Tuesday, March 30, 2010

Paluu pakkolomalta

Elama tuntuu olevan jatkuvaa opettelua. Ja uudelleen opettelua. Ma en ymmarra miten jaarapainen sita voikaan olla, etta samat asiat pitaa oivaltaa useamman kerran.

Tein vuosikausia toita ilman lomia, jopa ilman viikonloppuja. Lopulta ajauduin tilanteeseen, jossa ei kerta kaikkiaan jaksanut enaa edes ajatella mitaan selkeasti. Mita enemman sita ponnisteli, sita vahemman oikeastaan sai aikaiseksi. Tekeminen oli vain sekavaa sohimista sinne sun tanne.
Mutta ahdistunut mieli ei millaan suostuisi antamaan periksi. Mulle kavi siten, kuten monille muillekin, etta jos ei suosilla osaa hellittaa, niin pysahdys tulee sitten vaikka vakisin. Vasta kun olin saanut elamani umpisolmuun, oli pakkopysahtya.

Olin jattanyt valiin 15 vuoden kesalomat. Sitten loysinkin itseni 15 kuukauden pakkokesalomalta.

Kun pakollinen lomajakso oli ohi, huomasin, etta tyokyky ja inspiraatio oli palannut. Ihan innolla palasin taas sorvin aareen ja pienessa ajassa olinkin jo jalleen tyollistanyt itseni. Aamusta ilta myohaan taas ahersin, 7 paivana viikossa. Mitaan muuta en malttanut tehda kuin toita. Ja lopulta olin taas samassa tunnelissa kuin ennen.

Nyt koitan ihan suosiolla opetella myos rentoutumaan. Joka paiva sallin itselleni lepohetkia, mita enemman niita sallin, sita sutjakammin tyotkin sujuu.

Aion nyt ruveta kayttamaan tata blogiani apuna, etta malttaisin joka paiva pysahtya ja myos nauttia elamasta. Ja mulle ainakin on jotenkin kannustavaa tama, etta taalla voi jakaa naita pienia arkipaivaisiakin asioita. Eli nyt kutsunkin teidat avuksi ja seuraamaan, kuinka hyvin uusi rauhallisempi ja rennompi elamantapa onnistuu.

24 comments:

  1. Huh mikä tahti! Minulla on vähän samaa vikaa, mutta ei ihan noin pahasti. Vaikka olen kotona lasten kanssa niin yritän tehdä jos jonkinlaista projektia. Pitäisi ottaa rennommin ja keskittyä lapsiin - pelkkä lastenhoitokin vie ihan riittävästi energiaa.

    ReplyDelete
  2. Minuakin kiinnostaa, kun oon päässyt muutaman vuoden tunnelista näkemään välähdyksiä valosta.. vai sitäkö se elämä on, jatkuvaa opettelua? aina uudestaan..

    ReplyDelete
  3. Ansku
    Kiva!!! :D

    Helena
    Nyt jo isoaitina haluaisin sanoa kaikille pienten lasten vanhemmille, etta antakaa suosiolla niin paljon aikaa lapsillenne, kuin vain suinkin on mahdollista. Se on todella arvokasta aikaa seka lapsille, etta itselle.

    Mulla oli kanssa jos jonkin moista projektia kun olin kotona lasten kanssa. Jos saisin nyt sen ajan uusiksi, niin kayttaisin aikani taysin erilailla.

    Kun nyt taakse pain katselee sita aikaa, niin se meni niin pian ohi, etta olis hyvinkin voinut pyhittaa sen osan elamastaan lahes tulkoo vain sille lastenhoidolle. Joka todellakin kay tyosta. ;)

    ReplyDelete
  4. Nuorallatanssija
    Ma luulen, etta sita taa elama juuri on, jatkuvaa opettelua. Ma vaan olen joutunut joitakin asioita opettelemaan turhan monta kertaa. Jos suosilla joskus suostuisi jotain oppimaan, niin ehka paasisi hiukan helpommalla.

