Friday, August 22, 2008

Pink is not just a color,,,,

....Pink is an attitude! Vaaleanpunainen tai pinkki, riippuen sävystä miksi sitä nyt sitten nimittääkin, on väri joka jakaa yleensä mielipiteet, joko sitä rakastaa tai inhoaa. Mä rakastin sitä jo lapsena, mua harmitti kun jouduin balettikoulussa ryhmään, jossa oli vaaleansiniset puvut, vaaleanpunaiset puvut toisessa ryhmässä oli niin paljon "oikeamman" näköiset. Pinkki onkin aika yleisesti pikkutyttöjen suosikki väri, myös monet pikku pojat tykkää siitä, mutta hyvin pian heille selviää, että pinkki on vain tyttöjen väri.












Photos by Itkupilli


Yleensä pinkki mielletäänkin hyvin naiselliseksi väriksi. Sitä pidetään jotenkin köykäsenä ja kevytkenkäisenäkin. Mutta monet naiset haluaa tehdä todella painokkaasti selväksi, että he eivät pidä pinkistä. Mutta toisaalta taas monet naiset tekevät selväksi yhtä painokkaasti, kuinka he rakastavat pinkkiä. Huomasin tämän asiakkaista, kun pidin omaa kauppaa. Pinkki oli juuri se väri, johon reakoitiin voimakkaasti. Muistakin värimieletymyksistä toki tuli usein puhetta, mutta keskustelun sävy ei ollut niin kiihkeä. Mulle jäi sellainen hassu tuntuma, että ihmiset, jotka olivat hyvin tosikoita ja suhtautuivat omiin mielipitesiinsä suurella kunnioituksella, niin he olivat ensimmäisenä aina kieltämässä pinkin! Kuin se olisi loukannut jo pelkällä läsnäolollaan heidän hyvää makuansa.

No mä tykkään edelleenkin pinkistä. Mun katse ohjaituu siihen väkisinkin kaikkialla. Minusta se on hyväntahtoinen ja ystävällinen väri. Naisellinen tottakai, mutta kyllä mun mielestä se sopii myös miehille. En nyt ihan pinkkiä pukua miehelleni ostasi, mutta esim. pinkki paita voi olla ihana ja miehekäskin.

No tämä ei ollut mikään vakava kannan otto, pikku höpinä vaan tässä iltapäivän ratoksi. Mutta tietty olis kiva, jos kuulis mitä mieltä muut on pinkistä. Vihastuttaako vai ihastuttaako?

19 comments:

  1. Sitä rakastaa! Voi kun voisikin olla kevytkenkäinen ;)

    Tosin löysin sen vasta aikuisena. Tumman violetin kanssa yksi parhaista väreistä. Nimenomaan se syvä, räikeä, kirkuva pinkki!

    Ja nyt mä meen katteleen pinkkejä unia. Öitä!

    ReplyDelete
  2. Voisi ne unet olla pinkin kevytkenkäisiäkin ;D

    ReplyDelete
  3. Lepis,
    Mullekin se tuli oikeastaa aikuisen uudestaan oikein toden teolla. Mä tykkään ehkä eniten ihan sellaisesta hennon elegantista hiukan kulahtaneesta vaaleanpunaisesta, mutta toisaalta kyllä shokkipinkkikin on ihana.

    Hyvää yötä, toivottavasti onkin oiken kevytkenkäisiä pinkkejä unia. ;)

    ReplyDelete
  4. ihastuttaa, kuten blogisi!

    ReplyDelete
  5. Samana päivänä kirjoitimme pinkistä; elvytin pinkin elämässäni: ostin ihan ensimmäiseksi herkullisen pinkin kukkaruukun. Ostoshetkellä päälläni oli pinkkiä tuplasti, pinkki toppi ja vaal.punainen paita.

    Nuo kuvasi juttuun olivat hyviä ja mielenkiintoisia!

    Eli ihastuttaa ehdottomasti. On tehnyt sitä aina, mutta välillä se on uinunut unholassakin. Ehkä silloin kun on ollut juuri se tosikompi vaihe elämässä eli on pitänyt olla aikuisempi kuin onkaan. Nyt ei tarvitse olla! Hip hei, mikä vapauden tunne!

    ReplyDelete
  6. Minulla on ollut jossain vaiheessa oikea pinkkikausikin, ehkä n 15 vuotta sitten tai jotain :D
    Nyt minä olen elänyt pinkkiä kautta tyttäreni kanssa, kaikki pitäisi olla punaista tai pinkkiä.
    Verhotkin kuulemma pitäisi laittaa jotain sitä luokkaa.
    Että ei vihastuta ainakaan.
    Katsottiin vanhaa videota ja siellä poikaparkani ;) oli tytön vanhassa pinkissä yöpuvussa, tuleekohan siitä jotain traumoja ;D

    ReplyDelete
  7. Pinkeissä läytyy värivivahteita hennosta vaaleasta aina siihen sakk, kunnes se muuttuu fucsianpunaiseksi tai no sekin on tavallaan tummaa pinkkiä näin vapaamuotoisesti tulkiten.

