Tuesday, August 10, 2010

Sisustelua ja serotoniinia

Vihdoin alkaa elama voittamaan, tai siis alkaa taa arki sujumaan. Robin loma jatkuu ja ollaan otettu niin rennosti kuin vain suinkin mahdollista. Ja tana aamuna huomasin, etta alan jo kaipaamaan jonkilaista askaretta. Joten alan jarjestella kotia pikku hiljaa uuteen uskoon. Ei mitaan suuri suuntaista muutosta, etsin vaan vanhoille tavaroille uusia paikkoja. Makkariin ainon hiukan lisata varia olkkarin puolelta ja olkkariin siirran makkarista neutraaleja varisavyja. Terassi saa myos hiukan uutta ilmetta. Pienillakin muutoksilla saa ihmeita aikaan. Ja vaihteluhan virkistaa aina.

Sitten asiasta ihan toiseen. Katselen telkkarista silloin talloin paikallista ei kaupallista maksutonta kanavaa. Sielta tulee usein tosi mielenkiintoisia ohjelmia. Erityisesti olen pitanyt Wayne W.Dyerin luennoista. Olen lukenut useita Dyerin kirjoja. Joitakin jopa lukuisia kertoja. Vaikka olenkin pitanyt kirjoista, niin valttamatta kaikki ei ole ihan auennut. Mutta Dyerin luennot on niin mukaansa tempaavia ja han osaa jotenkin vaantaa rautalangasta sanomansa niin ymmarrettavaan muotoon, etta mullekin on moni asia valahtanyt vasta noiden luentojen asiosta.

Eilisesta luennosta jai mieleeni mielenkiintoinen tutkimus. Tutkimuksessa mitattiin henkiloiden serotoniiniarvoja ja joitan muitakin arvoja, jotka liittyvat immuniisuojaan. Havaittiin, etta jos henkilo tekee "act of kindness" eli siis ystavallisen teon jollekin, niin seka antajan ja saajan serotoniiniarvot ja immuunisuojajotkut kohoaa. Eli molemmat saa hyvan annoksen positiivista ja terveellista energiaa. Mutta ei siina viela kaikki. Havaittiin, etta myoskin niilla henkiloilla, jotka vain nakivat tuon ystavallisen teon, samaiset arvot kohosivat. Kaikilla, siis tekijalla, vastaanottajalla ja sivustaseuraajilla saman verran.


Edit.
Sirpu toi mulle vanhoja valokuvia ja olen niita skannaillut ja ajattelin laitella niita myos tanne silloin talloin. Talla kertaa tallanen hauska kuva 18 vuoden takaa. Sirpu siina oikealla pikkuserkkunsa ja serkkunsa kanssa. ;)

10 comments:

  1. Mukavaa, että olosi on parempi. Mietin vielä näitä aikaisempia "ikävä"-fiiliksiä. Kun oma esikoiseni oli pieni, kävimme aika harvakseltaan oman äitini luona - hän kun asui kauempana ja teki 3-vuorotyötäkin kaiken lisäksi. Kesäisin näimme enemmän, kun mökkeilimme lähistöllä. Äitini jaksaa vieläkin kertoa niistä tyhjyyden tunteista, ammottavasta hiljaisuudesta mikä jäi jälkeen, kun perheemme lähti kesän jlk taas kaupunkiin. Hänellä löi tyhjää, mikään ei oikein tuntunut miltään. Kesti aina tovin, että pääsi niinkuin käyntiin. Sullakin on ollut kyllä niin suloinen pakkaus vierailulla -että tottahan toki siinä vähän aikaa kestää "nikotella" :)

    Ja värit ne "parantaa". Hienoja kuvia taas. Miten sä löydätkin noi sävyt niin hyvin??

    Wayne ;) Olin ihan unohtanut koko miehen.... Piti oikein kaivaa kirja hyllystä (joo, yksi on tullut ostettua - näemmä v.1998 ) Heh, kriisiä on pukannut täällä päin, kirjan nimi on "Hyväksy itsesi, uskalla elää". Joo-o, vois vaikka lukea kirjan uusiksi....

