Friday, February 25, 2011

Ilo se on pienikin ilo






Mä vastustelin joskus aikoinani digikuvaukseen siirtymistä. Ja vastustelin myös kuvankäsittelyohjelmia. Ihan höperöä ennakkoluuloisuutta se oli. Vähän samanlaista kuin esim. joillakin muusikoilla on electronista musiikkia vastaan. Ikäänkuin uudet mahdollisuudet jotenkin syrjäyttäisi  todellisen lahjakkuuden ja osaamisen.

Nyt näen asian ihan erilailla. Taitoa ja lahjakkuutta ne ei mitenkään syrjäytä, mutta jokaisella on paremmat ja huomattavasti edullisemmat mahdollisuudet harrastaa ja harjoitella. Valokuvausta oppii parhaiten kuvaamalla. Ennen sitä piti tarkkaan miettiä, mitä kuvasi, nykyisin on niin ihanaa, että kuvia voi räppiä ihan niin paljon kuin sielu sietää. Ja kun ottaa tarpeeksi monta kuvaa, niin kyllä sieltä yleensä ainakin jokunen onnistunutkin löytyy. Kyllä sekin taitoa vaatii, että osaa karsia jyvät akanoista.

Mä luulen, että mulla olis ennen vanhaan jäänyt esim. tälläiset kukkakuvaukset aika vähille. Mutta nyt voi ottaa kaiken ilon irti vaikka vain yhdestä vaatimattomasta kukkapuskasta. Tällä kertaa en rakentanut mitään studiota, vaan räpsin kuvia vaan ihan siitä riemusta, että sain eilen kodin siivottua ja oranssien tulppaanien inspiroimana sain muutenkin somistettua kotia keväisemmäksi. Kuvia tuli otettua taas enemmän kuin joskus aikoinaan lomamatkoilta.

13 comments:

  1. Hassua, tänään mietin ihan samaa. Että pitikin ottaa sillä järjestelmäkameralla jääräpäisesti kuvia, vaikka olisi digikamerakin ollut käytössä. Niitä negatiiveja ei skannaile erkkikään.

    Kiitos kun kävit kommentoimassa blogissani. Laitoin sinne sulle viestiä, että kävisitkö ottamassa Colinista kuvan siellä punaisella matolla sunnuntaiehtoolla :) Anteeksi, nyt meni asian vierestä.

    ReplyDelete
  2. Mä en "onneksi" ole juurikaan harrastanut valokuvausta, niin otin kyllä digikamerat ja kuvankäsittelyt riemusta kiljuen vastaan! Samoin kuin tekstinkäsittelyn - kouluesitelmät on muutamaan kertaan hakattu matkakirjoituskoneella... nyt korjaukset hoituu parilla näpäytyksellä!

    Edellisessä postauksessa aivan upeita keltaisen sävyjä!!! Hyvä muistutus taas "en pidä keltaisesta" ajatuksiini, että sävystähän se on kiinni! Ja Olli-kisu kruunaa asetelman ja vielä ihan sävy sävyyn... :)

    ReplyDelete
  3. Näin se on, meissä jokaisessa asuu halu valokuvata ja 'vangita' kauniita näkymiä. Nyt siihen on kertomallasi tavalla mahdollisuus... Ei olisi ennen onnistunut pienenkin luonnonvalon hyödyntäminen. Olisi salamakuutioitakin palanut melkoinen kasa ;)

    ReplyDelete
  4. Minuun ne kolahtivat kuin häkä, molemmat. Ja nyt sitten maksetaan siitäin innostuksesta. Kovalevyt pullistelevat kun en ole malttanut ladatessa poistaa niitä huonoja otoksia. Hidasta hommaa, mutta tuo ihmeesti tilaa.

    Ihana siivouspäivä!

    ReplyDelete
  5. Sielläkin on räpsitty tulppaanikimpun lumoissa - niin täälläkin

    ReplyDelete
  6. Johanna
    Mäkin aluksi ajattelin, että voihan sitä aina skannailla, mutta kyllä se on aika rasittavaa puuhaa.

    Saa nyt nähdä, houkuttelis kyllä lähteä Hollywoodiin paikanpäälle katsomaan, mutta luulen, että tulee seurattua Oscarit ihan kotisohvalla. ;)

    Tuire
    Mä olen ottanut kaiken muun digitaalisen ihan innolla vastaan, mutta jotekin kuvien suhteen oli joku jääräpäinen ennakkoluulo. Mä jotenkin ajattelin, että siinä menee omat piirustustaidot hukkaan. ;)

    MaaMaa
    Oranssi on ihana. ;)

    HyväMieli
    Niin, se on tosi kiva, että jokaisella on nyt mahdollisuus räppiä niit kuvia, ennen se oli niin mielettömän kallista, että piti tarkkaan harkita mitä kuvas. ;)

    Lepis
    No juu, on mullakin jo alkanut kovalevyt pullistella, vaikka lähdin hiukan jälkijunassa mukaan, mutta hitaan lähdön jälkeen kyllä sitten antauduinkin ihan täysin digi-kauteen.

    Mä yritän nykyään karsia kuvat jo ladatessa, mutta uskomattoman vaikeaa se on silloinkin.

    Hannele
    Kamera on ollut mulle suureksi avuksi, että olen oppinut nauttimaan hyvin pienistä asioista. ;)

    Unelma
    Oranssi on niin ihanan raikas väri. ;)

    Arleena
    Juu, näyttää olevan tulppaanit nyt ihan ykköskuvaus kohde vähän siellä sun täällä. ;)

    ReplyDelete
  7. Upeita kuvia! joo en mäkään silloin joskus naperona halunut luopua filmikameroista mutta nyt digi tuntuu maailman parhaimmalta keksinnöltä :-D

    ReplyDelete
  8. Tuure
    Kiitos ja ihan samat sanat, nyt tuntuu digi kyllä maailman parhaalta keksinnöltä, siitähän on tullut mulle jopa leipäpuu. ;)

    ReplyDelete
  9. Jännä juttu, meillä oli ihan samat ajatukset ennen miehen kanssa digikameroista. Kyllä järkkäri on aina järkkäri ;-). Sitten kun ensimmäinen hankittiin, niin ei mennyt kauaakaan kun vanhat järkkärit pistettiin myyntiin ja nyt kameroita hilluu pitkin poikin kämppää, isompaa ja pienempää, matkalle ja toisenlaiselle matkalle...

    Toisaalta joskus koneella katselen kaiholla, että voisihan näitäkin karsia. Ottamisen helppous ja into joskus riistäytyy käsistä. Ihan omista perhekuvista olen teettänyt albumikirjoja, niitä on kiva hipelöidä =)

    ReplyDelete
  10. Birgitta
    No ihan samanlaisia polkuja ollaan menty, mullakin alkaa nyt digikamerat lisääntyyn pikku hiljaa, kun olen päässyt juonesta kiinni.

    Ja ihan samat ongelmat koneella. Albumikirjat oliskin hyvä idea, kun sais vaan aikaseks. ;)

    ReplyDelete