    Pidän sisustuksessa pinkistä pienin ripauksin eri säyissä ja pukeutumisessa käytän joskus myös pinkkiä hiukan voimakkaampana esim puseroissa.

    Pinkki ihastuttaa. Olen myös huomannut, että joitakin se inhottaa. Maun mukaan kukin.

    ReplyDelete
  8. Sooloilija
    Se on jännä miten usein sama aihe tuphataa samanaikaisesti esille eripuolilla. Voi olla tietty sattumaa, mutta voi olla, että jotkut jutut on ikäänkuin ilmassa.

    Mä kävin kurkkaamassa sun pinkkejä, palaan vielä uudelleen astialle.

    Mulla on niin mielettömät määrät kertynyt kuvia, että tykkään käydä niitä läpi välillä jollakin teemalla. Väri teema on aina kiva, nuokin kuvat on eri puolilta Los Angelesia, mutta näyttää söpöiltä yhdessä.

    No just tollain se on mullakin mennyt, ja pinkkiä on tullut lisää elämääni sitä mukaan kun tiukkapipo on löystynyt käytössä. On kyllä tosi ihanaa olla vapaa käyttämään pinkkiä! Jihuu!


    Marjut
    Näyttää olevan kovin samanlaisia kausia meillä kaikilla pink ladyillä.

    Kun mun poika oli pieni, niin sain ystävättäreltäni hänen tyttärensä pieneksi jääneitä vaatteita. Puin talvella sukkikset pojalleni housujen alle, yhtenä päivänä hakiessani häntä päiväkodista, hän ilmoitti, että nyt riittää sukkisten käyttö. Kotimatkalla käytiin ostamassa hänelee ekat pitkät kalsarit, ne oli siniset ja niissä oli siilin kuvia. Tosi miehekkäät. Vaaleanpunaiset sukkikset jäivät sitten odottelemaan seuraavaa uhria, no onneksi toinen lapseni olikin sitten tyttö, joten sukkiksille löytyikin hyvää käyttöä.


    Arleena
    Totta, sävyjä löytyy. Mä kutsun itse usein fucsiaa ja magentaa vain rennosti pinkiksi. Pinkki on niin kiva sana, ja myös niin helppo lausua englanniksi.

    Mä käytän itse pinkkiä ehkä ronskimmin sisustuksessa, kuin vaatteissa. Mutta aina se miellyttää mun silmää.

    Kun aloin sisustella täällä uudessa kodissani, mieheni aluksi sano, että ihan mitä vaan, muttei pinkkiä, no minä vain rauhottelin häntä ja sanoin, että älä pelkää, ei se pinkki pahaa tee, nyt hänkin on ihan tyytyväinen, meillä on hennon vaaleanpunainen kylppäri, ja tummempaa pinkkiä ripauksina sillä sun täällä, ja mies on oikein tyytyväinen lopputulokseen.


    Mutta maku asiahan tietty tämäkin on. ;)

    ReplyDelete
  9. Pink is in! Ainakin minulla ja pikkuneidillämme. Jos en vielä neitiä odottaessani ollut innostunut pinkistä, niin auta armias kun pikkuneiti tuli maailmaan.

    Alkoi aivan uusi aikakausi, PINKKIÄ ja vielä lisää pinkkiä, kiitos! Ja kaikissa värivivahteissa, tietty. On sitä hempeää vaaleanpunaista, vähän pirtsakampaa ja sitten roosaan vivahtavaa ja myös sitä räväkkää, kirkuvan pinkkiäkin toki löytyy.

    Mies ei meillä suostu pukeutumaan pinkkiin, mutta ei valita pinkistä väristä sisustuksessa. Pinkkiä krakaa olen joskus haaveillut ostavani miehelle, pulmana vain se, ettei hän koskaan käytä krakaa, joten olisipa täysin turha ostos. Kerran olen ostanut kauluspaidan, jossa oli jotain pinkkiä raitaa (siis ihan pikkaisen, myös muuta väriä oli), mutta sain kiikuttaa sen takaisin kauppaan, sen verran raju EI KIITOS tuli vastaan...

    Upeita kuvia olit taas ottanut, hyvät kuvakulmat ja niin pirusti pinkkiä, että!

