Tuesday, August 31, 2010

Anopin laksy

Anoppi tuli sunnuntain piipahtamaan. Meilla oli tavalliseen tapaan hiukan sotkuista, ei tasta saannosta nakojaan koskaan eroon paase, eli anoppi sattuu tulemaan aina kun on sekasta. Toisaalta, vois ehka ajatella, etta jos olis aina siistia, niin anoppi ei enaa jarkyttas yllatysvierailuilla. No anyways, anoppi oli ihan hyvalla tuulella ja toi mulle halvaa. Ma tykkaan halvasta enemman kuin suklaasta. Ja koska appivanhemmat tietaa sen, niin ne silloin talloin ilahduttaa mua silla.

Lahtiessaan anoppi kuitenkin sano Robille jotain armeniankielella, jota mina en siis ymmarra ja kaikki tietaa sen. Ma kysyin sitten Robilta, etta mita anoppi sano. Rob ei olis halunnut sita mulle sanoa, mutta kun tarpeeksi kiristin, niin tulihan se sielta. Anoppi sano, etta meidan olis ehka syyta hiukan siistia tota pihaa ennen kuin mun poikani (joka siis on tulossa meille sunnuntaina) tulee. Voi herranpieksut, eka reaktio oli hyppia pitkin seinia!

Mutta, kuten olen taalla saarnannut, niin olen opetellut, etta kannattaa aina ensin rauhottua ja antaa asian hautua, ei kannata lahtea kiivastuneessa mielentilassa laukomaan, saatika sitten tekemaan mitaan. Eli annoin kiukkuni rauhottua, ihan itsestaan, ei sita tarvinnut mitenkaan niella tai piilottaa. Kylla se siita omalla painollaa suli, kun en antanut sen myoskaan kasvaa. Jos olisin hyokannyt saman tien, niin tuo kiukkuhan ois riittanyt siirtamaan vaikka vuoria.

Eli, siis asian rauhotuttua ymmarsin, etta anoppi oli ekakskin sanonut sen armeniankielella, koska ei halunnut loukata mua ja toisekseen, se ajatteli mun poikaa. Ja kolmanneksi, jos mulla asuis vierastalossa esim. mun poika vaimonsa kanssa ja piha olis kamalan nakoinen ja meille olis tulossa vieraita, niin halusin itsekin ehka sanoa jotain. Ehka sanoisin juuri mun pojalleni, ehka en hennois sanoa minialle. Ja mita valia silla oikeastaan edes olis, mika se anopin perimmainen syy tai tarkoitus oli.

Mun anoppi on ihana, mutta en meinaa sita usein ensi kuulemalla tajuta. Jos en olis opetellut tuota rauhoittumisen jaloa taitoa, niin voin taata, etta meilla olis ollut anopin kanssa taalla tukkanuottaset jo hyvan aikaa.

Pari ylimmaista kuvaa on Hollywood bulevardilta. Kolmannessa kuvassa on eraanlainen omakotitalo Beverly Hillsissa. Ja alin kuva on yopoydaltani.

***
First two photos from Hollywood blvd, third one from Beverly Hilss, the last one from my night stand.

14 comments:

  1. Onnea! On jalo taito osata pidätellä kiukkuaan ja ei ainakaan antaa sen kasvaa. Mulla toisinaan kyllä vielä vähän räiskyy... Ja kuulostaa siltä, että Sinulla on ajattelevainen, ihana anoppi. Tuo vielä sun lempiherkkuakin!

    ReplyDelete
  2. Johanna
    Juu, tuota jaloa taitoa olen joutunut opettelemaan ihan tosissani, mutta on kylla maksanut vaivan.

    Kukaan ei ole koskaan pitanyt mun anoppia ajattelevaisena ja ihanana, ma olen ensimainen. Anoppi ei tule toimeen ollenkaan toisen miniansa kanssa. Eika oikein kenenkaan kanssa. En ole kuitenkaan mielistellyt, olen vaan koittanut ymmartaa ja olla itse mukava ja reilu. Joten tassa nakee, etta mita toiselle teet, saat itse takaisin. ;)

    ReplyDelete
  3. Se kai se olisi tärkeintä, että jaksaisi itse nähdä ihmisissä ja asioissa jotain hyvää. Vaikka kaivaa sitten tikulla ne hyvät asiat esille. Kuppi on puolityhjä tai -täysi -päätös kun pitää jokaisen tehdä. Mulla on ollut tänään halju päivä, kuppi on melkein keikahtanut kumoon. Yritän nyt ajatella hyviä ajatuksia, happy thoughts. Sinulla on hurjan ihanat sivut! Ilahdutat monen mieltä ja elämää.

    ReplyDelete
  4. Tuollainen 10 laskeminen on jotain,mitä voisi kaikille suositella,ja sulta se näköjään hoituu hyvin:-) Mua kyllä hieman ärsyttäisi tuo etten ymmärtäisi,mutta ihana anoppi,että tuo sun herkkua,minäkin rakastan halvaa(tosin nyt se on kielletty,kun en syö mitään makeeta)
    Ihanaa,että sulle on taas tulossa rakkaita vieraita Suomesta:-)

    ReplyDelete
  5. Johanna
    Kylla kaikista ihmisista loytyy jotain ihanaa, ja sita loytaa, mita etsii.

    Kyllahan se kuppi aina valilla kumoon keikahtaa, mutta kylla se siita, aina voi taas alottaa alusta hyvilla ajatuksilla.

