Haudot vain harhaa....

 ...mä sulle luvannut en ruusutaa´arhaa...toi biisi soi usein mun päässä kierrellessäni puutarhassa.

Paljon omaa pihaa kauemmaksi en ole viime aikoina malttanutkaan lähteä, kun olen istunut tässä koneella niin tiiviisti. Mutta kun nyt on ihan pakko sentää vähän jalotella, ettei kankut liimaadu penkkiin, niin omassa puutarhassa on aina kiva käyskennellä. Ruusut on nyt ihan parhaimmillaan ja näin rusasta kukkasatoa en oo täällä ennen nähnyt. Viileä ja harvinaisen sateinen talvi ja kevät on tehnyt kyllä luonnolle hyvää.

Harmi vaan, ettei tuoksua voi välittää visuaalisesti, jotkut ruusuista tuoksuu niin voimakkaasti ja tietty ihanalle. En raaskinut päivällä leikkoa niitä, mutta pitää käydä iltasella tai aamulla varhain poimimassa muutama maljakkoon, ihan sen tuoksunkin takia. 

Kun tässä laitoin noita kuvia, niin tuli mieleen, että pitääkin tehdä tässä joku päivä uus kierros ja koittaa kuvata jokainen puska ja laskea kuinka monta erilaista ruusua meillä kasvaa. Niitä on aika paljon. Joten lisää kuvia on luvassa (tämä myös varoituksena sellaisille koviksille, jotka kukkakuvia karsastaa). Musta on tullut kyllä niin hempeä kukkafriikki, että oksat pois. Tai no, miten niin tullut? Aina mä oon ollut. ;)