    ReplyDelete
  10. Hyvä höpinä ja miten kauniita pinkkejä kuvia olet napsinut! Pinkki on minulle ollut aina se über-tyttömäinen väri, jota rakastan kyllä vaatteissa, asusteissa kuin sisustuksessakin, tietyssä määrin tosin. Pinkkikin voi menettää voimakkuutensa jos sitä käytetään liiallisesti. Hassua, meillä töissä juuri pinkit alusasut myyvät parhaiten, tällä hetkellä meillä on suuri valikoima Elle MacPhersonin kirkuvan pinkkejä rintaliivejä ja alushousuja, ja ne myyvät loistavasti, naiset vain eivät voi vastustaa pinkkiä! :D

    ReplyDelete
  11. Lapsena inhosin vaaleanpunaista, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän se mielyttää myös ylläni. Se on hilpeä ja lempeä hyvää mieltä tuottava väri minulle. Mutta omassa sisustuksessani en voi sitä sietää vieläkään jatkuvasti katseltuna. Ja violetti ja vaalenpunainen yhdessä yllä ovat aivan perusvärejäni, joissa viihdyn.

    ReplyDelete
  12. Sari
    Mä muistan kanssa kun mun tyttäreni synty,niin se oli kuin julkinen lähtölaukaus pinkin luvalliseen käyttöön.

    Hiukan oletkin vilautellut jotain pikku neidin ihanuuksia, ne on just sellasia prinsessa juttuja joista minäkin pidän, mutta nyt kun kotona ei ole pikku tyttöä, niin ehkä hiukan on vähentynyt pinkit jutut.

    Mun mies ei myöskään suostu pukemaan pinkkiä, mun mielestä pinkki sopis hänelle hyvin, mutta iso mies kyllä saa ihan itse pukea.
    Mun mies pelkäs pinkkiä sisustuksessa, koska se ei ollut koskaan tottunut siihen, mutta nyt kun sitä on, niin se tykkää tosi paljon tai ei ainakaan ole valittanut. ;)


    Kazza
    Mulla on jotekin sellainen väriohjautuva silmä, se mitä kuvaan ei yleensä ole niin oleellista, jotenkin hahmotan asiat ensisijaisesti väreissä. Siksi kuvamateriaalista löytyy paljon eri värejä, mulla on paljon kuvia, joissa väri onkin se ainut varsinainen sisältö.

    Kun pinkkiä käytetään liiallisesti, eli jos se on jollekin se ainut oikea, niin silloin kyllä syntyy se uber tyttömäinen vaikutelma. Mullekin sellanen menee hiukan överiksi, pinkit pehmolelut puuttuu mun sängyn päältä. Pikku tytöillä se on eri asia.

    Voin kuvitella, kuinka pinkit alusasut myy hyvin. Monet tykkää pinkistä, mutta voi olla, että ei halua käyttää sitä näkyvästi. Elle MacPhersonin kirkuvan pinkit alusasut on kyllä varmasti vastustamatonta!


    Marjaisa
    Mullakin se vaaleanpunaisen tulo sisustukseen kesti kyllä aikansa, mutta kyllä mä aina olen siitä tykännyt, ihan koko vaaleanpunaista sisustusta tai vaatteita en kyllä itsekään haluaisi, se on liian tyttömäistä ja jo sitten aikuiseen makuun liian imelää, mutta kyllä se on todellakin niin lempeä ja hyvän tahtoinen väri, että ainakin ripaus sitä pitää olla.

    ReplyDelete
  13. Pinkki/vaaleanpunainen on vähän sama kuin musta, hyvä yllättävissä paikoissa.

    Vauvalla ja pikkutytöllä se just ei ole niin kiva, ja yritän torjua...täysin ei voi tietenkään.

    Pienenä vannoin vaaleansinisen nimeen, mutta salaa taisin tykätä vaaleanpunaisesta. Ja jos tarkkoja ollaan olen salaa tykännyt siitä aina. Mutta 90-luvulla tulin kaapista, ja esiinnyin yksissä häissä vaaleanpunaisessa housupuvussa ja suuressa tupeeratussa permanenttipehkossa. Onneksi ei ole kuvaa!

    Nykyään tykkään reilusti ja rennosti, ja olen sinut värin kanssa. En siis ota enää niin vakavasti itseäni.

    HIENO kuvasarja!

    ReplyDelete
  14. Liivia

    Sä osaat pukea niin hyvin sanoiksi asiat, tossa sun kommentissa oli monta kohtaa ihan just kuin mun omista ajatuksista.

