Digital Fun Challenge ~ Black ***
Edellinen postaus oli valkoinen, joten ei olis voinut paremmin sattua tämä Digital Fun haaste. "Fun" kyllä tässä yhteydessä on hiukan hassu sana. Eläydyin haastekuvan kanssa oikein kyyneliin asti. Viime yö meni samoissa tunnelmissa, kuljeskelin murheen synkissä sokkeloissa. Ja siellä aina tavoittaa jotenkin sen kaikkein oleellisimman, toiveen siitä, että ainakin omat lähimmäiset voisivat säästyä surulta ja kivulta. Ja ennen kaikkea pelolta. Murheen pimeä laakso on paikka, johon ennen pelkäsin mennä. Koitin välttää sitä kaikin mahdollisin keinoin. Nykyisin vierailen siellä aina kun siihen tuntuu olevan tarvetta. Siellä kohtaa omat pelkonsa, joista ei pääse eroon, ellei niitä uskalla katsoa silmästä silmään. Siinä ne sitten velloo aikansa. Mua lohduttaa sellaisilla hetkillä aina vanha viisaus, joka sanoo, että pimeintä on ennen aamunsarastusta. Ilman luottamusta siihen, että se valo kyllä tulee, pelko voi kasvaa sietämättömäksi. Joskus sitä aamunsarastusta on joutunut odottelemaan kuukausi tolkulla, mutta mitä luottavaisempi on sen suhteen, niin sitä nopeammin se päivä sieltä nousee. Oikein aurinkoista päivää kaikille, vaikkapa vain risukasaan. ;)
edit 27th March, 4.42 pm.
Kun kerran kyseessä on Digital FUN Challenge, niin olihan mun nyt sitten ihan pakko vielä leikkiä edellisen postauksen munillakin.
***
Since it was a Digital FUN Challenge, I wanted to play a little bit more, so here is also a black version of the egg from the previous post. ;)
***
Tähän (siis tuohon ylempään kuvaan) sopii mielestäni nyt hyvin tämä kaunis Emilia Torrinin versio vanhasta tutusta biisistä.