    Kiitos ihanista sanoista, ilahdutit kovasti, nyt on kiva kompia yopuulle.

    Yaelian
    Ma olen aina ollut naennaisesti aika rauhallinen, mutta sisalla on kiehunut, mutta huomaan, etta siita paasee kylla aika helpolla eroon, kun huomaa, miten paljon parempi on itsella olla, kun ei tartte hautoa turhanpaivaisia kaunoja.

    Ma koitan ottaa ton ihan rennosti, etten ymmarra mita muut puhuu, samaahan ma teen taalla suomalaisten kanssa ja nyt sita suomea taas puhutaankin ens kuu. Olen aivan onnessani, kun saan nyt poikanikin tanne visiitille.:)

    ReplyDelete
  6. Kultturienvälisessä kanssakäymisessa on aina omat haasteensa. Kulttuurituntemus on myös eräs tapa laajentaa ymmärrystä ja olla hikeentymättä. Ja näinhän sanoo tietenkin ihminen, joka on opiskellut kulttuurienvälistä viestintää. :)

    Tosi ihanaa, että saat poikasi sinne, enjoy your time together!

    ReplyDelete
  7. Ai niin, sinulla on aina ihanat kuvat. Unohtuu vain helposti sanoa niistä mitään. Ja sitten sitä pitää jotenkin itsestään selvänä, että sinulla on aina mielenkiintoiset kuvat täällä, jotka on ihanasti valittu väriteeman mukaan eli ne sointuvat kaikki yks yhteen!

    ReplyDelete
  8. No mulle sanoo kyllä appi ihan suoraan että voi mikä sotku täällä, no mä vastaan, että saat siivota jos häiritse ja ei mua muutenkaan kiinnosta, tiedän itse missä menen. JA on hyvä jos siivoa appi, en yhtään tykkää esim. imuroimisesta, tai jos on lasten kanssa ulkona, niin mä voin tehdä siivousta kun anoppi laittaa samalla ruokaa. Hyvinhan tämä yhteistyö toimii! Ja se tarkoittaa muuten että tässä on perhe, kokonainen, kaikki osallistuu kaikkiin ja he eivät tule vieraana, vain melkein kuin toiseen kotiin. LApsetkin ovat tottuneet heihin niin hyvin, että voivat olla viikkoja siellä ilman että olisi meitä ikävää.. Kun isovanhemmat olisivatkin vanhemmat. En usko esim. että he tykkäävät meistä jotenkin enemmän kuin isovanhemmista... No mutt onneksi omatkin ja appivanhemmatkin asuu jonkin matkan päässä (appivanhemmat juuri Tampereella 180 km päässä) niin ei joka päivä tavata, mutta kun tavataan niin ainakin 2 päivää ollaan yhdessä.
    Heh kiinnostaako tämä täällä ketään? no jääköön tänne nyt kuitenkin....

    ReplyDelete
  9. Elegia
    Juu, totta, me tullaan anopin kanssa aika erilaisista kulttuureista. Tuli vaan mieleen, etta eiko tavallaan voisi soveltaa kaikkiin ihmisiin samoja periaatteita, mita tulee kulttuurien valiseen viestintaan. Kaikkihan me tullaan kuitenkin erilaisista lahtokohdista, vaikka olis sama kulttuurikin. Ymmarrys ja kunnioitus toisen ihmisen erilaisuutta kohtaa tulisi mielestani aina muistaa.

    Mulle yhtenainen variteema on aina se punainen lanka, muunlaista teemoittelua en oikein osaakkaan. ;)

    Vanda
    No sulla on kiva, jos on tuollaiset mutkattomat ja tuttavalliset valit appivanhempien kanssa. Se on tosi kiva, etta ymmartavat, etta perheessa jossa on pienia lapsia, niin apu on aina tervetullutta.

    Ja tosi kivahan on, etta lapsetkin on mielellaan heidan luonaan, musta on lapsille tosi kiva, jos on mahdollisuus viettaa aikaa myos isovanhempien kanssa. Mukavaa molemmin puolin.

    ReplyDelete
  10. Kyllähän tuosta ensiottamalla äkkiä herneet nenään vetäisisi, mutta noin järkeillen ei mitään syytä! Aina voi olla ylpeä itsestään, kun asian osaa ottaa vastaan noin! Mukavaa loppuviikkoa Sinulle sinnne!

    ReplyDelete
  11. Hyvä Mieli
    Niin, musta tuntuu, etta ne herneet meinaa menna nenaan lahinna tottumuksesta, eli voi myos opetella uuden tavan reakoida. Pysyy oma mieli huomattavasti leppoisampana ja ihmissuhteet myos.

    Mukavaa loppuviikkoa sulle myos!:))

    ReplyDelete
  12. Mahtavaa asennetta :), hymyilyttää. Koetan ottaa opiksi ei niin helpossa ihmissuhteessa!

    ReplyDelete
  13. Rva Pioni
    Jos olisin ollut nuorempi, kun tanne tulin, niin musta tuntuu, etta suhteeni anoppiin olis hiukan erilainen. Mutta nain kypsemmalla ialla ja elamankokemuksella osaa ottaa asiat alusta asti paremmin. ;)

    ReplyDelete
  14. Se lienee sitä elämänkokemuksen tuomaa viisautta.
    Sitä kai niikuin nöyrtyy tässä elämässä ja pehmenee, mitä vanhemmaksi tulee. (Murrosikäisen lapsen uho tässä vastavoimana hieman häkellyttää, kumpuaa voimaa siinäkin!)

    ReplyDelete