Ja tekemattomien asioiden pinot kasvaa kasvamistaan. Mulla odottelee valtava kasa kehyksia maalausta ja pitas niihin kai jotain kuviakin laittaa. Ja sitten ne pitas viela ripustaa. En vaan nyt saa mitenkaan aikaiseksi, vaikka todella haluaisin saada vihdoin seinille jotain.
Eilen juteltiin Robin kanssa tuosta saamattomuudesta. Ja ollaan tultu siihen tulokseen molemmat, etta tylsistyminen on meidan suurin ongelma. Tylsistyneessa tilassa alkaa kaikki tuntumaan saman tekevalta. Eika siina tilassa kuitenkaan voi olla ihan rennon lungisti, vaan kuitenkin jossain takavasemmalla tekemattomien toiden ja lupausten vuoret kasvaa kasvamistaan. Ja sitten tuntuu silta, etta ei niiden vuorien yli jaksakkaan kiiveta. Ei ainakaan tanaan, ehka ens viikolla.
Joskus sita taas tavoittaa sellaisen hengenvoiman, eli on taysin in spirit. Luovuus pulppuaa ja energiaa tuntuu riittavan. Nyt tuntuu, etta luovuus pulppuaa yli ayraiden ja energiaa en osaa kanavoida mihinkaan muuhun kuin paikalla pyorimiseen. Edelleen jotenkin sellainen tunne, etta tekemista on liikaa. Sain sentaan viikonloppuna aikaiseksi jotain, mista olen tyytyvainen. Virkkasin 50 isoaidinneliota. Arvelin, etta jos virkkaan 100 lisaa, niin mulla on ainekset mukavan kokoiseen torkkupeittoon. Tosin kaikista nelioista puuttuu viela uloin kerros. Mulla ei oo loydy siihen sopivan varista lankaa. Ajattelin taivaansinista tai vaaleaa mintunvihreaa.
Edit. Piristyin tosi paljon kun kurkkasin Wabi&Sabi blogille...nyt on ihan uusi tsemppi paalla, joskus se voi olla pienestakin kiinni. Suomalaisista loytyy kylla ihanaa hullua alkuvoimaa! ;)
***
Thank you Agneta, you made my day! I'm so proud of those crazy Finnish guys.
mulla muuten ajoittain blogin kanssa on sellainen ongelma että tuntuu ettei ole mitään asiaa mitä voisi kertoa. blogi kun on melko reaaliaikainen päiväkirja omista mietteistä, niin se myös herättää ajattelemaan sitä että paljonko oikeasti itse ajattelee. ainakin minusta on joskus tuntunut ahdistavalta se, että tuntuu että olen kirjoittanut jo kaiken mitä olen sanonut, mutta sitten tulee ajatelleeksi että huomenna kuitenkin tulee lisää kokemuksia, joista voisi kirjoittaa - aika menee eteenpäin ja loppujen lopuksi kertomista tulee. mukavaa viikonalkua sinulle!
ReplyDeletekyllä se tylsistyminenkin ihan sallittua
ReplyDeleteSanotaan, että lapsilla pitää olla välillä tylsää, että hoksaavat sen hauskan :)
Kauniita tilkkuja olet virkannut ja melkoisen kasan. Värit ovat niin ihania.
ReplyDeleteTuure
ReplyDeleteJuu, aika samanlaisia ajatuksia mullakin, tuntuu, tosiaan, etta mitaan uutta sanottavaa ei ole. Mutta kyllahan sita tietty aina sattuu ja tapahtuu, itsella vaan on valilla tunne, etta kaikki junnaa paikoillaan. Mukavaa viikonalkua sinullekin. ;)
Hannele
Juu, tottahan se on sallittua. Pahemmaksi se meneekin, jos siita viela syyllisyytta tuntee. ;)
Unelma
ReplyDeleteKiitos, syntyihan niita aika mukava pino. Ja noi varit kylla piristaa kummasti. ;)
Yess! Surrealisointikeskus!!!!
