Tassa se nyt vihdoin on! Mun unelmien sormus!
Ma olen aina rakastanut sormuksia, mutta mulla ei ole viela ollut edes oikeaa vihkisormusta, vaikka olen jo toista kertaa naimisissa. Eika mulla ole ollut oikeaa kihlasormustakaan, vaikka olen ollut 3 kertaa kihloissa. Jotain kummallista on aina tapahtunut sormusten suhteen. Tosta tulis niin pitka kertomus, etta en ala sita nyt tassa kertomaan.
Mutta jotenkin toi sormuksiin liittyva kummallinen vitsaus tuntui edelleen jatkuvan, oikeastaan Robin kanssa me jo paatettiin, etta otetaankin nimettomaan tatuoinnit sormusten sijaan. Kun kerrottiin tosta ideasta anopille, niin se heti valittomasti lupas, etta se antaa mulle sormuksen. Innostuin siita kylla, koska anopilla on ihania sormuksia, mutta jotenkin kun olen tottunut tuohon sormuksettomuuteen, niin en oikein jaksanut uskoa, etta ma nyt oikeasti joskus oikean sormuksen saisin. Anoppi tuntu unohtaneen asian sen silian tien, sormuksista ei enaa koskaan tullut puhetta.
Nyt kun meilla oli toi 3. haapaiva lahestymassa, niin kysasin Robilta, etta ehka se vois nyt kysaista aidiltaan sita sormusta. Ja yllatys yllatys, Rob tosiaan kysaisikin asiaa aidiltaan. Mutta vasta haapaivan aamuna, joten anoppi vastas, ettei kerkia kaymaan pankkiholvissa sormuksia hakemassa, mutta etta hanella on kylla kaksi kotona, etta voisinhan ainakin niita vilkasta.
Rob toi ne kaksi sormusta, toinen oli mielettoman kaunis kultainen sormus, jossa oli iso turkoosi (en tieda mika se on oikeasti) jalokivi. Sita en edes malttanut sovittaa, koska kun nain sen toisen vaihtoehdon, anoppini vanhan vihkisormuksen, niin olin taysin myyty. Ma kysyin, etta oletko nyt ihan varma, antasiko aitisi mulle tosiaan tuon oman vihkisormuksen?
Juu, kylla se sen mieluusti antaa, sano Rob, mutta muistutti, etta sormus pitaa sitten tietysti vieda kultasepalle, koska tuskin se on oikean kokoinen ja, etta siita puuttuu 3 timanttia. Rob kuitenkin pujoitti sormuksen mun sormeen ja uskokaa tai alkaa, se sopi taydellisesti. Sormus on kuin mua varten tehty.
Ma en tieda tosta sormuksesta muuta kuin, etta se on noin 50 vuotta vanha, eli kutakuinkin mun ikainen. Siina on ollut 6 timanttia, joista nyt siis 3 puuttuu. En tieda viela mita noi muut jalokivet on, en edes tieda mita materiaalia sormus on, luultavimmin platinaa tai valkokultaa. Se vaan on ihan taydellinen sormus mulle, en ollenkaan tunne sita sormessani. Mutta jaksan katsella noiden kivien kimmellysta loputtomasti. Kuvat ei valitettavasti tee oikeutta sormuksen todelliselle kauneudelle. Ja mun sormetkin oli ihan turvoksissa, mutta en malta nyt uusia kuvia ottaa, oli ihan pakko paasta tata jo nayttamaan!
Kaikki tuntuu loksahtavan niin taydellisesti, ma olen niin niin umpi rakastunut. :)
