Saturday, August 28, 2010

Auto museosta


Lauantaiaamu ja ma istun koneella vaikka pitaisi heilua harjanvarress? No juu, ei ihmeita kai yhdessa yossa tapahdu. ;)


Talla kertaa kuvat ovat automuseosta, mutta jatkossa seuraa lisaa sisustuskuvia ja -juttuja. Pienia ideoita arjen piristamiseksi. ;)

Edit.
Olen poistanut tasta postauksesta valtavan patkan masennustekstia, lisaa aiheesta Kyynelkanavassa.

15 comments:

  1. No ei mennyt aivan putkeen täälläkään, vaik kuinka uhosin kommenttilootassasi eilen ;)
    -aamublogiluku
    -kauppa
    -pyykki
    -päikkäri
    -siivouksen aloitus
    -puolet asunnosta kiiltää...
    Saas nähdä jaksanko tempaista loppuun huomenna ;)
    -ai niin, ja silitys

    Hiljaa hyvä tulee!

    ReplyDelete
  2. Lepis
    Mina olen vasta listalla tuossa blogien luvussa, ja sen sijaan, etta olisin siivonnut, niin polkasimpa nyt postauksen ulos. Mutta eihan tarkeinta ole paamaara vaan itse matka. Ja mita hiljaisemmin sita tekee, sita enemman kerkiaa nakemaan.

    Ma taidan nyt varastaa ton sun listan, ja heittaa pyykit koneeseen, sitten kauppaan...ehka voisin jopa ajatella silitysta, se on kivaa, mutta usein jatan sen valiin. ;))

    ReplyDelete
  3. Minä täällä myös laiskottelen tai en vaan saa mitään aikaiseksi. Pontevasti lähdin ruokakauppaan, mutta sitten piti jo tulla miehen pelastamaan: akku lopetti yhteistyön. Mulla on auttanut eniten liikunta siiihen, että pidän itseni toimeliaana. Jos jää lenkki väliin, niin huomaan ettei pian sitten oikein maita mikään muukaan. Mutta Itkupilli, sinnitellään! Paistaa se päivä risukasaankin. Siellä Losissa ei valosta ole puutetta. Ja lämmöstä.

    ReplyDelete
  4. Johanna
    Me ollaan kanssa tassa touhuamassa kauppaan lahtoa, on kylla hiukan venahtanyt.

    Ma olen onnistunut valttamaan liikuntaan uskomattoman hyvin sitten teini-ian. Mutta nyt musta tuntuu, etta en enaa ylenkatso senkaan merkitysta. Pienilla askeleilla olen ajatellut lisata myos liikuntaa. Kyllahan sen tietaa toki kokemuksesta, etta ihana olo siita tulee, jos joskus on jaksanut hiukan tsemapata.

    No taalla tosiaan aurinko paistaa ja aamuiset pilvet on taas havinneet teille tietymattomille. ;)

    ReplyDelete
  5. Hih - mietin, että onko pakko edelleen höyrytä flyladysta, mutta mun on. Harmi, että systeemi sivustollaan(www.flylady.net) on aluksi niin sekava. Kerron muutaman perusjutun sieltä: tiskipöytä on oltava siisti ennen nukkumaanmenoa niin aamulla on heti hyvä mieli kun herää. WC pytty pestään pikaisesti joka päivä niin eipä siinä ole pesemistä, kestää n. 30 sekuntia pesu, kun on tapa niin menee rutiinilla eikä hävetä jos tulee vieraita ja ne käyvät vessassakin :)

    Joka viikko saan sähköpostin, jossa kerrotaan millä alueella mennään ja mitä pientä pitää sillä alueella tehdä. Näin kun kiertää kotiaan niin johan alkaa olla siistimpää pysyvällä tavalla. Olen pudonnut aina välillä kyydistä, mutta sen verran on jäänyt oppia, että perusjärjestys on ja pysyy jo.

    Moni kiittelee flyladyä, koska on saanut elämäänsä niin paljon hyvää mieltä. Kyllä se vaan vaikuttaa, kun tuntee, että koti on hanskassa - siitä tulee hyvä mieli väkisinkin ja löytää etsimänsä kun tarvitsee.

