Friday, February 11, 2011

Jos olisin kirjoittanut blogia 10 vuotta sitten...





Jos mulla olis ollut blogi 10 vuotta sitten niin olisin varmaan kirjoittanut seuraavanlaisista asioista:
  • Pääpaino olis varmaan ollut kaikella käsintehdyllä. Tuohon aikaan väänsin ahkerasti paperimassajuttuja, tein kynttilöitä, maalasin tauluja, ompelin yhtä sun toista. Olin juuri luopunut ekasta omasta putiikistani ja olin aloittelemassa uutta uraa keskittyen vain käsitöiden valmistukseen ja etsiskelin innolla jälleenmyyjiä tuotteilleni
  • Sisustustaminen olis ollut varmaan ollut myös kärkisijoilla, olisin esitellyt meidän uutta kaupunki kämppäämme, johon oltiin lasten kanssa muutettu juuri omakotitalostamme, jonka menetimme avioeron seurauksena.
  • Päivänasuja ja hiusjuttuja olis ollut varmaan kanssa aika tiuhaan. Mulla tais olla juuri tuohon aikaan kaikkein makeimmat kuteeni ja olin myös hurahtanut kaikenlaisiin hiuslisäkkeisiin ja peruukkeihin.
  • Lapsista ja varsinkin heidän koulun käynnistään olisin varmaan jotain sepustanut, ehkä hiukan valittanut ja marmattanut ymmärtämättömiä opettajia
  • Ja olisin varmaan myös hehkuttanut uudesta rakkaudestani, komea ja cool prinssi oli ratsastanut elämääni Saksasta asti. Tosin ihan uudesta tuttavuudesta ei ollut kyse, me oltiin tunnettu toisemme koko elämän ajan.
  • Matkakuvia olis ollut ainakin Pariisista ja Kölnistä. Ja aika paljon tuli juhlittuakin vielä tuohon aikaan, joten biletystä ja muuta hauskaa ystävien kanssa olis varmasti ollut myös tarjolla. 
  • Olisin kyllä joutunut ruikuttamaan ja odottamaan koneelle pääsyä, koska tuohon aikaan meillä oli vaan yksi tietsikka poikani huoneessa. Ja ilman lasteni apua en olis varmaan koneella pärjännyt.
  • Ai niin, ja blogissani olisin varmaan julkaissut kuvasarjaa siitä, miten Tornadon rakentaminen edistyi Särkänniemessä. Meillä oli suora näköyhteys olkkarista ja partsilta Mustanlahden satamaan.
  • Yks meinas ihan unohtua. Kuvia ja kertomuksia olis ollut myös kahdesta pupusta ja neljästä marsusta. Ja ehkä yksi hauska kertomus pienestä linnunpoikasesta. ;)
    Valitettavasti mulla ei ole täällä kuvia tuolta ajalta, eli kuvat on ihan tuoreita aamuiselta kävelyretkeltäni. Täällä on taas 30 asteen helle, joten kyllä tarkenee.

    Nappaa tästä haaste tai kerro kommenttilootassa miten itse olisit 10 vuotta sitten blogannut. Minä nappasin tämän haasten Mizuénalta.

    26 comments:

    1. Hauskoja! Mä olisin 10 vuotta sitten ollut siinä sun melkein naapurissa :) Olisin kertonut kai retkistä Grand Canyonille, automatkasta rantatietä pitkin San Franciscoon, Las Vegasista, hiekkamyrskystä autiomaassa ja sitten ihan hillittömän suurista vesipisaroista, ihanasta punaisesta mökistä vuorilla ja kultakaivoksesta Julianiassa... Sellaisia juttuja.

      ReplyDelete
    2. Johanna
      No sulla olis ollut kyllä jo silloin tosi kiehtovaa kerrottavaa. Olisin varmaan ihan innolla seurannut ja haaveillut, että voi kun pääsis joskus itsekin...;)

      ReplyDelete
    3. Ihmisen elämä saattaa muuttua kymmenessä vuodessa melkoisesti tai sitten pysähtyä lähes paikoilleen.
      Sinulla on ollut paljon tapahtumia ja nyt tunnut elävän kokonaan uutta aikaa.
      Varmaankin siteet lapsiin lujittavat siteitäsi myös kotimaahan.
      Toivon sinulle onnellista uutta kymmenvuotiskautta. :)

      ReplyDelete
    4. Oh! Taas tollaisia kuvia! Onkohan se ihan normaalia, että niistä liikuttuu lähes kyyneliin? :D

      10 vuotta sitten olisin kirjoitellut synkistä asioista, reilu parikymppisen paatoksella. Yäh.