ReplyDeleteHelena
ReplyDeleteJuu, siihen aikaan oli realisointikeskuksia joka paikassa, joten ajateltiin pistaa hiukan paremmaksi. ;)
How beautiful and colorful!
ReplyDeleteLuovaan prosessiin kuuluvaa toimettomuutta. Äläs huoli siis.
ReplyDeleteVähän sama juttu tuon saamattomuuden kanssa viime aikoina.Tuntuu ettei kuumuuden vuoksi oikein ole missään käynyt eikä uusia paikkoja tule nähtyä,joten ei ole mitä blogiinkaan laittaa.No kunhan tästä ilmat viilenevät..
ReplyDeleteKiva oli lukea tuosta sun menneisyydestä,kiva kuva susta, ja kaikenlaisessa oletkin ollut mukana!
Yoli
ReplyDeleteThank you. :))
Lepis
Juu, niinhan se taitaa olla, mutta kaikkeen kyllastyy. Tosin musta tuntuu, etta sain jo pienen innostuksen poikasen ja jotain on syntymassa. ;)
Yaelian
Toi kuumuus on kylla yks tosi rajottava tekija taallakin talla hetkella. Ulos ei oo oikein asiaa. Ja tietty kuumuus myos jotenkin laiskistaa entisestaan. Ja ma alan kyllastya tohon ilmastointilaitteen aaneen. Ja siihen, etta on ikkunat ja ovi kiinni.
Kiva valilla itsekin muistella menneita ja tutkailla vanhoja kuvia. ;)
Ihana kuva!
ReplyDeleteBloggaaminen on jotenkin niin turhaa, mutta aina kun meinaan lopettaa, tajuan, että multa menee yksi merkittävä kommunikointiväylä. Ei näitä blogi-ihmisiä missään muualla tavoita - ellei tutustu livenä (sekin ilo tästä on).
Hyvän värisiä tilkkuja. Sä olit sitten aika rock jo silloin 97:).
ReplyDeleteHelena
ReplyDeleteJuu, kylla bloggaaminen on mullekin niin iso osa nykyista elamaa, etten osaa edes kuvitella elamaa ilman blogia. Ja tosiaan, blogin kautta ma oon tutustunut kylla niin moniin ihaniin ihmisiin, joihin en olis tutustunut muuten, mukaan lukien aviomieheni. ;)
White Lily
Tilkut on kylla aika hauskan varisia. Ja olinhan ma pikkusen rock jo -97, mutta siitahan on meno vaan parantunut. ;)
Mä olen ite joskus aikamoinen touhuaja mutta joskus laiskuus iskee päälle oikein kunnolla, silloin mikään ei huvita. Monesti siitä olen potenut huonoa omaatuntoa että tulee blääh-hetki kun mikään ei oikeesti huvita, mutta ajan myötä olen ruvennut tajuamaan että niilläkin hetkillä on oikeasti oma merkityksensä.
ReplyDeleteIhmiset vain monesti pitävät niitä tyhjänpäiväisinä hetkinä jolloin asiat, ajatukset ja teot menevät muka jotenkin "hukkaan" ja sitten pitää potea syyllisyyttä tehottomuudesta. Koen että ne tekemättömyyden hetket on tarkoitettu olemiseen, rauhoittumiseen, meditaatioon, "lataukseen" ja uusien ideoiden kehittämiseen alitajunnassa. Uskon että ei "saamattomuus" tule kohdalle kuin tarkoituksella silloin kun se on fyysisesti ja henkisesti tarpeellista. Tämä siis ihan oma henk. koht. näkemykseni, saa olla vapaasti eri mieltä! :)
Kauppasi oli Jyrkissä? Jyrki tuo mulle ihania muistoja, olin ite silloin tuon ohjelman aikaan yläasteikäinen yksinäinen musafriikki. Tykkäsin kovasti ohjelmasta, sain "päivän toiveita" eli musavideoita useita kertoja kun aikani kuluksi piirsin/maalasin heille toivebändini tyyliin sopivia kortteja toiveeni kera. Juontajat tuntuivat tunnistavan aina korttini ja tykkäsivät niistä kovasti, kehuivat joka kerta että ihanaa kun joku viitsi oikeasti nähdä vaivaa niiden eteen :) Mulle se oli kivaa hupia ja maalausharjoittelua. Siinä tuli myös samalla HIM-haastatteluita yms. kun olin kova HIM-fani silloin. HIM ei ollut vielä niin iso nimi kuin nyt :) V. Valolla oli 22-v. synttärit sinä samana päivänä kun he olivat livenä esiintymässä ohjelmassa joten lähetin edellisenä päivänä Jyrkiin ihan ex tempore sille sydän-suklaarasian syntärilahjaksi ja Ville oli niin otettu siitä että sai lahjan, :D hehheh, se oli tosi söpöä.