    Tänään tein viimein kirjanpitoni usealta kuukaudelta, kun flyladyn sähköpostiviestissä oli, että on hoidetta pois "se" asia jota on aina vaan lykännyt tuonnemmaksi ja ne asiat vasta painavatkin takaraivossa. Aikaa minulla meni ehkä 30 minuuttia ja mieli keveni.

    Anteeksi, tämä on kyllä jo sairaan pitkä kommentti, mutta kun asia on sydäntäni lähellä. Olen joskus elänyt ihan kaaoksessa ;)

    Babysteps ja hyvä tulee!

    ReplyDelete
  6. Runotalon Sari
    Hoyryaa vaan flyladysta, sait mut kylla nyt innostumaan asiasta lisaa. Kun tulee sopiva luppohetki, niin koitankin perehtya siihen juttuun.

    Tuollaiset pikku niksit on kylla todella mahtavia, kyllahan sen jokainen tietaa, kuinka siisti tiskipoyta on huomattavasti ihanampi naky aamulla kuin tiskivuori.

    Ja mikaan ei kalva enempaa, kuin lykatyt velvollisuudet. Ja just noinhan siina yleensa kay, etta kun sitten saa aikaiseksi hoitaa jonkun homman valmiiksi, niin siihen kuluu yllattavan lyhyt aika, ainakin verrattuna siihen aikaan, kun on asian vaivata mielta.

    Babysteps!;D

    ReplyDelete
  7. Noi "pienet askeleet" mutkin on monesti pelastanut siitä saamattomuuden suosta... ompelen vaikka yhden sauman tai yhden napin ja ajattelen, että sekin on enemmän kuin ei mitään!

    (Toi masennus on kyllä outo juttu - kuin sellainen liukuvärjätty nauha... jokaisella varmaan on jotain oireita, mutta milloin se sitten menee sen näkymättömän rajan sille puolelle, ettei enää selviä siitä yksin tai ilman lääkitystä...)

    Mä olen kanssa ihminen, jolla ei ole kyllä minkäänlaisia rutiineja - ne ei vaan tartu! Ja jotkut yrittää irti rutiineista...huh! Oisko se toinen "liukuvärjäys": toisessa päässä joku meikäläinen ja toisessa joku, joka ei osaa tehdä mitään ilman tiettyä järjestystä.

    Minä en käynyt edes kaupassa - mies on Tukholmassa ja tytön kanssa syötiin jämät jääkaapista :) Tyttö imuroi alakerran, koska oli sen "velkaa", sitten se siivosi omat kenkänsä ja mun oli sitten pakko kanssa siivota omani... sitte se likka siivos vielä oman huoneensakin!
    Kirpputorilla kyllä käytiin ja löysin ihania pitsejä, joiden innoittamana ompelin laukkuja! Tollaset jutut saa minuun aina vauhtia (tosin sitten kaikki muu jää...).

    Niin, ja toi silittäminen... silitysrautaa olen käyttänyt pääasiassa painovärien kiinnittämiseen ja nykyään kaikenlaiseen askartelutoimintaan. Kevättalkoissa löysin sähköromulavalta toimivan silitysraudan ja ajattelin, että tästä mulle askarteluja varten oma rauta - ja kotona totesin sen olevan parempi kuin oma vanha :D

    (heräsin taas älyttömän aikaisin - ja vettä sataa...)

    ReplyDelete
  8. Noinhan se on. Oman psykoosini jälkeen en osannut edes jauhelihakastiketta laittaa ilman ohjetta. Enkä muutenkaan ruokaa ilman ohjeita. Kaikenlainen kekseliäisyys ja luovuus oli hukassa. No, ollutta ja mennyttä onneksi ja luovuus tullut oikein ryöpyten takaisin. :)

    ReplyDelete
  9. Siivousvinkkejä on aina hyvä saada,niistä voi jotain oppiakin.Munkin pitää nyt pitää entistä enemmän pölyt pois kun sain tuon astmadiagnoosin,mikä tarkoittaa että pitää usein imuroida kun on tuo Bambi,josta lähtee karvoja näin kuumana kautena.Aina sitä välillä masentuu ja silloin ei saa samalla tavalla asioita tehdyksi,kunnon masennus on sitten eri juttu.Mukavaa sunnuntaita Losiin!