    Nyt olen paattanyt aloittaa elamisen. Ei ole enaa aikaa odotella, etta sitten kun...

    ReplyDelete
  5. Kannustan! Tämä on vähän sukua sille, kun minä opettelen olemaan kiltti itselleni... :)
    Sellaisten taitojen oppimisesta ei voi seurata kuin hyvää.

    ReplyDelete
  6. 15 vuotta ilman kesälomia,huh! Samaa vikaa jonkun verran oli mussakin nuorempana,mutta viime vuodet olen oppinut relaamaan,onneksi.Ja samaa toivon sullekin Itkupilli!

    ReplyDelete
  7. Herätti ajatuksia tuo sinun kirjoituksesi. Itsellä on vähän sama ongelma, helposti tulee uppouduttua työhön. Vaikka intoa riittää, töitä tehdään usein oman jaksamisen äärirajoilla ja sen kustannuksella. Juuri luin artikkelin kiireestä, ja siitä miten aivot luulevat kiirettä ja stressiä normaalitilaksi.

    Hyviä lepohetkiä! Kiitoksia myös ihanan värikkäästä blogista, kolahtaa kyllä tämä sinun tyylisi ja värimaailmasi oikein kovasti.

    ReplyDelete
  8. Olen iloinen, jos saan olla mukana. Olen itsekin kokenut loppuunpalamisen, mutta nyt olen onnellinen eläkeläinen. Osaan jo vedellä päivällä nokosetkin, jos siltä tuntuu.
    Elämää on myös elettävä, ei anneta sen valua käsistämme pelkkänä raadantana. Laadukasta loppuelämää, *itKuPiLLi*

    ReplyDelete
  9. Mymska
    Ihan samasta asiasta tassa on kyse, kilttina olemista itselleni minakin opettelen. Ja olen samaa mielta, siita voi seurata vain hyvaa. :)

    Yaelian
    Se on hyva oppia relaamaan, ja sen voi tietty tehda ihan suosiolla, mun on nyt pitanyt opetella sita ensiksi pakolla ja nyt sitten jatko-opiskella ihan rauhassa lisaa. :)

    Jenny
    Tuo on niin totta, kaikkeen tottuu ja sita ei enaa itse huomaa, etta tulee koko ajan oltua yli kierroksilla. Mutta silloin joutuu koko ajan tekemaan liikaa, koska ylirasittuneella mielella joutuu pinnistelemaan paljon enemman kuin levanneella mielella.

    Unelma
    Ma olen aina tykannyt ottaa pienet nokkaunet, mutta ennen en osannut tehda sita tuntematta syyllisyytta. Nyt ajattelen, etta pienet paikkarit vaan saastaa aikaa. Levannyt mieli tyoskentelee paljon joutuisammin.

    Ja kiitos, laadukasta loppuelmaa myos sulle Unelma. :))

    ReplyDelete
  10. Kuulosti niin tutulta tuo sinun tarinasi! Itse olen nyt ollut 2,5 vuotta sairaslomalla, loppuunpalamisen ja niskasärkyjen ym. takia. Mulle kävi just niin, että puskin vaan eteenpäin vaikka hampaat irvessä, kunnes kroppa teki tenän...Ensimmäisen puoli vuotta vain nukuin, kun en jaksanut mitään muuta enää. Olen pikkuhiljaa oppinut ottamaan aikaa itselleni ja hoitamaan itseni. Sekä henkisesti, että fyysisesti. Mutta pitkä matka tuntuu olevan vielä edessä, oravanpyörästä ulos heittäytyminen ei ole ihan helppoa, mutta kyllä se tästä ;o)
    Oikein rauhallista pääsiäistä sinulle ja pidä itsestäsi huolta !

    ReplyDelete
  11. Mikä ihmeen työ voi olla niin mielenkiintoinen, että sinä paiskit15 vuotta ilman lomaa?
    Ekaks hieno homma on se, että olet nähnyt itsesi ja tilanteesi ja haluat muutosta..
    Joka hetki meillä, missä ikinä olemmekan on meidän ainutlaatuista elämää, jota ei saa takaisin...millä kukin haluaa täyttää elämänsä, onkin mielenkiintoista...mutta tärkeintä että elää sen!!

