Mä uskalsin päästää vihdoin pintaan kaiken sen ahdistuksen ja pelon, joka kuitenkin on kaiken aikaa pinnan alla kuohunut. Mä sain siskoltani aamulla kirjeen. Ja sen johdosta kirjoitin itse kirjeen äidilleni.
Mulla olis kyllä vielä niin paljon muutakin kerrottavaa äidilleni, kirjeen kirjoittaminen ei tietysti ollut mikään iso juttu, mutta helpotti kuitenkin valtavasti, että sain jälleen kerrotuksi, kuinka paljon äitiäni rakastan ja kuinka paljosta voin olla hänelle kiitollinen. Äitini on viimeisen parin vuoden aikana kamppaillut sellaisen tuskan ja murheen kanssa, jonka pelkkä ajatteleminenkin särkee sydämeni.
Mun vanhemmilla on ollut muutenkin tarpeeksi murheita ja vastoinkäymisiä, että sitä on todella toivonut ja kuvitellut, että asiat alkais vihdoin kääntyä parempaan, mutta kääntyvätkin sitten vain pahempaan.
Nämä on kuitenkin meidän perheen sisäisiä asioita, enkä halua näistä näin julkisesti tämän yksityiskohtaisemmin kertoa. Mutta haluan kuitenkin tämän verran kertoa teille rakkaat blogi ystävät, koska nämä asiat vaikuttavat omaan elämääni niin paljon. Tällä hetkellä elämääni järisyttää todella syvät tunteet.
Terveiset teille äiti ja isä, näin bloginkin välityksellä. Olette molemmat niin mielettömän rakkaita ja ihania. Olen niin paljosta kiitollinen teille molemmille ja olen ylpeä ja onnellinen, että olen juuri teidän tyttärenne. Rukoillaan yhdessä, että meillä olis vielä paljon ihania hetkiä yhdessä.
Tähän loppuun haluan laittaa jotain piristävää. Tämä ihmeellinen ihana pieni mies on tuonut niin paljon iloa suurien surujen keskelle meidän elämäämme.