    ReplyDelete
  10. Itelläni on kaksi ohjetta pahojen päivien varalle:
    1 Elämä kantaa!
    2 Ja jos oikein menee huonosti, kannattaa keskittyä hengittämiseen :) Ihan totta: sisään ulos, sisään ulos, niin ei ajattele turhia...

    ReplyDelete
  11. Runotalon Ladyn "flylady" kuulostaa kiinnostavalta. Ja Tuiren "pienet askeleet". Ite kun olen jonkin sortin vetkuttelija, saamaton - niin kun saa pienenkin jutun aikaiseks, tulee hyvä fiilis.

    Mietin vaan just, että mikä saa ihmisen pysymään tietynlaisessa ahdistuksessa. Kun esim. siitä järjestyksestä tulee hyvä olo, miksi ei toimi niin, että tulee se hyvä olo. Samahan se on sen lenkkeilyn kanssa - lenkin jlk on ihan mielettömän hyvä olo, mutta mikä siinä on, että sitä tulee niin harvoin tulee lähdettyä lenkille, vaikka tietää että siitä tulee hyvä olo. Monesti tosiaan vaan olla möllöttelee, ja vaan haaveilee siitä hyvästä olosta. Tämäkö on sitten jonkinsortin masennusta??


    Toiminta se kuitenkin on kaiken perusta. Jos haluaa olohuoneseen makuuhuoneesta, on otettava ne askeleet, että pääsee sinne. Itsellä oli aikanaan monen monta "positiivis+itsetuntemus"-kirjaa yöpöydällä. Huokailin ja luin niitä, että voi kun, ja jos ja kun. Mutta mitään todellista en tehnyt asioiden eteen.

    Eli jotenkin vaan on edes vähän tehtävä itse. Ja eihän sitä tosiaan tarvi ihan mieletöntä urakkaa ottaa itselleen. Yksi AA-lainen sanoi mulle, että kun hän aamulla herää, hän laittaa päivän tavoitteet sopivalle korkeudelle. Ei liian ylös sitä rimaa, koska sitä on liian vaikea tavoittaa, ja se syö miestä.

    Aa-laisista tuli mieleen kirjat, joita luin myös ihan innolla aikanaan. Abraham J. Twerskin " Milloin Onni kääntyy" ja "Herää ajoissa", joka on "pehmeä sisänajo 12 askeleen ohjelmaan". Tenavat-terapeutti. Hyväntuulisesti elämänohjeita Jaska Jokusen ja kumppaneiden seurassa. Kirjoja ei ainakaan suomenkielisinä taida saada kuin ehkäpä kirppareilta ... Mutta - ihan kelpoa luettavaa - ja joissa myös korostetaan tekemisen tärkeyttä.

    Vielä tuli mieleen oma pieni keino - silloin tällöin toimiva ;)

    Meillä on töissä työkoneella "Tehtäväluettelo" Vilkuttaa aina kun joku tehtävä tulee ajankohtaiseksi tehdä. Siinä on ihan tunneittain tehtävät peruskontrollit (heh, että muistaa sen tuntidiureesin merkitä..) ja ihan kaikki lääkkeet, hoidot jne. Kotona olen joskus tehnyt tehtäväluettelon viikoksi. Joka päivälle pieni juttu, minkä teen. Ja vitsi on hyvä ole, että saa vetää viivan homman päälle. Nyt pitäisi varmaan myös tehdä - on meinaan ihan hirveäati kertynyt "tekemistä" ja se PALJON ahdistaa. Kun ripottelee ne jutut parin viikon ajalle, 1-2 päivälle, saan varmasti enemmän aikaan, kuin että vaan olen ja ajattelen ahdistuneena, että voi kun pitäis tuokin ja tuokin tehdä. - Eli tehtäväluetteloon myös Blogeille oma aika ja blogeissa vierailuihin ;)

    Mukavaa tulevaa viikkoa, minä saan vapailla pari päivää - ihanaa!

    ReplyDelete
  12. Tuire
    Juu, kyllahan kaikilla ihmisilla on masennusta, ja myos saamattomuuden kausia. Ja jos elama sujuu noin suht koht mukavasti, niin nehan menee usein ohin ihan itsestaan.

    Mutta tosiaan, joillekin saattaa olla tarkeaa opetella pois liian tiukoista rutiineista, koska sellainenkin voi johtaa lopulta masennukseen. Jos on itseleen liian vaativa ja tiukka, niin eihan sekaa ole hyva.

