Monday, August 16, 2010

Pinkkia, pinkkia, pinkkia

Edit. Poistin tasta kokonaan entisen postauksen, jos joku haluaa lueskella saarnoja ja muuta popinaa lisaa, niin tervetuloa Kyynelkanavaan.

17 comments:

  1. Olen vakituinen lukijasi ja vaikken ole ennen kommentoinut, niin nyt uskaltaudun.

    Minun mielestäni kirjoituksesi ovat olleet ilahduttavan positiivista luettavaa. Olen itsekin kokenut elämässäni suuren suunnanmuutoksen. Olen kamppaillut itse lähes koko elämäni masennuksen kanssa ja kokeillut lääkkeitä ja terapiaa. Molemmista oli vaihtelevia kokemuksia, välillä oli parempia hetkiä, välillä ajauduin entistä syvemmälle. Minäkin löysin lopulta avun henkisenkasvun kirjallisuudesta. Etenkin Tommy Helstenin kirjat ovat olleet suureksi avuksi ja lohduksi. Pidän myös tosi paljon Louise Hayn ja Marianne Williamsonin kirjoista.

    Toivonkin sinun edelleen jatkavan myös näistä syvällisemmistä asioista kirjoittelua, uskon, että näistä on apua ja kannustinta monelle.

    Sisustusjutut kiinnostaa myös, rakastan taidokasta ja rohkeaa värien käyttöäsi.

    t. Tanja

    ReplyDelete
  2. Tanja
    Kiitos ihanasta kommentista. Tosi kiva, etta sun mielestasi kirjoitukseni on positiivisia, se on tietty tarkoituskin.

    No ihan samoja kirjoja ollaan sitten luettu. Tosin, ennen ma luin noita kirjoja, kuten tossa mainitsinkin, enka oikeastaan ymmartanyt mitaan. En viitsinyt vaivautua pysahtymaan ja todella harjoittelemaan siten, miten kirjoissa neuvottiin. Tai tein sen kerran ja pari ja kun mitaan ei tapahtunut, tuskastuin.

    Mutta kirjoista minakin lopulta loysin keinot loytaa mielenrauha ja rentoutus. Siita on apua jatkuvasti elamassani.

    Sisustusjuttuja teen mielellani, sisustaminen onkin se toinen sydanta lahella oleva aihe. :)

    ReplyDelete
  3. Enpä minäkään ole mitään saarnaa näissä sun postauksissa huomannut - olen ajatellut nämä vähän kuin itsepuheluina (aika julkisina sellaisina...) ja silloinhan voi pohtia mitä mieleen juolahtaa!

    Masennuksesta en tiedä mitään, mutta parisuhdekiemurat tuntuu tutuilta. Meillä on kyllä nekin jo asettuneet uomiinsa, mutta kuulosti aika tutulta Elegian kommentti tuolla edellisen postauksen perässä! Sitä tuli tehtyä omia tulkintoja toisen ajatuksista - päin peetä tietysti - ja puolin ja toisin! Mutta hengissä selvittiin ja 24. hääpäivä häämöttää :)

    Edelliseen postaukseesi tämäkin: joo, kivat saaret :D Niinhän sitä lauletaankin, että "saaren haluaisin"!

    Sitten ois kysymys. Multa kysyttiin, että miten blogger suhtautuu kaupan pitämiseen. Ilmeisesti ihan hyvin, kun mm. sulla on ollut jo jonkin aikaa! Mä nimittäin laitoin oman putiikin pystyyn (lumottuputiikki.blogspot.com). Se on mun käsitöille. Ei siellä vielä paljoa ole, mutta kurkkaa jos kiinnostaa. Yritän nyt mainostella sitä sun idean pohjalta vaihtamalla linkkinapin vanhaan paperinukkeen;D

    ReplyDelete
  4. Nyt on kyllä sun saarnat täysin mennyt ohi;D En muista mitään sellaista....
    Jatka vain kirjoittamista,ihan omaan tyyliisi...

    ReplyDelete
  5. Minäkin tykkään kirjoituksistasi. Kaikenlainen pohdinta ja asioiden näkeminen, oman näkökulman julkituonti on minusta aina hyvä juttu. En pidä sitä saarnaamisena.

    Masennus on niin iso kompleksi erillaisia juttuja eri ihmisten päässä että ei siihen taida olla yhtä ja ainoaa selviytymistietä.

    ReplyDelete
  6. Hei,
    minäkin olen lukenut blogiasi jo kauan aikaa. Itseasiassa löysin sen Ihmeiden Oppikurssin kautta... ;)

    Rakastan kuviasi ja mutkatonta asennettasi, kirjoituksistasi näkyy että olet ihminen, henkinen ihminen maallisine murheineen - siis omana itsenäsi täydellinen.

