten merkityksellisesta asiasta kuitenkin on kysymys.

    ReplyDelete
  10. Anteeksi, mutta saanko kysya suoraan, että eiks oo hiukan ylimielistä väittää, että voisit olla sellanen enkeli, että ajattelet vain positiivisia asioita? Etkö uskalla tai halua olla oma itsesi, miksi pitää muuttua joksikin sellaiseksi, jota ei ole? Eikö se oo asettumista muiden yläpuolelle? Mua ainakin ärsyttää just sellanen, että joku kuvittele olevansa enkeli ja voivansa opettaa muille miten pitää elää.

    ReplyDelete
  11. Anonyyymi
    Olis tosi ylimielista tosiaan kuvitella olevansa muiden ylapuolella, sellaistahan sita kuvittelee, kun arvostelee ja tuomitsee muita. Juuri sellaisesta haluan paasta eroon.

    Ma en usko, etta kateus, kauna ja katkeruus, on jokin ratkaiseva osa persoonaani, etta jos yritan niista paasta eroon, niin muuttuisin joksikin toiseksi.

    Toivon, ettei naa mun kirjoitukset loukkaa ketaan, ei naita ole tarkoitettu miksikaan moraalisaarnoiksi. Haluan vaan kirjoittaa sellaisista asioista, jotka ovat tarkeita mulle ja iso osa mun elamaani.

    ReplyDelete