Mulla on ollut aina ongelma, tai olen siis pitanyt sita ongelmana, etta mulla ei ole mitaan selkeita linjoja, eika mitaan tyylia, josta selkeasti pitaisin. Mita tulee musiikkiin, elokuviin, kirjoihin, muotiin, sisustukseen, taiteeseen....voisi jatkaa listaa, mutta ymmarratte mita tarkoitan...niin olen lahes kaikki ruokainen. Kadehdin valilla ihmisia, joilla on selkeasti joku tyyli, jotka selkeasti tietavat mika on lempivari, lempimusiikki, lempisisustutyyli jne. Mulla vaan ei sellaisia ole. Vaan skaala on valtavan laaja. Toi oikeastaan patee muhun kaikilla elaman aloilla, mun elama on ollut muutenkin aika sekavaa ja valilla hyvinkin kaoottista. Joten vakisinkin sita on miettinyt, etta olisiko parempi kuitenkin olla hiukan hillitympi ja tyylikkaampi?
Kaikesta kaoottisuudesta huolimatta rakastan ennen kaikkea harmoniaa. Mulla on pakonomainen tarve aina yrittaa tuoda kaaokseen jarjestys. Keraan valtavasti halinaa ymparilleni ja sitten yritan jarjestella sen kauniiksi ja siistiksi. Joten toisaalta, onhan tassa vakisinkin oppinut jotain, nykyaan tuntuu, etta se on pikemminkin haaste kuin rasite. Mutta joskus se on ollut tosi vaikeaa ja turhauttavaa.
Ei taida olla sattumaa sekaan, etta asun nyt juuri Los Angelesissa, taa kaupunki on just kuin mun elama. Kaoottinen ja sekava, mutta toisaalta niin ihanan mielenkiintoinen ja varikas. Silmani rakastaa tan kaupungin rupsahtanutta kauneutta. Ylemmissa kuvissa on esimerkki mun jarjestyksen ja harmonian kaipuusta. Vaikka kuvat on sekamelskaa, niin niiden valilla vallitsee tarkka jarjestys ja yhdessa ne muodostaa harmonisen kokonaisuuden, minun silmissani ainakin, en tieda loytyyko se punainen lanka muiden silmille.
Noista alemmista kuvista nakee, etta kovin hillittya tyylikkyytta ei ole ennenkaan elamassani ollut, kaikista yrityksistani huolimatta. Haaveilin aina hillityn tyylikkaasta sisustusliikkeesta...ja tollanen se todellisuudessa oli. ;)