      ReplyDelete
    5. Unelma
      No mulla on kyllä viimisen 10 vuoden aikana sattunut ja tapahtunut, onneksi nyt tuntuu jo huomattavasti rauhoittuvan ja hyvä niin. Lapset kyllä lujittaa siteet sinne Suomeen ja kyllä mä sinne vielä palaan, pitäähän sinne mummola laittaa. ;)

      eve
      Toivottavasti on normaalia liikuttua lähes kyyneliin, mulle käy sellaista tämän tästä kun näen jotain kaunista, tosin ei onneksi omien kuvieni kanssa. ;)

      20 mäkin olisin varmaan kirjoittanut aika paatoksella, mutta siitä onkin jo reilu 30 vuotta. ;)

      ReplyDelete
    6. Kuvasi antavat toivoa, että oikea kevät täälläkin vihdoin tulisi.
      2001 ... täytin 40 ja oli viimeinen vuoteni onnellisena sinkkuna uraputkessa ... hmm... pitäisiköhän tarttua haasteeseen...

      ReplyDelete
    7. Tämä olikin kiva muistelotuokio, joka oli pakko napata ja vaipua nostalgiaan! :)

      ReplyDelete
    8. Näitä 10 vuotta sitten haasteita on sitten hauska lukea! Ja kaikesta täällä blogissa kyllä näkyy tuo sun käsityö-ja sisustustaidot!

      ReplyDelete
    9. Mä en olisi blogannut 10 vuotta sitten, koska olin niin nuori vielä silloin, enkä muistaakseni edes käyttänyt internetiä melki lainkaan, eikä kotonamme edes ollut tietokonetta.Ihania kuvia taas jälleen kerran :)
      Sait muuten minulta blogger-palkinnon, joka odottaa blogissani ^^

      ReplyDelete
    10. Kiva postaus. Luin oikein tarkkaan :)
      Olisin lukenut 10 vuoden takaista blogiasikin :)

      Nuo kuvat on kyllä niin erilaisia verrattuna maisemaan joka täällä näkyy. Kiva, että jossain on lämmintä ja toivotaan, että sitä joskus tännekin piisaa...

      ReplyDelete
    11. Kuvat ja lämpö mistä kirjoitit, muuttaa minut vihreeksi juuri nyt;) Täällä lunta riittää..vois vaikka jakaa ilmaiseksi ken haluaa. Halukkaita ei taida Suomen maasta löytyä;)Lämpöä ja aurinkoa täälläkin odotetaan.

      Kiva postaus:))

      Minulla ei ollut aikaa bloggailla 10v sitten.
      Yritys,perhe,lapset, harrastukset ja lasten kuskaamiset harrastuksiin vei kaiken ajan.Huh..mitenkä sitä on jaksanut...no olihan silloin 10v nuorempi:))

      ^_^Piitis

      ReplyDelete
    12. Olala & I JUST JUST love your blog!

      Agneta

      ReplyDelete
    13. Kiva kun säkin otit osaa haasteeseen :))

      ReplyDelete
    14. Täähän oli kiva postaus aihe ! Mä kirjotin joskus blogin alkuaikoina meemin "10-5-2-1 vuotta sitten, tänään, huomenna, ensivuonna" - siinä oli myös 10 vuotta sitten (nyt jo 12v sitten) juttuja, mutta en kirjoittanut bloggauksen kannalta. Ehkäpä kirjotan tällasen kanssa!
      Kivaa!
      Hauskaa viikonloppua sinne helteeseen! :)

      ReplyDelete
    15. Katos vaan, sinä olet käynyt Kölnissä.

      ReplyDelete
    16. Heljä
      Sireenissäsi näytti olevan jo silmut, joten kyllä se kevät sinnekin on tulossa. Tartu ihmeessä haasteeseen, sullahan ainakin olis ollut sitten aivan erilainen blogi kuin nyt. ;)

      TeeTee
      Juu, mustakin oli tosi kiva muistella hiukan menneitä. ;)

      Yaelian
      Sisustussuunnittelu oli ennen ammattini, käsitöitä olen aina tehnyt. Jossain vaiheessa ammatti ja harrastukset kääntyi toiste päin. Ja samoilla linjoilla vieläkin mennään. ;)

      Lady Laetitia
      Internet ei ollut vielä niin kovin yleinen 10 vuotta sitten ja sen käytön kanssa piti olla tarkkana, ettei sitten pamahtanut mieletön puhelinlasku...ja siitä huolimatta niitä kyllä meille ainakin putkahti.