    Olet antanut mulle uskoa omaan tekemiseeni, luovuuteeni ja taiteeseeni. Potkaissut yli mustan ojan minne jo luulin juuttuneeni. Joten saarnaa vaan - vaikken sitä ole huomannutkaan.

    Kiitos kun Olet.

    t. Mimi

    ReplyDelete
  7. Harvoin löytää näin avomielistä bloggeria kuin sinä, se on upeaa! Ja ketä ei juttusi kiinnosta voi vapaasti vaihtaa sivua, vai mitä?

    Itse olen löytänyt apua Brian Weissin kirjoista. Ne auttavat ymmärtämään miksi olemme täällä pyörimässä ja sen jälkeen kaikki loksahtaakin paikoilleen.

    Positiivista päivää!

    ReplyDelete
  8. Piti jo tuohon edelliseen postaukseen kommentoida, mutta se jotenkin "unohtui". Tuli nimittäin mieleen, että yksi mun masennuksesta toipumisen avainjutuista oli se, kun tajusin (päätin), että hemmetti mulla on oikeus tulla kohdelluksi hyvin! Että mä olen sen arvoinen. Ja että mun itse täytyy aloittaa se hyvä kohtelu.

    Joten opettelen (varmaan vielä pitkään, kenties lopun elämääni) olemaan itselleni kiltti. En mollaa, en parjaa. En hauku itseäni. Annan itselleni luvan olla se mikä olen, ja juuri sellaisena olen hyvän kohtelun arvoinen. Tämä on oikeasti ollut aika vaikeaa, mutta olen kuitenkin editynyt. Koko ajan opin lisää.

    Mä en ole lukenut noita oppaita, ne eivät ole oikein mun juttuni. Mutta kävin sen yhden kurssin, jonka sisältö oli varmaan suurinpiirtein vastaava.

    Mutta kaiken (= toipumisen) lähtökohta oli juuri se, että kyllästyin siihen, että itse kaadoin paskaa niskaani. Tulee sitä muutenkin, mutta jos itse lopetan sen touhun, pystyn seisomaan suorana enkä hyväksy sitä keneltäkään muultakaan.

    ReplyDelete
  9. Your photos are lovely, reminds me of fireworks.XO

    ReplyDelete
  10. Minä olen lukenut blogiasi pitkään enkä todellakaan koe että sinä saarnaisit!
    Päinvastoin, kerrot kokemusksistasi, avoimesti ja pohdit ääneen asioita.
    En koe että olsist koskaan, KOSKAAN, vähätellyt masennusta tai muita sairauksia. Taas kerran päin vastoin!
    Älä kultainen pahoittele kirjoituksiasi, josta minä ainakin saan niin paljon voimaa, niin paljon innostusta, niin paljon toivoa ja uskallusta. Juuri siksi että kerrot myös varjoisasta puolesta. Ja koska sinä tiedät mitä siellä varjossa piilee...mutta, sinulla on myös työkalut päästä pois varjosta. Takaisin polulle joka johtaa sinne isommale tielle. Ja se tässä onkin niin ihanaa!!!
    Minä arvostan sinun kirjoituksiasi. Kiitos niistä! Toivoin että et ala sensuroimaan;)
    Halauksia!

    Niin ja siis, tykkään siitä että kirjoitat monista eri aiheista, sisustus, tuunaus, taide, arki, suru, ilo, positiivisesta asenteesta, ruoka, elämä. Kaikki!

    ReplyDelete
  11. Tuire
    No parisuhdekiemurat on tosi hyva elamankoulu ja jos tosiaan haluaa oppia, kasvaa ja kehittya, niin sehan on mita parhain alusta sille.

    Ja sitten tosta sun putiikista. Kavin jo kurkkaamassa ja ihan ekaksi pitaa sanoa, etta aivan ihania koppiksia. Ma rakastan sun variyhdistelmia.

    Ja niin, tosiaan, bloggerilla voi pitaa kauppaa. Mulla on ollut se jonkin aikaa, mutta tuli mieleeni, etta oletko ajatellut oman Etsy-putiikin laittamista. Mulla on molemmat putiikit ja Etsyssa myyn huomattavasti paremmin kuin blogilta. Vaikka en voi valittaa noita blogimyyntejakaan.

    Noilla mainoskamppanjoilla on tullut tietty paljon lisaa nakyvyytta ja ne on muutenkin kivoja, siina hyotyy molemmat osapuolet.

    Yaelian
    lol, no hyva, mulla vaan tuulee valilla tollasia epavarmuuden hetkia, ja ajattelin, etta ehka taalla voi nostaa kissan poydalle ja ottaa vaivaavat asiat esille. Tuntuu, etta taalla on kuitenkin niin tuttu ja turvallinen ystava joukko koolla. ;)

    White Lily
    Tuo on totta, etta jokainen loytaa itselleen sopivan keinon, ja jos sellaista ei tunnu loytyvan, niin kannattaa toki kokeilla sitten jotain muuta. Ja ainahan siina tietty tarvitaan juuri sita omaa asennetta, mikaan sairaus ei parane ilman sita.

