Friday, September 12, 2008

Kiinailmiö - The China syndrome

Mulla tuntuu vaan kiinakuume pahenevan. Olen niin kiinalaisten värien ja tavaroiden lumoissa ja eilen sitten vielä tuli telkkarista sattumalta kaunis kiinalainen elokuva: Curse of the Golden Flower (2006), joka omalta osaltaa nostatti kuumeen huippuunsa.

Kotonakin kiinavillitys näkyy siellä täällä ja istun tälläkin hetkellä kiinalaisessa silkki aamutakissa tätä kirjoittamassa. Tuossa kuvassa näkyy taustalla myös kiinalainen jakkuni, joka on nyt nostettu kaapin kätköstä esille.

Tuo yllä mainittu elokuvan ohjaaja on Zhang Yimou, meillä on kaksi hänen vanhempaa elokuvaa DVD:nä. Elokuvat ovat visuaalisesti niin kauniita, että välillä meinaa henki salpaantua. Tosin jotkut taistelukohtaukset on mulle hiukan liian hurjia. Silloin menen Robin seläntaakse piiloon.


Tässä vielä pari kuvaa Chintownista, jonne meidän pitää pian palata ostoksille, lamppujen lisäksi haaveilen myös kauniista päivänvarjosta.

Sitten lopuksi laitan tähän vielä videon yhdeltä tämän hetkiseltä suosikki laulajaltamme, eli arvatenkin kiinalaisesta tässäkin on kysymys.

薩頂頂 - 萬物生 [梵文版] 歌詞為佛經的"百字明咒" : 嗡, 班炸薩多沙嘛雅 嘛奴巴拉耶 別炸...

16 comments:

  1. Meinasin jo sanoa, että kunhan et kirjoita kiinaksi... Mutta tulihan se sieltä :)

    Minä olen enemmän Japanilaisen kulttuurin kannattaja näistä itämaisista.

    ReplyDelete
  2. Lepis
    Mä oon kanssa ollut ehkä enemmän suuntautunut sinne Japaniin päin, ja mun molemmat lapset on fanattisia Japani faneja.

    Mutta nyt jotenkin olen hurahtanut kiinalaiseen maailmaan, sen visuaalisuus on runsaampaa. Tosin kyllä Japani mua aina kiehtoo. ;)

    ReplyDelete
  3. Kaunis kangas jakussasi. Juuri tuo punainen väri on se joka kiinnitti ensin huomion.

    ReplyDelete
  4. Arleena

    Kiinalaiset silkkikankaat on kyllä upeita. Mun isä toi mulle Kiinasta tuon jakun ja edelleenkin päälläni olevan aamutakin. Mutta hauska sattuma oli, että Chinatownissa näin ihan samasta kankaasta tehdyn jakun.

    Mulla ei ole täällä ompelukonetta, mutta jos olis, niin haluaisin ostella noita silkkikankaita ja ommella esim. tyynyjä. Noissa kankaissa on niin ihania kuoseja ja värit on niin syviä ja loistelijaita.

    ReplyDelete
  5. Kiehtova video! Japani vai Kiina - molemmilla oma viehätyksensä. Ja katson tuon elokuvan, jos löydän.

    ReplyDelete
  6. Sinne pitäisi joskus pâästä oikeasti, vaikka Pariisissakin on kiinalaiskortteli hurjine ruokamarketteineen...

    PS blogissani sälää sulle !

    ReplyDelete
  7. Marja
    Kannattaa todellakin katsoa toi elokuva, luulen, että siitä vois siellä nuorisokin tykätä. ;)


    Maurelita
    Kyllä mäkin niin kovasti haluaisin matkustaa Kiinaan ja Japaniinkin myös, mutta paremman puutteessa käy nää korvikkeetkin, huomena suunniteltiin käyvämme Little Tokyossa.

    Ja kiitos tunnustuksesta. Tulen noutamaan sen myöhemmin, kävin kyllä jo kurkkaamassa. ;D

    ReplyDelete
  8. Mulla oli kiinakausi joskus 15 vuotta sitten. Metsästin kuviollisia silkkiaamutakkeja ja kiinakuvioisia ruukkuja oli ikkunalaudat väärällään. Ja kiinan tyynyjä, vaikka kuinka. Ym ym.
    Sitten meni ohi. Eikä ole palannut.

    Mutta nyt kun tätä luin, tuli heti sellainen olo, että silkkiaamutakki (se hienoin, joka on enää jäljellä) esiin ja teetä ihanasti lipittelemään.

    ReplyDelete
  9. Hyllystä löytyy vino pino noita leffoja, niitä voi katsoa aina uudestaan ja uudestaan.

    ReplyDelete
  10. Minäkin olen enempi Japani-fani! Tokiosta voisi muuten shoppailla itselleen kokonaan uuden vaatekaapin. Itse ostin kengät ka aivan ihanan talvitakinkin :D

    Mutta japanilaisissa ja kiinalaisissa esineissä ja vaatteissa on niin paljon samaa, että sillä saralla kyllä fanitan molempia. Ihan kun innostun, niin on pakko kehua, että minultakin löytyy ihana kiinalainen kimono ja sellainen tyylikäs jakku ja parit paidatkin. Hong Kongissa oli mielettömän halpaa näin suominäkökulmasta ja ainakin tähän mennessä ovat sieltä ostetut kamatkin pysyneet kuosissaan (vaikka ovatkin made in Hong Kong ;)

    Muuten, saattaisi tykätä Meiko Kajista tai Ayumi Ishidasta - japanilaisia laulajattaria. Meiko on lisäksi näyttelijä. Itse olen ihan hulluna Meikoon! Youtubesta löytyy nimellä biisejä ;) Itse sain imutettua netistä koko levyn (yritin metsästää sitä Tokiosta, mutta ei löytynyt).