      Kiitos palkinnosta, tulen kohta vilkaisemaan. ;)

      Miukuli
      Kiitos ja oikeastaan aika saman tapainen blogi mulla olis silloinkin ollut, aina on kuitenkin visuaaliset asiat ovat olleet mulle ykkösjuttuja.

      Kyllä se kevät sinne tulee ja se onkin siellä niin ihanaa aikaa. ;)

      Piitis
      Mä kyllä ottaisin oikein mielellä isonkin lumikuorman tohon meidän pihaan. ;)

      Totta puhuakseni en mäkään olis varmaan kerinnyt kovinkaan paljon bloggailla, mulla oli samanlaiset kiireet.;)

      Agneta
      Thank you and I just love your comments. ;))

      Mizyéna
      Tää oli tosi kiva haate. :))

      MaaMaa
      Jotenkin oli ihan eri asia miettiä 10 vuotta sitten bloggauksen kannalta, kuin 10 vuotta sitten muuten vaan. Kirjoita ihmeessä. ;)

      Allu
      Köln on yks mun lemppari kaupungeistani, olen käynyt siellä useammankin kerran. ;)

      ReplyDelete
    17. Ihanat kukkivat puut.
      Kymmenessä vuodessa elämä on muuttunut. Sinulla se on muuttunut myös maantieteellisesti toiselle puolelle maailmaa. Minä muutin vain paikkakuntaa noin 500 kilometriä alemmaksi.

      ReplyDelete
    18. Justiin täällä pienimmäisen huonetta raakkaan remnottia varten.....10 vuotta vanhoja asioita ja vähän vanhempiakin "perintöleluja". Voi että, olisi kyllä olleet blogitukset silloin aika toisenlaisia. Tosin pääasia olisi ollat silloinkin se, että lapset ovat parasta maailmassa :)
      Taidankin joku päivä napata tämän haasteen ja kaivella kuvia yhden blogituksen verran.
      Kuullostaa hyvältä että tulet vielä Suomeen! :))))) Joo joo....vieläkin se sama idea!!!!!

      ReplyDelete
    19. Arleena
      No mulla oli tosiaan aika pitkä maantieteellinen hyppy. Mutta kyllä 500 kilometriäkin jo jonkinlaista muutosta tuo. ;)

      Johanna
      Elämä muuttuu kyllä tosi ratkaisevasti 10 vuodessa jos itsellä on lapsia. Mä kirjoittaisin nytkin kyllä mielelläni enimmäkseen lapsistani, jos ne vaan antais mun kirjoittaa enemmän. Lapset on kyllä ehdottomasti parasta ja tärkein asia myös munkin elämässä. Jos olis vapaat kädet, niin mä leuhkisin lapsillani täällä jatkuvasti. ;)

      En ole unohtanut sitä ideaa...se muhii mielessäni ja jutellaan siitä vielä lisää...ei sitä koskaan tiedä mitä sattuu ja tapahtuu, olen itse nyt täysin avoinna kaikelle.

      ReplyDelete
    20. Kiitos kukkivista kirsikka/omenapuista?? Ihana kuva, siis voiko olla että joskus tulee kevät, tosin tämä taikatalvikin on kaunis ja hieno!

      Siis en olisi blogannut, opettelen niin yritysjutussa kuin työssäkin rasittavia tietokonejuttuja ja kaikki muuttui koko ajan.. vauvasivulle taisin kommata 2002 jotakin ja tunsin sankariksi itseni kun edes löysin sinne:)

      ReplyDelete
    21. Mustaleski
      Mä en tiedä mitä puita noi on, en ole kiinnittänyt erityisesti huomiota muina vuodenaikoina, joten musta tuntuu, ettei ne ole kirsikka tai omenapuita.