    Mimi
    Voi kiitos, olen tosi iloinen, jos olen onnistunut antamaan tsemppia luovuuteesi. Juuri sita ma haluaisinkin taalla muille tarjoilla. Kun itse loytaa vihdoin luovuuden lahteen, niin siita niin mielellaan jakaisi myos muille. Ja mita enemman sita jakaa, niin sita enemman sita tuntuu itselle tulevan.

    Ja naista ihanista kommenteista taalla, rohkaistun yha lisaa. Tulen varmasti jatkossakin kirjoittelemaan sitten naista omista kokemuksistani talla henkisenkasvun tiella.


    Ruostevilla
    Kiitos ja pitaakin tutustua Brian Weissiin, ihme kylla mulle tuntematon nimi, niin valtavat maarat ole tota kirjallisuutta lukenut. Mutta kuullostaa kiehtovalta.

    On kiva tunne, kun palaset alkaa loksahdella paikoilleen. ;)

    ReplyDelete
  12. Mymska
    Onneksi onkin oppia ika kaikki. Olis aika tylsaa, jos olis niin valmis, ettei voisi kasvaa lisaa.

    Ma olenkin lueskellut blogiltasi sun kokemuksia sun masennuskurssin satoa, ja tuntuu, etta on ollut mahtava kurssi. Ihan samoja asioitahan nuo kaikki on, ihan sama mista ne oivallukset tulee.

    Ja tietty juuri tuo itselle lempeana olo on ihan kaiken a ja o. Mutta se tuntuu myos olevan, ainakin mulle, se vaikein kohta. Helpompi olla reilu ja suuripiirteinen muille.

    Mutta se omakuva on yleensa niin kieroutunut ja vaara, etta on tosi tarkeaa, etta jossain vaiheessa havahtuu houmaamaan, etta juuri siita suurin osa omista ongelmista on lahtoisin.

    Sa osaat kirjoittaa niin ihanan rempeasti ja osua aina naulan kantaan. Tosi kiva lukea sun ajatuksia, niin samoja juttuja on omassa paassa tassa matkalla pyorinyt. ;)

    Augusta
    Thank you, I love fireworks. :))

    Nina
    Kiitos kannustuksesta, kuten tuolla ylempanakin kirjoitin, niin olen ajatellut, etta uskaltaudun nyt enemman siitakin huolimatta, etta valilla mua vaivaa epavarmuus. Mutta enemman mua on vaivannut kylla rohkeuden puute.

    Ma olen tosiaan elamassani ollut myos silla varjoisalla puolella ja vielakin varjoja lankeaa tanne paratiisiin, mutta juuri siita valosta haluan kirjoittaa. Mina en itse aikoinani tajunnut ollenkaan, miten suuret voimavarat ja mahdollisuudet meissa kaikissa piilee. Niita peittaa vaan kiero ja vaaristynyt omakuva. Mutta sita on todellakin mahdollista kirkastaa kerros kerrokselta.

    Tossa olikin just kiva lista niista aiheista, joista tykkaan kirjoitella, kaikki lahella sydantani. ;)

    ReplyDelete
  13. Saaran? Mikä saarna? Eikun kirjota vaan just niinkuin teet! Sinä osaat tehdä sen niin lämmöllä, että anna tulla vaan!!!!

    ReplyDelete
  14. Siis ei ollenkaan Saaran vaan saarna, hitsi kun kirjaimet sekoilee pelkällä vasurilla.

    ReplyDelete
  15. Johanna
    lol, niin, sulla olikin tosiaan vaan vasuri kaytossa. Ja olen suuresti rohkaistunut naista kommenteista taalla, joten jatkan samaan tyyliin, tai ehka oikeastaan hiukan rohkeamminkin. ;)

    ReplyDelete
  16. Takaperin taas lueskelen näitä, mutta iloitsen tästäkin keskustelusta täällä.
    Kai se on niin, että kun tarpeeksi kauan elää, niin uskaltaa myöntää asioita eikä uskottele elämän olevan siloisaa ja kaunista kaikilta osin. Kovin paljon tuttua on ajatuksissasi. Samojen juttujen kanssa tunnutaan painiskelevan.
    (Kiitos suomalaisen kasvatuskulttuurin ja perinteen vain minkä, mutta kippurointiahan tämä elämä on. Siksi ehkä juuri niin antoisaa ja mielenkiintoista kaikkine mutkineen).

    ReplyDelete
  17. Rouva Pioni
    Niin, tuskin sita koskaan elamaansa niin siloiseksi ja mutkattomaksi saa, etta enaa siina ei mitaan murheita olisi. Siksi kannattaakin loysata ihan itse, ettei jokainen kupru ja mutka vaivaa mielta.

    ReplyDelete