    Huh, ihania kuvia! Minäkin haluaisin tuollaisen päivänvarjo, joita tuossa yhdessä kuvassa näkyy laarissa. Suomessa sille ei tosin paljon olisi käyttöä :D

    ReplyDelete
  11. Toin joskus jotain kiina-kamaa myös kotiin aasian-matkoilta, mutta ne eivät oikein istu koskaan sisustukseen. Hassua, että juuri tänä aamuna mietin veisinkö ne mökille ja sisustaisin jonkun aitan nurkkauksen niiden tyyliin :)

    ReplyDelete
  12. Liivia
    Mulla nää kaudet menee kausittain, mutta yleensä niistä kaikista jää jotain pysyvää. Mulla on kyllä koti ja pukeutuminen ollut sellaista kulttuurien sekamelskaa. Sulassa sovussa kaikkea mahdollista Kiinasta Etelä-Amerikkaan. Ja kaikkea siltä väliltä.

    Mitään puhdasoppista tyyliä en osaa edes ajatella. Sekaisin on vielä eri maiden lisäksi materiaalit ja tyylikaudet.

    Joten jotain tästäkin innostuksesta jää jäljelle, vaikka kiina fanitus hiukan laantuisikin.


    Susu
    Noi on just sellaisia leffoja, että niitä voi katsoa useampaan kertaan, oikeastaan mua kiinnostaa aina visuaaliset elokuvat juuri sen takia.


    Elegia
    Japanilaisissa ja kiinalaisissa tavaroissa on paljon samaa, enkä mä itse aina edes osaa sanoa, kummasta on kyse. Kimonoa mäkin haaveilen, olen haaveillut jo pitkään.

    Täällä hinnat ei ole niin halpoja kuin esim. Kiinassa, jossa kaikki tuntuu olevan puoli ilmaista, jos osaa ostaa muualta kuin turistikaupoista, mutta kyllä hinnat täälläkin tuntuu halvoilta Suomen hintoihin verrattuna.

    Pitääpä tutustua noihin sun mainitsemiin laulajattariin. ;)


    Ilona
    No olipas hassu sattuma, vaikkakin usein just tollain käy, että kun joku asia on itselle aktuellin, niin sitten samaan asiaan törmää hiukan siellä sun täällä.
    Kiinalaiset jutut ei kyllä varmaankaan uppoakaan kaikenlaiseen sisustukseen, mulla kun on sellainen sekatyyli, niin siihen saa uppoamaan ihan mitä vain.

    Vois olla tosi jännä ja yllättävä, jos aitasta löytyisi kiinalainen tunnelma. ;)

    ReplyDelete
  13. Mullakin jäi se aamutakki sentäs;)
    Mutta muuten olin niin nuori, että tyyli oli vielä hakusessa. Nyt osaan ottaa sieltä täältä palasia, ilman että muutun heti kiinalaiseksi tai muuksi kokonaan. Muutenkin alkaa olla sen verran varma valinnoissaan, että aika hyvin tietää että 10 vuoden päästäkin vielä tykkää. Nuorempana katsoi lehdestä, että tota tahdon, kun se edusti jotain mitä halusi olla. Nyt haluaa olla ihan ittensä vaan.
    Silti jotkut asiat on enempivähempi kausiluontoisiakin. Retrovimmakin oli, mutta nyt en niin enää jaksa, kun vääntävät joka lafkassa uusretromalleja.

    Onko se vanhenemista vai mitä, kun mulla on lievä pyrkimys koko ajan klassisempaan tyyliin. Onneksi aina jostain pöllähtää kuitenkin se sisäinen frida kahlo, joka sekoittaa pakkaa, ettei ihan tylsimyksesksi mene.

    ReplyDelete
  14. Liivia

    Mä luulen, että varsinkin luovilla ihmisillä noi tyylikaudet muuttuu herkästi, sitä on tavallaan ajan hermolla ja ei oikein osaa jämähtää mihinkään. Ja ehkä sitä on siksi myös rohkeampi kokeilemaan vähän sitä sun tätä.

    Taiteilijoiden kodit on monesti niin ihanan persoonallisia juuri siksi, että oma silmä on aika tarkka, mutta rohkea. Sitten kaikesta koostuu sellanen suloinen kerroksellisuus.

    Nuorempana mäkin sorruin välillä johonkin juttuun liiaksi, nykyisin tiedän mistä pidän, ja esineet jääkin mulle yleensä sitten ainiaaksi. Tosin ostelenkin nykyisin kyllä paljon vähemmän.

    Mulla on kanssa tulee välillä noita kausia, että kaipaan klassisempaan ja hillitympään suuntaan. Ja välillä tulee sellainen olo, että haluan kaikki värit pois, koskaan en ole vielä päässyt kovin pitkälle sen suhteen. Mutta mä olen ajatellut, että jos meille tulee uusi koti sinne Suomeen, niin voisin sisustaa sen värittömästi, no en vielä tiedä, Rob tykkää niin paljon väreistä, että pitää ehkä hiukan kysellä senkin mielipidettä. ;)

    ReplyDelete
  15. Tuonkaltainen värimaailma ja koristeellisuus miellyttää minuakin kovasti, vaikka tällä hetkellä meillä keskitytään enemmän vauvajuttuihin :)

    ReplyDelete
  16. Katilein
    Onneksi olkoon, kävinkin kurkkaamassa pikkuista miestä! Voin kyllä hyvin ymmärtää, että ei siinä paljon koristeita ympärilleen vähään aikaan kaipaa, kun on sellainen ihme siellä ihmeteltävänä. ;)

    ReplyDelete