Eilen lentokentalla koitin urheasti pitaa itseni kasassa. Kyllahan ma lopulta liikutuin kyyneeliin, mutta en viela eilen uskaltanut paastaa niita taysin valloilleen. Mutta nyt kun paastin tunteet vihdoin valloilleen, niin tuntuu, etta nailla kyynelilla ei ole loppua. Niin kaukana on rakkaat lapseni ja lapsenlapseni.
Mulla oli ihana kesa, tyttareni perhe vieraili taalla ja nyt sitten oli viela ihana kuukausi poikani kanssa. Kunhan saan taman ikavani itkettya, niin tiedan, etta voin ammentaa iloa ja voimia noiden kuukausien muistoista viela pitkaan.
Mutta nyt olis jalleen aika palata pikku hiljaa arkeen ja alottaa tyot oikein kunnolla. Olen kesakuusta lahtien ollut lahes tulkoon lomalla. Se on tehnyt kylla hyvaa ja tuli kylla myos tarpeeseen. Seuraavan kunnon loman vietan ehka Suomessa. Siita unelmasta saan varmasti potkua kaikkiin toimiini tulevana syksyna ja talvena.
Hei, nyt en oikein osaa edes lohduttaa. Kuulostat niin kovin surkealta. Sovitaanko niin, että ajattelen vain oikein lämpöisiä ja mukavia ajatuksia puolestasi. Tuntuu ihan pahalta nuo kuihtuneet kukat.
ReplyDeleteJohanna
ReplyDeleteKiitos, olen oikein kiitollinen lampoisista ja mukavista ajatuksista puolestani. Tama on nyt tallanen aallon pohja.
Mulla oli tänään kanssa vähän alavireinen päivä. Tänään olisi ollut poisnukkuneen läheiseni syntymäpäivä. Me muuten laulettiin Happy Birthday to you ja uskotaan vankasti, että se kuului sinne jonnekin.
ReplyDeleteAallon pohjia kai tarvitaan, että voi sitten taas nauttia niistä toisenlaisista päivistä.
Jotenkin nuo kuihtuneet kukat ilmaisevat hyvin tunteitasi.
ReplyDeleteKesat olen aina erossa lapsistani ja ensimmainen viikko menee ihan hyvin. Sitten iskee se ikava, joka tuntuu sydamessa kovana palana. Onneksi itku helpottaa edes hetkeksi (hassua mika voima itkulla on).
Eipa tassa oikein osaa lohduttaa, mutta toivottavasti ikava helpottaa piakkoin...
Annan itkun tulla Itkis.
ReplyDeleteToivottavasti lapsesi paasevat taas pian kaymaan. Yrita ajatella sita niin. Suunnittele jo seuraavaa tapaamista.
Hali <3
No, toisaalta voi ajatella, että jos nyt ei itkettäis, niin kesä ei olisi ollut niin ihana!
ReplyDeleteVähän aikaa nyt itkeskelet, ja sitten kun vähän tasaantuu, niin tuolta yhdet -tai kahdet- pinkit lasit päähän ja hommiin...
(*jää pohtimaan sokeripihtien(?) symboliikkaa*)
Voimia!!!! ♥
ReplyDeleteTsemppiä sulle! Senkus vaan itkeä pillität, se kuule helpottaa oloa. Vähän aikaa on tyhjää, mutta kyllä sinä taas saat uusia voimia. On sussa sisällä niin paljon energiaa, kuule.
ReplyDeleteMiten olis jos lyöt lukkoon jo jonkin keväisen tapaamispäivän sinä tännepäin esim. - ja entäs Skype -sillähän saa vähän läheisyyttä. Toki ei kyllä korvaa sitä aitoa läheisyyttä. Mutta- kait me äidit vaan ollaan joskus tällasii itkupillei ;) Kävin kattomas pojan peliä ja kun se istui vaihtoaitiossa selkäpäin meitä, sen niskakin itketti mua ;) Tuli niin ikävä sitä aikaa, kun se oli pieni ja sai vaan halata lujaa sitä. Nyt se on niin omillaan, välillä mediankin riepoteltavana. Onneksi sillä on ihana vaimo ja lapset. Mun eloa helpottaa nää juniorit, joiden kanssa saa vääntää vähän väliä :)
Voi sinua!
ReplyDeletePaljon paljon paljon voimahaleja ja lämpöä täältä.
Just love all your images...always!!
ReplyDeleteKuwaitin kaunotar
ReplyDeleteItku kylla tekee hyvaa, siina samalla poistuu muutakin stressia ja jannitetta. Joten ehka on hyva, etta valilla on tallaisia tunnepurkauksia. Ja aina nain huomaa, kuinka rakkaita ne lapset on.
Susa
Juu, nyt olen paastanyt kyyneleet tulemaan ja koitan nyt ajatella positiivisesti, etta tulevaisuudessa voidaan olla paljon enemman yhdessa. Unelmat kylla auttaa. :)
Tuire
Niin, olen kylla onnellinen siita, etta itkettaa paljon, on ihana huomata, kuinka onnellinen olen lasteni seurassa.
