Sunday, August 8, 2010

Sita saa mita tilaa...




Eli sillisalaattia olis sitten tarjolla. Kiitoksia viela kaikille edelliseen postaukseen kommentoijille. Ymmarsin jalleen jotain uutta itsestani. Tai ei oikeastaan niin, pikemminkin vois sanoa, etta herasi ajatus, etta pitaisiko mun hyvaksya jotain sellaista itsessani, josta en aina ole valttamatta niin kovasti pitanyt?  Ma olen aina jotenkin kaivannut ja haikaillut hillittya tyylikkyytta ja jarjestysta elamaani, mutta kayttaytynyt just painvastoin. Mulla on ollut aina niin hompsuinen olo, sisaisesti ja ulkoisesti. Tyyni hillitty eleganssi ja viilean rauhallinen olemus ei jotenkaan kuullosta multa. Mutta en voi ihan vilpittomasti sanoa, ettenko niita olisi elamaani kaivannut.

Mulla on ollut aina ongelma, tai olen siis pitanyt sita ongelmana, etta mulla ei ole mitaan selkeita linjoja, eika mitaan tyylia, josta selkeasti pitaisin. Mita tulee musiikkiin, elokuviin, kirjoihin, muotiin, sisustukseen, taiteeseen....voisi jatkaa listaa, mutta ymmarratte mita tarkoitan...niin olen lahes kaikki ruokainen. Kadehdin valilla ihmisia, joilla on selkeasti joku tyyli, jotka selkeasti tietavat mika on lempivari, lempimusiikki, lempisisustutyyli jne. Mulla vaan ei sellaisia ole. Vaan skaala on valtavan laaja. Toi oikeastaan patee muhun kaikilla elaman aloilla, mun elama on ollut muutenkin aika sekavaa ja valilla hyvinkin kaoottista. Joten vakisinkin sita on miettinyt, etta olisiko parempi kuitenkin olla hiukan hillitympi ja tyylikkaampi?

Kaikesta kaoottisuudesta huolimatta rakastan ennen kaikkea harmoniaa. Mulla on pakonomainen tarve aina yrittaa tuoda kaaokseen jarjestys. Keraan valtavasti halinaa ymparilleni ja sitten yritan jarjestella sen kauniiksi ja siistiksi. Joten toisaalta, onhan tassa vakisinkin oppinut jotain, nykyaan tuntuu, etta se on pikemminkin haaste kuin rasite.  Mutta joskus se on ollut tosi vaikeaa ja turhauttavaa.
 
Ei taida olla sattumaa sekaan, etta asun nyt juuri Los Angelesissa, taa kaupunki on just kuin mun elama. Kaoottinen ja sekava, mutta toisaalta niin ihanan mielenkiintoinen ja varikas. Silmani rakastaa tan kaupungin rupsahtanutta kauneutta. Ylemmissa kuvissa on esimerkki mun jarjestyksen ja harmonian kaipuusta. Vaikka kuvat on sekamelskaa, niin niiden valilla vallitsee tarkka jarjestys ja yhdessa ne muodostaa harmonisen kokonaisuuden, minun silmissani ainakin, en tieda loytyyko se punainen lanka muiden silmille.

Noista alemmista kuvista nakee, etta kovin hillittya tyylikkyytta ei ole ennenkaan elamassani ollut, kaikista yrityksistani huolimatta. Haaveilin aina hillityn tyylikkaasta sisustusliikkeesta...ja tollanen se todellisuudessa oli. ;)

14 comments:

  1. Jukrat, niin hyvää pohdintaa sulta... Ja jotenkin niin tutun oloista. Itse kun en osaa edes seinän väriä päättää - olisi ihanaa heittää maalia seinään, lilaa, turkoosia - sitten joku ääni sisällä sanoo, että järkevää ja hillittyä sen pitää olla. Eikä oikein mistään tule mitään.

    Ollako sitten hompsu ja homelo? Ei siinä kyllä mitään pahaa ole. Sulla on mun silmääni oma tyyli - ihan oma juttu. Ja toteutat sitä kyllä niin rohkeasti - pysy vaan tuollaisena. Mitä se hillitty ja tyylikäs sitten on? Harmaata ja valkoista? :) Onko se jotenkin arvokkaampaa? Ehkäpä joidenkin mielestä.

    Eiköhän se ole jonkinlainen "taiteilija"-luonne - pieni levottumuus aina sisällä. Kun on levoton olo,kaipaa jotain rauhaa ja kyllä itse jotenkin odotan, että se rauha tulisi jonkinasteisesta järjestyksestä - rytmeistä. Eli koti järjestyksessä, siistinä jne. Ja auta armias kun elämä on "järjestyksessä" - tulee ihan huutava tarve saada väriä, sekavuutta elämään. Kauhun tasapaino, kuten ukkoni mulle sanoi :)

    Ihanat nuo alimmat liike-kuvat :) Väriä, väriä!!