    Mä jotenkin uskon tuohon positiivisuuteen, vaikka välillä jurppii sellainen "mukapositiivisuus". (Ja on tullut käytyäkin positiivisen ajattelun kurssilla :) Kun jossakin kaupungilla ohimennen sanoo jotain kivaa ihan oudollekin ihmiselle, tai kun joku ihminen on ystävällinen, niin siitä tulee ihan oikeesti hyvälle mielelle. Mulla taisi seretoniinit kohota viikko sitten, kun ystävällinen parturi otti meidät vastaan, vaikka liike ei ollut edes virallisesti auki. Mokomat tuulettivat vaan kuumalla kelillä liikettä, kun huikkasin, että voisitteko leikata tän pojan kuontalon. Mä oikein hyrisin parturissa, kun pojan hiukset lyheni. Ja kiittelin vuolaasti :)

    Pitääpä muistaa nämä sun aatokset huomennakin kun menee iltavuoroon töihin....

    ReplyDelete
  2. Eliisa
    Mielenkiintoista lukea sun aidin mietteita, taa on mulle niin uusi kokemus, en ollenkaan osannut arvata, etta taa vois olla nain vaikeaa. Mutta nakojaan siis luonnollista, kun nain muillekin nayttaa kayvan.

    Aito ystavallisyys ja positiivisuus kylla aina ilahduttaa. Tekopositiivisuus ja mielistely ei tietenkaan ole sama juttu. Ne oikeastaan toimii juuri painvastoin. Mutta onneksi ei tarvitse miettia muiden vilpittomyytta, riittaa, etta itse on vilpiton, vaikka toinen osapuoli ei sita tekisikaan, niin molemmat siita kuitenkin hyotyy. ;)

    ReplyDelete
  3. Hyvä mielisyys on tarttuvaa, kuten naurukin (ja haukotus ;D) Jos kuulet jonkun nauravan oikein makeasti, niin hyvin helposti sitä alkaa itseäänkin hekotuttamaan, vaikka ei ole harmainta aavistusta, millä sielä toisaalla nauretaan :)

    Pelkkä oma hymy käyttää myös "hyvän tuulen lihaksia", eli vapauttaa kehoon niitä endrofiineja. jos joku aamu nousee sängystä väärällä jalalla ja tuntuu että kaikki ärsyttää, niin eikun väkisin hymyilemään peilikuvalle. Vähän aikaa hymyilyttyä mieliala alkaa kummasti kohoamaan, ihan totta!
    ...en sitten tiedä onko syynä ne "hymyhormonit" vai vaan se ajatus miltä itse siinä näyttää aamupöppörössä peilikuvalle virnuilemassa ;)

    ReplyDelete
  4. MaaMaa
    Juu, tuo on janna juttu, etta tosiaankin tekohymykin vapauttaa endrofiineja. Eihan se tekohymykaan valttamatta onnistu, jos jaarapaisesti haluaa pitaa kiinni huonosta tuulesta, mutta jos siita haluaa eroon, niin toi on kylla hyva konsti. Ma aloitan paivani usein niin.

    En tieda, etta johtuuko toi haukotuksen ja naurun tarttuminen siita, etta kaikkihan on lopultakin vain energian sateilya, joten kun on samassa energia kentassa muiden kanssa, niin energiat tarttuu. Selkeasti myos huomaa, etta joidenkin ihmisten energia rauhottaa, joidenkin tekee levottomaksi. Itse kannattaa tietty pitaa mielessa, etta se oma tuuli, hyva tai huono, vaikuttaa myos muihin. Joten suupielet ylospain. ;)

    ReplyDelete
  5. Kodin pienetkin sisustusmuutokset ja uusi ilme piristävät kummasti ja jotenkin mieli kohenee. Tulee innostunut ja energinen olo.

    Uskon myös, että hyvää tekemällä luo hyvää energiaa ympärilleen ja itselleen.
    Murjotus ja valitus passivoi, ja ikäänkuin kuluttaa elämää ennen aikojaan.

    Ajattelin ensin, että kuvassa ovat kolmoset, sattumaa, että ovat syntyneet samoihin aikoihin.

    ReplyDelete
  6. Seronitoimistelemaan siis!

    Ensin mä kuitenkin nukun vähän... ;)

    ReplyDelete
  7. Arleena
    Juu, on ihme, kuinka pienilla asioilla saa koko kodin ilmeen muuttumaan, olen aina nauttinut tosi paljon uudelleen jarjestelyn jalkeen kodistani. Kun taas alkaa kyllastyttaan, niin on uuden muutoksen aika.