Ja sokeripihtien symboliikka (tosin, kuten yleensa, itsekin vasta jalkikateen huomattu) on niin simppeli. Kadet kurkottaa kohti koillista, vaannanko viela lisaa rautalangasta...Kaliforniasta Suomeen. ;D
Pieni Lintu
Kiitos. :))
Eliisa
No ma olen kylla varsinainen itkupilli, ma saatan kanssa pillahtaa itkuun juuri tollasista pikku jutuista. Mutta se on sellaista hyvaa ja positiivista itkua, kun rakkaus lainehtii sisuksissa.
Me ollaan kylla pidetaan jatkuvasti netin kautta yhteytta kameroilla, joten ei tama yhteys nyt kokonaan katkea. Ja olen kylla suunnitellut, etta naista oikeista tapaamisista pitaa tehda saannollinen rutiini.
Onko sun poikas kuuluisa pelaaja, jaakiekko?
Nina
Kiitos paljon. :))
Gypsy Purple
Thank you so much, you are always so lovely. :)
Sulla on ollut viime aikoina parikin kertaa näin,kun lapsesi ovat olleet eri aikaan vierailulla.Voi surku,tuollaisesta jää tosiaankin tyhjä olo,mutta kyllä se menee ohi.Mutta ikävä jää,mullakin koko ajan ikävä poikaani Suomessa.
ReplyDeleteYaelian
ReplyDeleteKylla tama tama tyhjyys tasta varmaan taas tayttyy ja luonnollistahan tuo ikavointi on. Kyllahan makin lapsiani ikavoin koko ajan muutenkin. Mutta tassa tunnelmassa on jotain kaunista ja lohdullistakin, on ihanaa, etta elamassa on noin rakkaita ihmisia.
simply wonderful!
ReplyDeleteyou are an artist!!!
Elena
Hyvä puoli tässä on että meillä on tunteita. Ajettele miten olisi jos ei tuntuisi millekään kun perhe lähtee kotiin, jos olisi tunneton...
ReplyDeleteTulisi varmaan vähemmin itketty mutta myös ilot olisivat harvoisia... Ei naurua...
Minulla on sama ongelma joka kesä kun käyn kotona,
onneksi ruotsin maa ei ole niin kaukana ranskasta. Itke pois tule parempi päivä huomena :o)
Bicocacolors
ReplyDeleteOh, thank you, you are sweet. :))
Pauliina
Juu, on kylla ihana tuntea todella syvia tunteita, eika se itkukaan pahaa tee, tosin tietysti on kiva, etta yleensa kylla tulee naurettua huomattavasti enemman.
Siella Euroopassa se matkustaminen on paljon helpompaa, taalta on niin valtavan pitka matka
Oma äitini ei enää edes tule lentokentälle saattelemaan... Ikävä on rakkautta.
ReplyDeleteVielä en ole itse vastaavaa ikävää tuntenut, mutta toisaalta vain 10 päivää on pisin mitä 5veestäni olen ollut erossa (oli isänsä kanssa Marokossa). Kuten kirjoititkin Euroopasta lyhyemmät matkat, mutta täältä Irlannista ei mm. suoria lentoja kuin kesäisin. Sinne muuten pääsee täältä välillä edullisemmin kuin Suomeen...
Saatan ehkä ymmärtää tuntemuksiasi. Minuun isku myös valtava tyhjyys ja suru palatessani Suomesta tänne kotiin, vaikka loppuajan en muuta kaivannutkaan kuin päästä takaisin.
ReplyDeleteMutta vanhempieni, siskoni perheineen (ja etenkin heidän lastensa) ja ystävieni tapaaminen liikutti mieltäni kauan paluun jälkeen.
Itkeminen puhdistaa, hali :)
Voih eilen kelasin vanhoja kuvia
ReplyDeleteajoilta,
kun olin Suomessa lomalla
ja iski kamala ikävä kaikkea sinne ja
ihmisiä.
Voimia sinne ja toiv. sitte
pääset pian Suomeen
ja näkemään rakkaitasi!.
Helja
ReplyDeleteMa olen kylla muutenkin tunteellinen, mutta en ole koskaan tuntenut mitaan nain syvasti. Ja rakkauttahan se on.
Aika janna, en olis arvannut, etta sieltakin on niin vaikea ja kallis matkustaa Suomeen.
Varjo
Juu, eiko ole janna, minakin tunnen, etta taalla on kotini, se mita Suomesta ikavoin on just sukulaiset ja ystavat. Ja nyt sen laheisyyden arvon oikeastaan vasta ymmartaa.
Tulihan mulla kyyneleet, kun tekin meilta lahditte, ja myos tyhjyyden tunne. Samanlaista ei Suomessa tullut, kun ystavista tai sukulaisista erottiin.
Mutta tama on mielestani kuitenkin hieno kokemus, huomata mika elamassa on kaikkein tarkeinta.
Itkeminen tosiaankin puhdistaa, mulla on nyt jo paljon kevyempi olo.
Jamssi
Juu, kuvien katselu mullakin laukaisee jatkuvasti ikavaa. Se on aika janna tunne, se on ikavaa, mutta siina kylla tuntee rakkauden niin selvasti.
Kiitos, toivon todellakin, etta pian taas nahdaan, ehka tama dramatiikka tasta hiukan vahenee, jos paasis tata valia enemman matkustamaan.
Voi, voimia :(
ReplyDelete