    Minä olen kurkkailemassa sinun läsnäolon hetkiäsi...=)

    ReplyDelete
  12. Kiitos kun tulit lukijakseni Werannalle blogiini ja siitä osasinkin tulla tänne vastavierailulle.

    Melkomoista tahtia olet pitänyt, mutta kyllä se kroppa jossakin vaiheessa osaa sanoa irti itsensä. Se tuntuu vain ikävämmältä silloin.
    Omalla kohdallani olen huomannut, että jos joku työ ei ole mun juttu niin sairauksia tulee ihan takuulla ja kelkkaa on käännettävä toiseen suuntaan.

    Kiertelin katselemassa blogiasi ja ihania värejä sinulla täällä. Sain oikein voimapläjäyksen kierroksestani.
    Elämä on jatkuvaa opettelua ja oppimista, joskus tuntuu siltä, että kun vaan saisi soljua elämäänsä läpi ilman vastoinkäymisiä ja ennen kaikkea ilkeitä ihmisiä - niitä löytyy kyllä joka käänteessä.

    Mielenkiinnolla olen mukana seuraamassa sinun elämääsi siellä rapakon takana. Tulipa pitkät löpinät.

    Aamuterveisin Lennu

    ReplyDelete
  13. Niin tutun kuuloista... Tosin olen mina aina lomani pitanyt, mutta jos ei osaa rauhoittua lomallakaan, niin eipa se paljon auta. Olen ollut "pakkolomalla" minakin muutamaan otteeseen. Taas tunnen, etta kiire vie mukanaan, paivat pitenevat. Mutta jotain olen kai oppinut. Ainakin valilla muistan vaan hengahtaa.

    Muistahan pitaa huolta itsestasi! Vaikka valista on vaikeaa muistaa, etta lepo on tarpeellinen asia meille jokaiselle. Ei me olla ihmeolioita kukaan.

    Tulipas kirjoitettua sekavasti, mutta tama on jollakin tapaa sekava ja tunteen paalle osuva aihe minulle... :)

    ReplyDelete
  14. Minulla on samanlainen tausta töiden suhteen kuin sinulla. Yrittäjänä siihen ajautuu huomaamatta. Työstä tulee harrastus ja intohimo.
    Ajoissa on lopetettava, minulla se oli yrityskauppa, tuli taho, joka halusi ostaa yrityksen. Mietin jonkun aikaa ja raaskin luopua.
    Nyt saan tehdä töitä toiselle suht omaan tahtiini ja tarpeellisuuden mukaan.
    Tämä on mukavaa, pidän tästä vaiheesta.
    Seuraan miten sinä nautit nyt muutoksien jälkeen.

    ReplyDelete
  15. Minäkin pakersin aiemmin (ennen kuin jäin saikulle ja otin loparit vuosia sitten), mutta oikeastaan pääongelmat ovat aina katkaisseet sen kierteen jossain vaiheessa. poltin itseni aina loppuun ja suurin syy siihen minun kohdallani oli ylikriittisyys kaikkea tekemisiäni kohtaan.

    On hyvä harjoitella vain olemaan. Itse asiassa se on asia, jota olen ite opetellut paljon tänä aikana, kun en ole ollut töissä.

    Täällä tajusin eilen, että poltan kohta itseni täälläkin loppuun! Minun kun olisi pakko olla koko ajan menossa ja sata lasissa, mutta eihän kukaan sellaista loputtomiin jaksa. Nyttemmin tajusin, että täälläkin voi relata ja vaan hengailla ja joskus voi tulla hotellille aiemmin ja vain olla - ei ne paikat mihinkään katoa, jos ei koko ajan niitä nuohoa.

    ReplyDelete
  16. Oho, tuli mullekin mieleen, että mitä työtä olet saanut tehdä, kun et ole edes lomia malttanut pitää.

