Värikästä mustavalkoista

Mulla olis joskus 80-luvun alku puolella mustavalkoinen sisustuskausi, sitten se hiljalleen muuttui täysin valkoiseksi. Ja 80-luvun loppu puolella alkoi taas värit hiipiä takaisin kotiini. Nyt jälleen mustavalkoisuus miellyttää silmiäni. En koskaan ole tykännyt sellaisesta mustavalko/kromi-tyylistä, se on aika kova ja kylmä tyyli, tietysti se sopii johonkin ultramoderniin sisustukseen tai esim. funkkistaloihin, mutta ei ole sitä minun ominta maailmaani. Mutta sen sijaan tälläiset pehmet mustavalkoiset ovat ihan eri asia.










Tässä on hiukan taas kuvasatoa ikkunaostoksilta. Niissä on juuri sellaista rustiikkia rosoa ja rupisuutta josta minä pidän. Musta ja valkoinen voi olla todella täynnä kiehtovia sävyjä. Ja ajan patina yleensä pehmentää niitä ihanasti.

Vaatteissakin mulla on joskus ollut sellaisia kausia, että yhdistän nimenomaan valkosta mustaan. Pikimusta ja vitivalkoinen on kuitenkin aika ankara väripari, ei sovi kaikille ollenkaan, mutta on tosi upea yhdistelmä, jos se sopii. Mulla oli ennen mustaksi värjätty tukka ja yritin pitää ihoni vaaleana, siihen aikaan käytin myös aika paljon meikkiä, silloin mustavalkoinen oli oikein tehokas ja mieluinen yhdistelmä. Nyt kun hiukseni ovat lähes luonnonväriset, sellaiset vaaleahkot maantienväriset ja iho on ruskettunut ja en käytä meikkiä, niin pikimusta/vitivalkoinen vaatetus näyttää ihan liian jäykältä ja saa ihon- ja hiustenvärin näyttämään likaiselta. Nyt sopii paremmin pehmeämmät mustan ja valkoisen sävyt.

Nyt olen pitkän tauon jälkeen lisännyt mustaa väriä sisustukseen, se on mielestäni ihan kiva "tehosteväri" muuten värikkäässä ympäristössä, se ikäänkuin hiukan ryhdistää kokonaisuutta.