Joskus myöhemmin tylsistyneenä kesälomalaisena vailla toimintaa askartelin/ompelin juontaja Molli-Ollista (sukkahousuista ja fleece-kankaasta) rastapäisen täytetyn pienen näköisnuken josta kehkeytyikin sitten studion pieni "voodoo" maskotti jota kaikki retuuttivat aina huvikseen. Se oli hassu ja ihana nuorten ohjelma! :D
Mä olen ite joskus aikamoinen touhuaja mutta joskus laiskuus iskee päälle oikein kunnolla, silloin mikään ei huvita. Monesti siitä olen potenut huonoa omaatuntoa että tulee blääh-hetki kun mikään ei oikeesti huvita, mutta ajan myötä olen ruvennut tajuamaan että niilläkin hetkillä on oikeasti oma merkityksensä.
ReplyDeleteIhmiset vain monesti pitävät niitä tyhjänpäiväisinä hetkinä jolloin asiat, ajatukset ja teot menevät muka jotenkin "hukkaan" ja sitten pitää potea syyllisyyttä tehottomuudesta. Koen että ne tekemättömyyden hetket on tarkoitettu olemiseen, rauhoittumiseen, meditaatioon, "lataukseen" ja uusien ideoiden kehittämiseen alitajunnassa. Uskon että ei "saamattomuus" tule kohdalle kuin tarkoituksella silloin kun se on fyysisesti ja henkisesti tarpeellista. Tämä siis ihan oma henk. koht. näkemykseni, saa olla vapaasti eri mieltä! :)
Kauppasi oli Jyrkissä? Jyrki tuo mulle ihania muistoja, olin ite silloin tuon ohjelman aikaan yläasteikäinen yksinäinen musafriikki. Tykkäsin kovasti ohjelmasta, sain "päivän toiveita" eli musavideoita useita kertoja kun aikani kuluksi piirsin/maalasin heille toivebändini tyyliin sopivia kortteja toiveeni kera. Juontajat tuntuivat tunnistavan aina korttini ja tykkäsivät niistä kovasti, kehuivat joka kerta että ihanaa kun joku viitsi oikeasti nähdä vaivaa niiden eteen :) Mulle se oli kivaa hupia ja maalausharjoittelua.
HIM ei ollut vielä niin iso nimi kuin nyt :) silloin Valolla oli 22-v. synttärit sinä samana päivänä kun he olivat livenä esiintymässä ohjelmassa joten lähetin edellisenä päivänä Jyrkiin ihan ex tempore sille sydän-suklaarasian syntärilahjaksi ja Ville oli niin otettu siitä että sai lahjan, :D hehheh, se oli tosi söpöä. Se oli hassu ja ihana nuorten ohjelma! :D
Tiedatkin jo mita mielta ma olen. Boredom is my biggest enemy...