    Mulla toi jatkuva masennus johtu siita, etta mun elama ei ollut ollenkaan kohdallaan ja siina oli jatkuvasti ylivoimaista stressia. En vaan itse sita oikein tajunnut, en osannut katkasta kierretta.

    Mutta nyt kun on noi mielensolmut aiki, niin on aika opetella pienilla askeleilla miten tasta elamasta sais mahdollisimman paljon irti.

    Makin loysin eilen kirppikselta pitsiliinan. Se inspiroi kylla paljon.
    Mulla on kanssa ollut silitysrauta yleensa enimmakseen jossain askartelukaytossa, mutta rakastan silitettyja vaatteita. Siita olis kiva saada myos ruriini, muttei stressin kanssa.

    Toi on tosi kiva, etta olet saanut tyttosi osallistumaan siivoukseen, ma en oikein onnistunut tossa, mutta nyt ymmarran, etta se ei ole mikaan ihme, on vaikea vaatia lapsilta sellaista, mita ei itsekkaan osaa. Esimerkki ja oma asenne on mielestani tarkeita, etta lapset tajuaa, ettei ole kysymys mistaan pakkopullasta vaan mukavasta asiasta.

    Sykero
    No just tollanen ma oon ollut, en ole edes ruokaa osannut tehda. Ma usein pillahdin itkuun ruokakaupassa, kun en keksinyt enaa mitaan syotavaa.

    Kiva, etta on luovuus palannut, se kylla virtaa ja soljuu parhaiten pakottamatta. :)

    ReplyDelete
  13. Yaelian
    Ma olen alkanut haaveilla sellaisesta robotti-imurista, kun meilla on myos noita kissankarvoja ja taalla on muutenkin tosi polyista.

    Masennushan on toki ihan normaalia eika niin vahingollista, jos se ei tule krooniseksi ja jokainen tarvitsee valilla hiukan lepoakin. Ei sita voi aina taysilla huhkia.

    Mukavaa sunnuntai-iltaa myos sinulle!

    Helena
    Sulla on kaksi tosi hyvaa ohjetta. Ma kanssa teen tuollaista hengitysharjoitusta, jos oikein ahdistaa tai pelottaa. Se kylla kummasti rauhottaa. :)

    Eliisa
    Niin, ihminen on aika kummallinen otus, vaikka tietaa mika on hyvaksi, niin ei valttamatta valitse sita. Ja vaikka tietaa, etta joku on pahaksi, niin valitse sen. Ei siina ole aina logiikkaa.

    Jos ahdistus ja masennus on paassyt pahaksi, niin silloin ei valttamatta ole voimia aloittaa noista rutiineista, ei jaksa ottaa itseaan niskasta kiinni, tosin sillonkin ne auttais. Jos vaan ei vaatisi itselta liikoja. Masentuneen ihmisen pitaa saada ensin ne mielen solmut auki ja sita kautta hiukan uskoa ja toivoa ja motivaatiota.

    Ma luin kanssa paljon ihania ja hyvia kirjoja silloin masentuneena, mutta ei mikaan toiminut, en oikeasti oikein osannut soveltaa niiden ohjeita itseeni, en ymmartanyt miten olisin voinut muuttaa ajatukseni myonteisimmiksi. En silloin ymmartanyt, etta nimenomaan itseni suhteen mun olis pitanyt olla myonteisempi.

    Ma uskon, etta ensin on ajatus, sitten tulee teko. Mutta homma toimii myos toistekin pain, eli voi asettaa itselleen juuri tuollaisia pienia tavoitteita, ja sitten niiden tekemisesta tulee hyva mieli, ja sita kauttakin voi saada sita positiivista energiaa ja nahda itsensa hiukan paremapa.

    Tuollainen tehtavaluettelo vois olla ihan kiva muistuttaja. Vieta oikein mukavat vapaapaivat! :))

    ReplyDelete
  14. Jep, mietinkin tuota masennuksen astetta "makuuhuoneesta olohuoneeseen" kohdalla, että eihän sieltä sängynpohjalta mihinkään pääse, kun ihminen on ihan täysillä masentunut. Olen itse taipuvainen sellaiseen melankoliaan, ja varsinkin tietyn kuukauden kierrolla ertityisesti. Jotenkin varmasti hormonaalistakin.