    Mulla ehkä on välillä sitä, että teen liikaa asioita, jopa töissäkin (silloin kun olen ollut töissä) ja sitten en taas jaksa.

    Nyt olen huomannut, että olkapäätä kuntouttaessani olen rehkinyt liikaa ja saanut olkapäitä helliksi. Siinäkin pitää malttaa ja kuunnella itseään. Ei ihan helppo taito, tämä itsensä kuunteleminen.

    Tsemppiä multakin pehmeänpään elämäntapaan.

    ReplyDelete
  17. Kirjoituksesi heratti minunkin mielenkiintoni, minkahanlainen tyo on vienyt sinut mukaansa niin kokonaisvaltaisesti... Joskus tulee kai jokaisella seina vastaan, jos ei muista huolehtia itsestaan. Minulle kavi myos tavallaan niin, en tosin ole tyoelamassa vaan kotiaitina. Vuosikausia laitoin omat tarpeeni ja haaveeni viimeiseksi, kunnes itselleni taytena yllatyksena terveys (ja mielenterveys) alkoi oireilla, joten nyt kuuntelen myos omia toiveitani :) Tsemppia ja nauti elamastasi!

    ReplyDelete
  18. Hane
    No juu, hyvin tutulta kuullostaa toi sun tarinas. Kylla sita takki tyhjenee, jos ei ajoissa osaa hellittaa. Mulla tuo vasymys oli enempi henkista, mutta huomasin, etta samalla olin joutunut aika rapakuntoon, koska stressaantuneena en jaksanut valittaa siita fyysisesta kunnostanikaan tarpeeksi.

    Pienilla askeleilla sita pitaa ruveta toipumaan ja ottaa opiksi, etta sama ei toistuisi uudelleen.


    Hanne
    No voisi sanoa, etta olen ollut onnekas, olen voinut tehda "unelmatyota". Siina on sellainen harha, etta sita ei itse arvosta "oikeaksi" tyoksi, joten lomista ei edes osaa haaveilla.

    Mutta tuohon unelmahommaan liitty kuitenkin paljon taloudellisia ongelmia ja elamassa oli muutakin ahdistusta. Joten, vaikka paallisin puolisin elamani naytti ehka tosi ihanalta, niin sisalla olin jo pitkaan umpisolmussa.

    Elamaani tuli radikaali muutos, kun rukoilin sita, se pelotti, mutta tiesin sen vaistamattomaksi.

    Nyt yritan suosiolla valttaa paineita ja stressia ja muistaa, etta rauhallisella ja levanneella mielella kaikki sujuu helpommin.


    LENNU
    No olipas kiva, etta tuli vastavierailulle, minakin tykkasin blogistasi. Kiva loytaa uusia mielenkiintoisia ystavia taalta blogimaailmasta.

    Kylla se oma kroppa tietaa aika tarkkaan, mita pitaisi tehda, mutta sen varotuksia ei aina malttais kuunnella. Mulle on aina kaynyt niin, etta tajuan vasta kun on liian myohaista. Ja sittenkin on ollut aina kiire toipua ja paasta takas hommiin.

    Nyt koitan siis suosiolla ottaa rauhallisemmin.


    Tuula
    Juu, kuullostaa niin tutulta, silloin kun viela pidin lomia, niin en osannut silloinkaan kunnolla levata. Ja olen huomannut, etta jos ne pienet lepohetket jattaa valiin, niin paivat alkaa pitenemaan ja tekemattomat tyot kasaantumaan.

    Todellakin pitaa osata hengahtaa, se antaa lisaa voimia ja sitten jaksaa tehda tyotkin rattoisammin.


    Arleena
    No juu, ihan sama tarina, yrittajana se tyo on tosiaan harrastus ja intohimo, ja kun tyostaan tykkaa, niin sita jotenkaan ei osaa ajatella, etta siitakin pitaisi pitaa lomaa.

    Kuullostaa mukavalta toi sun taman hetkinen tilanteesi, makin ajattelin aluksi jotain saman tapaista ratkaisua. Mutta nyt sitten jatkoinkin taas omia hommia, mutta talla kertaa koitan olla vahingosta viisastuneempi.