    ReplyDelete
  2. Kirjoituksesi herätti välillä "niin tuttua" tunteen. Mutta onhan sulla tyyliä,ja ihana sellainen onkin;tuo ihana värimaailmasi ja miten asettelet kaiken kuvissasi,Ja nyt näen ,että liikkeesi Suomessakin oli sellainen:-)

    ReplyDelete
  3. Siis mitä? Sinullahan juuri on omaleimainen, uniikki tyyli. Itse "kadehdin" ihmisiä, jotka loihtivat jotain noin persoonallista kuin sinä ihan luonnostaan. Kaikki nuo värit ja krumeluurit yhdistettynä toisiinsa sointuvaksi kokonaisuudeksi.

    Ja minulla on ihan samanlaisia ajatuksia blogin suhteen. Sekavia. Mutta en ole vielä malttanut lopettaa.

    ReplyDelete
  4. Et kuule viittis tulla värittään Espoon, niin viihtyisin paremmin tässä kaaottisuudessa!

    Kirjoituksessasi oli paljon tuttua. Mennään näillä ;)

    Hillitty ja tyylikäs... 'get the f... out of here! Not in my lifetime, not me! (sorry the swearing)

    ReplyDelete
  5. En tiärä, jos on tärkeetä olla selkeet lemivärit ja tollast, munst vaihtelu virkistää..

    ReplyDelete
  6. Eliisa
    No mulla menee just niin, etta jos tekee mieli heittaa seinaan lilaa ja turkoosia, niin teen sen...eli yleensa suin pain teen kaiken, sitten jalkikateen mietin, etta mitas tulikaan tehtya. Eli joskus tuntuu, etta olen vahan hullun rohkea, joskus voisi tietty ajatella ekaks ja tehda vasta sitten.

    Mutta ehka se on just "taiteilija"-luonne, se on ainakin jotenkin imarteleva nimitys sekopaalle.

    Kauhun tasapaino kuullostaa kivalta, ehka ma tavottelen juuri sellasta. ;))

    Yaelian
    Kiitos, ma en oikein itse osaa omaa tyyliani nahda, mutta naen valilla valitettavasti selkeasti tyylittomyyden. Mutta kiva jos jotain tyylia muiden silmiin valittyy. ;))

    Helena
    No ehka se on niin, etta kaipaan jotenkin haasteita, joten en malta menna helpointa tieta. Mutta en voi vaittaa kadehtivani ihmisia,jotka osaavat paasta helpommalla.

    Ehka nyt pitaa hyvaksya tyylilajiksi myos sekavabloggaaminen ja jatkaa sitten siihen tyyliin tyytyvaisena. ;)

    Lepis
    Ma olen varittanyt Espootakin useasti mielikuvissani, mun kaoottiselle mielelle Suomessa on liian siistia ja jarjestelmallista. Jos hiukan hollennettaisiin tiukkoja julkisivumaarayksia, niin voisi sinnekin ilmestya piristavaa varikkyytta.

    Kommentin loppu sai suupielet kaantymaan ylospain...taalla on kiroilu kylla sallittua. ;D

    ReplyDelete
  7. ♥ Hannele
    Juu, kyllahan se vaihtelu virkistaa, mutta joskus sita vasyneena miettii, etta vois olla helpompaa, kun vaan tyytyis aina samoihin. ;)

    ReplyDelete
  8. Persoonallisuus on sitä jotakin mitä ihmisiltä tällä hetkellä puuttuu. Tykätään hirveästi selkeästä ja modernista eikä edes tajuta mitä se tarkoittaa:) Mennään vaan muiden mukana ja ollaan hip ja hop.

    Sinulta löytyy persoonallisuutta ja olet oma itsesi, se herättää mielenkiintoa.

    Minä olen kauhistunut siitä että ihmiset ovat alkaneet ympäröimään itseään valkoisella ja harmaalla. Se tarkoittaa sitä että ihmisten sisällä on rikkinäistä ja kaaottista. Ei enää kestetä värejä kehon ulkopuolella. Huomio herpaantuu.

    Tykkään ihan kaikista väreistä, sinisestäkin olen oppinut pitämään aikuisiällä.

    Tyylikkyys ei riipu väreistä vaan sinusta itsestäsi. Ei Grace Kellykään pukeutunut aina vain valkoiseen eikä käyttäytynyt aina protokollan vaatimalla tavalla..meni ja kuolikin niin traagisesti auto-onnettomuudessa...mutta silti häntä pidetään tyylikkyyden esikuvana...