    Nuorena naisena vedin kerran itseni burn out-tilaan, 2kk saikkua ja kuljin omasta mielestäni "luuseri"-leima otsassa. Dg. oli "vaativa persoonallisuus" :) Niin, ketä kohtaan? Juuri itseään. Eli jotenkin tämän myötä olen aina vain enemmään ja ennemmän joustanut itseni kohdalla - ihan on pakko sanoa ääneen, että tämä riittää, tämä on ihan hyvä. (heh, vaikka siellä takaraivossa kolkuttaisi, että vähän enemmänkin vois tehdä - ja paremmin)

    Mutta jotta ei heittäytyisi ihan mitään tekemättömyyteen - josta tulee ne pahimmat depressiot - pitää tehdä vähän, josta tulee se fiilis, että "olen ihan hyvä, ei tarvi olla paras". Ja että ihan oikeesti, vähempikin puunaaminen riittää!

    Täällä kotona on kyllä olohuone täynnä laatikoita, ja kasoja ja täytyy sanoa, että kyllä vähän ahistaa.. Mutta kummasti vaan nyt saan itselleni ajatuksen, että kun vaan vähänkin kerrallaan selvitän noita sotkujani. Siis tupa täynnä kankaita, tilkkuja, papereita, nauhoja,pitsejä, nukenvaatekankaita ja nukkekoti-askartelutarvikkeita, joissa ei siis järjen häivää, kaikki pieni krääsä, josta voi joskus (muka) jotain tehdä, huoh.

    Niin, olisiko siinä ihan oikeasti joku idea, että tekee vaan asioita vaikka ei huvita - ja niin ne alkaa maistua ja on olevinaaan positiivinen ja sitten sitä pikkuhiljaa alkaa olemaan positiivinen. Näinhän nämä "gurut" kirjoissaan selittävät. Heh, älä epäile, usko ainoastaan. Jos sekin on totta???

    Hitsi vie, kiva kun pohdiskelet näitä juttuja, olen itsekin oikein "ryhdistäytynyt". Sorry nää mun pitkät sepustukset....

    ReplyDelete
  15. Elisa
    Juu, esitit tuossa oikein hyvan kysymyksen, jota olen nyt itsekin kovasti miettinyt, tai en nyt oikeastaan miettimalla miettinyt, vaan oikeastaan olen jattanyt sen tonne mietinta myssyyn hautumaan.

    Koska ei nama asiat avaudu vakisin pohtimalla. Oivallukset tuleekin oikeastaan vasta, kun asian vaan haluaa ymmartaa. Ymmarrysta ei loydy sielta pahkailysta ja kelaamisesta.

    Ma luulen, etta tassa vois ajatella, etta molempi parempi. Voi tehda pienia asioita, jotka edes auttavat saamaan hyvaa fiilista. Mutta toisaalta ei kannata tuntea syyllisyytta, jos aina ei huvita. Ei ne ole niin kamalan tarkeita asioita.

    Mutta pienista puroista tulee suuri virta, kun niita pienia askeleita ottaa positiivisempaa suuntaa, mielentasolla tai kaytannossa, niin kyllahan se olo virkistaa. Ja virkistyneena taas jaksaa paremmin.

    Monet asiat tietty vaikuttaa mielentilaan, hormonaaliset vaihtelut tottai vaikuttaa. Ja tietty muutenkin fyysinen kunto. Masentuneena sen usein paastaa rapakuntoon. Ja silloinkin voi aloittaa virkistymisen esim. terveellisemmalla ruokavaliolla ja liikunnan lisayksella.

    Mulla oli Suomessa iso olkkari ja se niin taynna kaikkea kamaa, laatikot taynna laatikoita yms. Ne muistutti olemassa olollaan koko ajan saamattomuudestani.

    Sellaisista kannattas toki koittaa paasta eroon ja tehda siita kodista mahdollisimman seesteisen ja siistin, silloin myos mieli lepaa.

    Olen niin onnellinen naista kommenteista taalla, tassa samalla oivallan itse koko ajan lisaa ja saan myos tsemppia ja energiaa teilta kaikilta ihanilta ihmisilta. :))

    ReplyDelete