    Mä pukeuduin kerran ihan yllättäen työpaikalle koko pinkkiin, yleensä siis käytin mustaa, mutta olin lukenut kuinka pinkki ikäänkuin riisuu aseista, halusin antaa pehmeämmän kuvan itsestäni työkavereille. Ne nauroi mulle näin naamaa, eikä suostunut ottamaan mua mukaan lounaalle, sanoivat, että possun kanssa eivät istu samaan ruokapöytään. No ehkäpä vaaleanpunainen kuitenkin tehosi, säälistä ehkä he kuitenkin heltyivät ja mentiin syömään yhdessä. Se oli mun kaapista astuminen.

    Joskus se oman itsen etsiminen saa hullunkurisia piirteitä. Mutta silti on parempi olla vaikka uhkarohkea, kuin ikuisesti piilotella salaisia viehtymyksiään.

    Olen tosi iloinen kun sun kaltaiselta valokuvaajalta saa kannustusta, olen niin ummikko vielä valokuvauksen saralla, että multa puuttuu vielä itsetunto ja kyky itse arvioida omia kuviani. ;)

    ReplyDelete
  15. Olen taas tauon jälkeen alkanut seurailemaan blogeja ja vanhasta tottumuksesta eksyin tännekin. Vau mitä kuvia! Tämä pinkkinen sarja etenkin innosti. Hienoja kohteita, kovaa ja pehmeää vaaleanpunaisen hohteessa.

    minulla oli pinkki kausi muutama vuosi sitten, mutta nyt se näyttää jääneen taas vihreän ja viininpunaisten sävyjen alle.

    Tämä jotenkin ihan realisoitui arjessakin, kun tyär valitsi huoneeseensa vaaleanpuna-pinkki-lila raitaisen maton. Huh ku se järisytti olemusta. En tajunnutkaan miten kauas olen noista sävyistä karannut. Vähitellen alan tottumaan sen pirteyteen, mutta silti mieleen piirtyy kuva siitä sini-vihreästä matosta joka jäi kauppaan...

    ReplyDelete
  16. Mulle pinkki on kyllä sellainen että jää kauppaan roikkumaan. Mulla on ollut tasan yksi pinkki vaate (siis itse ostettu) ja se oli pörröinen neule.
    En mää tällä pinkittömyydelläni oikein mitään "julista', en vaan halua sitä panna päälleni. Kotiini osaisin kuvitella vielä vähemmin. Jossakin kukissa voi mennä.

    ReplyDelete
  17. Minä en aiemmin pitänyt pinkistä ja vaaleanpunaisesta. Liian tyttömäistä, ajattelin. Viime syksynä alkoi kuitenkin salakavalasti pinkkikausi, jolle ei näy loppua.. Yhdistelen pinkkiä vaatteissa mustaan, joka onkin ollut jo kauan mun pukeutumisen pääväri.

    Think pink! On muuten Tricia Guildin ihana sisustuskirja, joka pitäisi saada kirjahyllyyn ihan vaan kauniiden kuviensa takia.

    ReplyDelete
  18. Marguetta
    Mulla on nyt niin mielettömän kiitollinen tämä kuvauskohde, täällä ei tarvitse etsiä mielenkiintoista kuvattavaa, sitä suorastaan vyöryy vastaan.

    Värikaudet tulee ja menee, ja välillä joku väri saattaa pudota listalta jopa kokonaan. On hyvä kuunnella omia mieltymyksiä.

    Sini-vihreä matto kuullostaa kyllä mun korvissa tosi kauniilta, varmasti olisi rauhallisempi vaihtoehto kuin vaaleanpuna-pinkki-lila, mutta ihanasti teit ja mielestäni todella oikein, että kuuntelit tyttäresi mielipidettä. Nuorille on tärkeää, että he saavat sisustaa oman näköistä, vaikka se joskus olisi jopa vain kapinaa. Sehän kuuluu nuoruuteen. ;)


    Violet
    Mä jo pelkäsin, että puhuin liian tylysti pinkkiä karttavista, että he vaikenevat tyystin. Mutta sua ei voi kyllä epäillä huumorintajuttomaksi tiukkapipoksi. On tietysti muitakin syitä olla pitämättä pinkistä.
    Vaikkakin mielestäni sulle sopis hyvin pinkki, mutta jos siitä ei pidä, niin silloin on kyllä syytä jättää se sinne kauppaan roikkumaan. ;)


    Piparminttu
    Mun mielestä pinkki on just ihana mustan tai harmaan kanssa. Ihan koko pinkki voisi olla jo liikaa, kuten tuli tuolla aiemmissa Liivian ja mun kommenteissa jo todettua.

    Tricia Guild on ollut mulle tosi läheinen "työkaveri", myin aikoinani Designers Guildin kankaita, tapetteja ja maaleja. Hänen värimaailmansa sopii just eikä melkein mun omaan värimaailmaan. Toi Think Pink-kirja on tosi ihana, kuten tietty muutkin Trician kirjat. ;)

    ReplyDelete