      Mä en kanssa tiedä, olisinko oikeasti ehtinyt tai innostunut bloggailusta, en olis ainakaan näin paljoa kerinnyt. Mä perustin ekan blogin 2006 ja sitä ennen en varmaan koskaan edes kommentoinut missään. Joten sä olet aika pioneeri mun rinnalla. ;)

      ReplyDelete
    22. Hei, mä haluaisin kuulla tarinan linnunpoikasesta, nyt 10 v myöhemminkin... Mulla on kans yks "pelottava" lintutarina. Menin joskus hiukan vajaat 20 v sitten koulusta kotiin ja keittiöstä kuului omituista ääntä. en tietenkään uskaltanut selvittää, mitä se rapina oli, vaan pistin keittiön oven ja liukuoven kiinni, lähdin pois ja menin sanomaan äidille töihin, etten tule kotiin ennen kun hän on selvittänyt mysteerin. No, sitten myöhemmin menin kotiin ja kyselin äidiltä mitä keittiössä oli. Avonaisesta parvekkeen ovesta oli tullut pieni linnunpoika sisään ja päätynyt rapistelemaan pakastimen taakse. Oli kuulemma peloissaan, mutta äitini sai pelastettua hänet.

      Tän on kiva blogi, tykkään. Mun aarteita on 4 Prinsessa Itkupillistä ostettua magneettia. Meillä on myös se "It's great to be regular", kiva nyt tietää mitä se "amerikaks" tarkoittaa... :) On meil sit yks toinenkin kukkaro, se "You say I'm a bitch jne" ja pari kassia. Ihania. Mun kaveri löysi sun kaupan vahingossa kun asui siinä Murtokadulla opiskelijakämpässä. Kaveri tiesi, että sun kauppa on just sellainen, mistä tykkään ja näinhän siinä kävi. Pari kertaa vaan pääsin käymään, koska en asu Tampereella. -Outi -

      ReplyDelete
    23. Outi
      Ai niin kiva, kun voi ainakin näin blogin välityksellä tavata vanhoja tuttuja, mulle kaikki asiakkaan oli kuin ystäviä. Ja näköjään olet lukenut mun "It´s great to be regular"-juttuni, mutta eihän siinä amerikkalaisessa merkityksessä mitään huonoa ole, sehän on hyvä juttu. ;)

      Meidän lintutarina alkoi myös rapinasta ja pienestä piipityksestä, jota kuului tyttäreni huoneesta. Siellä oli sängyn alla pikkuinen linnun poikanen, tyttäreni ihmetteli sitä myös ja kertoi, että se on varmaan lentänyt sinne ikkunasta.

      Meillä oli sattumalta menoa Pyhtäälle, jossa sijaitsee lintuhoitola, me otettiin pikkuinen rääpäle kyytiin ja mä koitin syöttää ja juottaa sitä ajomatkalla, mutta koko ajan pelotti, että se voimat ehtyy.

      Saatiin lintu kuitenkin elävänä perille ja lintuhoitolan setä tuli sitä katsomaan... se oli kuulemma räkättirastaan poikanen, joka ei kyllä ollut voinut millään ilveellä lentää 4. kerroksen ikkunasta sisään ja se olis kuulemma pitänyt jättää vaan siihen paikkaan, mistä se löytyi. Tyttäreni kyllä sitten myöhemmin paljasti, että puistostahan se lintu oli löytynyt.

      Setä kyllä lupas pitää siitä hyvän huolen ja päästäää sen sitten joskus aikoinaan vapaaksi. Eli se räkättirastas muutti Tampereelta Pyhtäälle, toivottavasti löysi sieltä hyvän elämän. ;)

      ReplyDelete
    24. :) Kiva tarina, kiitos! Mä en kyllä usko, että meidän äiti oli kantanut tota mun tarinan lintua sinne pakastimen taakse rapistelemaan, joten meidän tapauksessa se oli kyllä tullut ihan itse kolmanteen kerrokseen. :)

      Mä en muista koska alunperin löysin tän sun blogin, joskus kauan sitten, kun tutkin, mitä sun kaupalle lopulta tapahtui. Sit unohdin tän blogin pitkäksi aikaa ja pari viikkoa sit muistin taas ja luin alkuun asti. :) Joo, todellakin on "great to be regular", mut mä tulkitsin sen kans samalla tavalla kuin sinä itse ja ostin sen lähinnä juuri siksi, miten teksti passaa siihen kuvaan. ;)
      -Outi-

      ReplyDelete
    25. Outi
      Niin, se voi olla, että teidän linnunpoikanen oli jo isompi, meidän oli vielä niin pikkunen, ettei osannut vielä lentää.;)

      ReplyDelete