    ReplyDelete
  9. Sie sentään uskallat olla oma itsesi ja kerätä värejä ympärillesi. Miekin haluaisin, mutten osaa. Enkä uskalla, joten olen harmaa hiirulainen :) Siulla on oma tyyli ja mie tykkään noista ihanista räiskyvistä väreistä ja kuvista tosi paljon :)
    Meniköhän tuo asian vierestä? =) Ajatus hävisi, mutta ei se mitään :)

    ReplyDelete
  10. Mähän oo aiemmin jo sanonut et meissä on paljon yhteistä...sussa,mussa ja ystävässäni rosessa.Toivottavasti tätä tyyliä vois kutsua jollakin hienolla nimellä,niin siitäkin tulis "hienompaa".Mäkin haluaisin välillä olla klassisempi...mut tyyli on tällänen cameleontti,lähinnä fiiliksen mukaan.Mut onneks omassa elämässään saa olla just niinkun haluaa...ainoa ongelma tällähetkellä on että täältä Suomesta on vaikea löytää miestä ,joka ymmärtäis tällästä persoonaa???!!! Ja tällästä elämäntapaa.

    ReplyDelete
  11. White Lily
    Ma luulen, ettei toi persoonallisuuden puuttuminen ole mitenkaan vain taman ajan ilmio, aina varmaan on ollut ihmisia, jotka uskaltaa olla erilaisia ja sitten on ollut ihmisia, jotka mieluummin tekee niin kuin muut. Moderni, selkea linja on kylla tyylikas, mutta se ei ole valttamatta sovi kaikille. Siita tulee helposti tylsa ja persoonaton.

    En osaa sanoa, voiko tuota valkoisella ja harmaalla ymparoimista pitaa merkkina valttamatta mistaa sisaisesta kaaoksesta. Se voi johtua siita, etta todella tykkaa rauhallisista vareista, tai sitten siita, etta ei uskalla kayttaa rohkeampia vareja. Vareiltaan neutraali ymparisto voi olla kylla toki oikein kaunis ja rauhottava. Ma itsekin haaveilen, etta joskus voisin laittaa kodin niinkin, on mulla ollut kylla valkoinen kausikin elamassani.

    Olen samaa mielta, etta tyylikkyys ei riipu vareista. Vari kuin vari voi olla tyylikas, ja raiskyva varikkyys voi olla tyylikasta ja taas varittomyys voi olla tyylitonta. Tarkeinta on taito miten yhdistelee asioita. Mutta hillittya kaytosta usein pidetaan tyylikkaana, Grace Kelly taitaa olla juuri sellaisen stereotypia.;)

    ReplyDelete
  12. Siru71
    No ei mennyt yhtaan asian vieresta. Ja totta, se on monilla tietty myos uskalluksesta kiinni, tuo varien kaytto. Se vaatii rohkeutta ja toisaalta, varien kaytto on vaikeampaa kuin pelata varman paalle helpoilla vareilla. Mutta onhan tietty ihmisia, jotka eivat edes halua tai kaipaa kovin varikasta ymparilleen.

    Varien kayttoa ja sommittelua voi opetella, jos ei itsella ole varmaa varisilmaa. Sita kautta ehka saa sitten rohkeutta kayttaakin niita.


    Ihanuudet
    No ma kutsun itse tyyliani boheemiksi, sen sisaan mahtuu aika paljon, ja se sopii myos kuvaamaan elamantapaani aika hyvin.

    Ma olen aina jotenkin onnistunut loytamaan (ei taida olla sattumaa) sellaisia kumppaneita, jotka ovat itsekin olleet aika rohkeita ja oman tiensa kulkijoita. En osaa edes kuvitella, miten voisin olla edes muunlaisen miehen kanssa, tai en voi kuvitella, kuinka kauan joku tarkka ja tasmallinen tyylikas mies jaksais mua kattoo.

    Nykyinen mieheni on kylla tassa mielessa aivan napakymppi. Se rakastaa vareja ja viis veisaa siita mita muut ajattelee. Vaikka meilla on toisaalta aika erilaisetkin tyylit ja lempivarit, mutta yhdessa niista on muodostunut just meidan nakonen elama. Mulla olis yksin erilainen, samoin Robilla. Mutta koska taa on meidan yhteista elamaa, niin olen halunnut loytaa sen meidan yhdistetyn tyylin.

    ReplyDelete
  13. Mulla on pään sisällä hienoja ajatuksia ja mielettömästi värejä ja bohemiutta, mutta toteutus on sitten ... mangolia. Huoh. Kunhan saan "oman" huoneeni kuntoon niin räväytän seinälle jonkun ihanan pinkki-turkoosi-kellankukertavan-sinisen sekasorron.
    Värikästä tiistaita (kunhan se siellä koittaa)

    ReplyDelete
  14. Helja
    No toivottavasti naytat sitten kaikille sen ihanan pinkki-turkoosi-kellankukertavan-sinisen sekasorron. Kuullostaa kiehtovalta. Ja oma huone onkin ihanne, sellaisen minakin toivoisin, sen vois sitten sisustaa just ihan itsea varten. Nyt taytyy toki ottaa toi mieskin huomioon.

    Taalla ollaan vielakin maanantain puolella. Mutta menenkin tasta nukkumaan ja toivottavasti heraan oikein ihanan varikkaaseen tiistaiaamuun. ;)

    ReplyDelete