ReplyDeleteLinda
ReplyDeleteKiitos tosi paljon kommentista, itse asiassa sait mut ajatteleen, voi tosiaankin olla kyse siita, etta nyt olis sellainen hiljentymisen ja pysahtymisen aika. Ma oon vaan ollut jotenkin karsimaton, ja kokemuksesta kylla jo pitais tietaa, etta se on sen merkki, etta jotain uutta on tulossa ja nyt ei ole viela aika touhuta, vaan todellakin aika antaa asioiden ja uusien ideoiden hautua rauhassa. Mutta myos samalla tajusin, etta se voi myos olla sellaista aikaa, etta ei tartte ihan reporankkana maata, vaan voi tehda rutiineja alta pois, etta on sitten vapaa, kun inspiraatio iskee.
Tosi kivoja noi sun Jyrki-jutut, ma en valitettavasti iltapaivisin yleensa nahnyt Jyrkia, kun olis siella putiikissa, mutta olin toki 37 vuotias nuori, joten kylla ma aina katoin jos vaan tilaisuus tuli. Molli-Olli woodoo, aivan ihana juttu ja tietty ihana juttu toi Villesta. Harmi, etta oon missannu ne, mutta kiva, mutta tosi kiva kaivella tuollaisia historiallisia hetkia paivan valoon.
Me tosiaan oltiin Jyrkissa ja voit kuvitella, etta halutiin olla tosi cool. Minna Ojala teki sen jutun ja siita tulikin tosi hyva. Ma pelkasin katsoa, mutta yllatyin tosi iloisesti. Ma kuullostin ja naytin tosi makeelta. Ihan oikeesti olin itsekin tyytyvainen.
Susa
No joo, todellakin. Eikohan me olla valilla ihan kyllastymiseen astikkin jauhettu tosta kyllastymisesta. Vaikka kylla siita uskomattoman paljon on riittanyt pohdiskeltavaa. Kiitos viela taman paivaisesta juttutuokiosta, siita oli aivan uskomaton apu, kuten niin usein ennenkin on ollut.
Otetaan huomena uusiksi. ;)
Miten olis roima vitamiinikuuri?
ReplyDeleteNimim. Hyvin käytännöllinen akka
Kyllä siellä keskittymistä ainakin löytyy... en ikinä pystyisi
ReplyDeletevirkkuuseen noin kauaa... ja noin monta palasta... mun torkkupeitto siirtyy suosiolla kolmannelle kesälle, mutta täällä tuleekin talvi ja pimeys taas väliin.
Rva Pionilla olisi blogissaan sinulle viestiä! Kurkkaas taas! Kasvaako teillä aurinkoja vai paistaako vaan?
Ruostevilla
ReplyDeleteOlet oikeassa kaytannollinen akka. Kylla tassa vitamiinikuuriakin tarvittais. Mulla on sellanen outo juttu, etta kun olen reipas ja hommat sujuu, niin nappaan aika runsaatkin maarat erilaisia lisaravinteita. Mutta kun puhti katoaa, niin en jaksa edes niita naamaani heittaa. ;)
Rva Pioni
Voi kiitos ihanasta tunnustuksesta. Koitan hakea sen mahdollisimman pian ja yritan laittaa jopa eteenpain. Joskus mulla kylla tollaset jaa tekematta, mutta olen silti ilonen saamastani tunnustuksesta.
Mulla kylla joskus loytyy karsivallisyytta tosi paljon, mutta joskus taas ei sitten yhtaan. ;)
Olet todella todella kaunis tuossa kuvassa. Tarkoitan että juuri niin kaunis kuin oletkin:)
ReplyDeleteLiivia
ReplyDeleteKiitos. :))
Kiitti kommentista, sori että tuli viesti kahteen kertaan! Ekalla kerralla kun pistin viestin, tää sanoi että viesti ei mennyt perille joten kirjoitin sen uusiksi, sitten se sanoi taas samaa ja meni hermo..ajattelin että nyt en kyllä kolmatta kertaa jaksa naputella, heh, no näköjään ne oli sitten molemmat tulleet perille...
ReplyDelete