Thursday, November 25, 2010

Ristiriitainen kiitospaiva + edit + edit 2 + edit 3




Tanaan amerikkalaiset hiljentyy hetkeksi Kiitospaivan-viettoon. Perheet kokoontuu yhteen, mekin mennaan anopille kiitospaiva-illalliselle, mutta siihen se perinteinen vietto meilla jaakin. Jotenkin toi perinne on alkanut hiukan tokkia, kun Rob kerto mulle  tuon paivan historiasta:

Ensimmaista kiitospaivaa vietettiin Plymouthin kaupungissa 1921, ensimmaisen onnistuneen sadon juhlistamiseksi. Sita ennen siirtolaiset olivat karsineet ruokapulasta ja ensimmaisen ankaran talven jalkeen puolet siirtokunnan jasenista olivat menehtyneet. Wampanoag-heimon päällikkö Massasoit  teki sopimuksen rauhaomaisesta rinnakkainelosta uudisasukkaiden kanssa. Heimo lahjoitti tulijoille ruokaa ja opetti heita kalastamaan, metsästämään ja viljelemään maissia. Kuvernööri William Bradford määräsi lokakuussa kolme päivää rukousta ja juhlaa varten ensimmäistä omaa sadon juhlistamiseksi. Uudisasukkaat kutsuivat päällikkö Massasoitin ja 90 heimon jäsentä kiitokseksi jakamaan juhlan kanssaan.

Myohemmin siirtokunta vietti uudelleen sadonkorjuun päätösjuhlaa, mutta esitti kiitoksensa vain Luojalle. Juhlasta tuli pian pelkästään uskonnollinen. Amerikan intiaanien osuus unohdettiin tyystin sen jälkeen, kun koko wampanoang-heimo tuhottiin vuonna 1676.

Vaikka Thanksgiving-juhla edustaa nykyamerikkalaisille tapaa kiittää Luojaa Uuden Maailman yltäkylläisyydestä ja hyvistä suhteista alkuperäiskansoihin, kiitoksen aihe on voinut olla myös toisenlainen. Vuonna 1676 julistettiin kiitospäivä intiaaneista saadun voiton kunniaksi. Joillekin Amerikan intiaanien ryhmille Kiitospäivä edustaakin mantereen tuhoa ja intiaanisotien alkua– heimojen edustajia ja heidän kannattajiansa on kokoontunut juhlan sijasta mielenosoituksiin. (Lahde Wikipedia).

Ma luulen, etta me unohdetaankin tasta lahtien tuo perinteinen Kiitospaivan vietto ja omistetaan tama paiva mieluumminkin amerikan alkuperaisvaeston perinteiden kunnioitukselle tuon ensimmaisen kiitospaivan hengessa.

Edit.
Tuli mieleeni, etta tahan yhteyteen sopiikin pikku tarina, jonka loysin Silenzio-blogilta,  kaykaapa lukemassa se.

Edit. 2
En ole nakojaan ainoa, joka tana kiitospaivana nostaa esille tuon ensimmaisen kiitospaivan muiston. Obama kehoittaa muistamaan Wampaboag-heimon myotatunnon ja avun ensimmaisille siirtolaisille. Siita voi lukea taalta. Ja taallakin oli mielenkiintoinen nakokulma kiitospaivan viettoon. Amerikkalaisilta kun niin helposti tuppaa unohtumaan oman maansa historia. Toivon kuitenkin ettei sen muistaminen kenenkaan kiitospaivaa pilaa. Aina on aihetta kiitollisuuteen.

Edit 3
Sorry, suljin tasta postauksesta kommentit, koska osa kommenteista on jalkikateen poistettu ja sen takia muut kommentit voi sitten nayttaa omituisilta, kun enaa ei saa selvaa mista oikein oli kyse. Harmi sinallaan, koska siella oli myos paljon tosi fiksuja ja hyvia kommentteja. Kiitos niista. :)

Robbie Robertson ~ Cherokee Morning Song