    Elegia
    No ma pidin ihan lepolomaa taalla melkein puolitoista vuotta, aluksi se oli vaikeaa, sitten siihen tottu niin, etta aloin jo pelkaamaan, etta en enaa koskaan paase mistaan hommasta kiinni.

    Sua voisin ainakin osittain syyttaa/kiittaa siita, etta lopulta paasin siita putkesta ulos ja jalleen loyty kipina ja inspiraatio.

    Mutta huomasin jalleen ajautuvani sellaiseen tyoputkeen, etta kaikki muu jai taas tekematta.

    Nyt koitan just tollain, kuin sinakin, opetella, etta ei koko ajan tarvitse tehda jotain, etta valilla voi vaan olla.

    Kun tuohon loytyisi se kultainen keskitie, etta osais levata ja tehda hommia, ilman, etta niista tulee umpitunneli.


    Yvonne
    No olen tavallaan ollut "onnekas", olen voinut tehda sellaista tyota, josta nautin. Mutta siina on piillyt se vaara, etta sita ei itse osaa arvostaa tyoksi ja siksi rehkii liikaaa. Ja liian halvalla. Joten lopulta ihanasta harrastuksesta onkin muodostunut stressaava tyo.

    Pitaisi tosiaan osata kuunnella itseaan ja osata myos jakaa ne voimat oikein. Mulla on tota samaa vikaa, etta kun teen jotain, niin teen liikaa. Ja sitten taas joudun vakisin pysahtymaan.


    Heidi
    Olen tassa vastauksissa jo hiukan vihjaillut tyostani ja ajattelinkin, etta kirjoitan siita lisaa ja siita kuinka ajauduin niin piippuun.

    Ma ymmarran hyvin, etta myos kotiaitina voi ajautua tuollaiseen piippuun, kun mulla oli lapset pienia, niin mulla oli silloin toi tyo, joka tuntui ikaan kuin "levolta" kotihommista. Mutta toisaalta siita seurasi kamala syyllisyys ja ristiriita.

    Musta tuntuu, etta tekipa sita mita vain, niin tarkeinta on muistaa pitaa itsesta huoli, muuten ei jaksa antaa kenellekkaan mitaan, ilman, etta joutuu koko ajan luopumaan omista toiveistaan ja "oikeuksistaan".

    ReplyDelete
  19. I love all your little collections~And you group them together so nicely!

    ReplyDelete
  20. I love all your little collections~And you group them together so nicely!

    ReplyDelete
  21. http://kosmoskyna.blogspot.com/2010/03/avioliitosta.html

    Se liittojuttu löytyy täältä teille, Robille ja sinulle. Ei voisi olla sillle osuvampaa paria, jolle sen omistaa.

    ReplyDelete
  22. Minä en ole vielä ikinä ollut kesälomalla. Siis sitten lapsuuden, kun ei vielä käyty kesätöissä.
    Olin kuitenkin viimekesän äitiyslomalla ja ensi kesän hoitovapaalla, ja jotenkin on ihan kamalan rikollinen olo :)

    Kauniita kuvia!

    ReplyDelete
  23. KeKe
    Thank you, I love them too. :))

    Marja
    Kiitoksia, kavinkin jo lukemassa kirjoituksen, siina oli tosi upeita ja kauniita ajatuksia liitosta. :)

    Uuden Kuun Emilia
    Niin, hassua, voisi kuvitella, etta aitiysloma ja hoitovapaa olis jo tarpeeksi painavia syita pitaa "lomaa", mutta jotenkin se syyllisyyden tunne pukkaa tunkeutumaan joka paikkaan. Ja jos hoitovapaan sijasta olisitkin toissa, niin sama syyllisyys se vaivaisi sittenkin.

    Joten nauti taysilla "lomasta", pienten lasten kanssa kotona olo on niin upeaa aikaa, etta sita kylla kaiholla muistelee loppu elaman. :)

    ReplyDelete