    Ja niin totta, matala energiakentta syo energioita ja todellakin kuluttaa elamaa ennen aikojaan, eli toisin sanoen myos vanhentaa ennen aikojaan.

    Tohon aikaan noi kaikki oli aika samankokoisia, vaikkakin ikaeroa oli 1 kk- 4 kk. Nykyisin ovat kaikki niin erikokoisia, vaikka ikaero on tasottunut melkein mitattomaksi. ;)

    Lepis
    No samoilla linjoilla mennaan, me ollan lahdossa ulos syomaan, etta saatas kunnon vasy aikaseks ja voitas menna paikkareille. Hyvaa yota sinne Suomeen, taalla ollaan vasta alkuiltapaivassa. ;)

    ReplyDelete
  8. Tuo tyhjyydentunne on tuttua minullekin. asuimme monta vuotta tyttären perheen kanssa naapuruksina ja olimme paljon tekemisissä toistemme kanssa. Tyttären perhe muutti kaupunkiin ja me jäimme sinne metsämökkiimme. Vuoden kestin sitä ikävää. Katsoin usein ikkunasta, että tuleeko pienet piiperöt sieltä mammaa tervehtimään, no eivät tulleet, olivat muuttaneet pois. Mekin muutimme sitten tänne kylille lähemmäksi muita ihmisiä. Muistoihin jäi kauniit hetket hyvin läheisistä vuosista lapsenlapsien kanssa.

    Mukavia ajatuksia tuosta myönteisestä ajattelusta ja serotoniinista.
    Olinkin jo päättänyt illalla lähteä tänään tapaamaan 92 vuotiasta ystävääni palvelutaloon, käynti hänen luonaan antaa meille molemmille hyvän mielen.
    Tekojen ei aina tarvitse olla suuria ja näyttäviä, pieni hymykin riittää oikeassa paikassa. On mukavaa huomata kireyden sulavan vastapuolen kasvoilla, jos sanot jotain ystävällistä tai vaikkapa vain hymyilet. Aitous on ehdoton vaatimus, siitä olen kanssasi samaa mieltä.

    Haluankin tämän päivän nyt onnistuvan niin hyvin, että serotoniinia saisin levitettyä ympäristööni. Siinäpä haastetta blogistaniaankin. Yritetään edes. :)

    ReplyDelete
  9. Olet jotenkin niin samaan aikaan löytänyt oman paikkasi ja toisaalta kokoajan etsimässä:)

    Mun pojat lähti juuri takaisisn Suomeen ja pari päivää oli sellaista "mitäs nyt"-fiilistä. Nyt on jo tasoittunut ja kerään voimia seuraavaa kertaa varten...siis suunnittelen ja odotan. Mulla on varmaan eri asia tässä kun pystyn itse vaikuttamaan siihen että he tosiaan tulevat kun sinulle taas kyseessä on aikuinen ihminen joka tekee omat aikataulunsa perheineen

    ReplyDelete
  10. Unelma
    Voin kuvitella, kuinka olet odotellut pienia piiperoita, mutta onneksi kun haikeus on ohi, muistoihin tallentuu ne ihanat hetket.

    Toivottavasti oli serotoniinipitoinen tapaaminen ystavasi kanssa. Ja totta tuo, etta tekojen ei tarvitse olla isoja, jo kaunis ajatuskin riittaa. Toisaalta on upeaa, etta ihmiset joskus yltaa aivan uskomattoman hienoihin tekoihin, isoihinkin, ystavallisyyden ja hyvantahtoisuuden nimissa. Ja kylla onneksi ystavallisia tekoja tapahtuu paljon enemman kuin pahoja.

    Blogimaailma on tietty yksi paikka, jossa voi jakaa myos ylimaaraista serotoniinia. ;)

    White Lily
    Juu, noin vois sanoa, olen todella loytanyt paikkani, mutta olen avoin uusille asioille. Tama on hyva nyt, mutta tulevaisuudessa odotan viela paljon uutta ja ihmeellista.

    Suurin ongelma meilla naissa tapaamisissa on taa pitka valimatka. Mielellamme kaikki kylla nahtas enemman, mutta ei taalta voi ihan yhtenaan lennella Suomeen asti, eika toisin pain.

    Sulla on kiva, etta valimatka on lyhyempi ja siten voit varmaan useammin nahda lapsiasi.

    ReplyDelete