Olisin voinut laittaa hyvin edelliseen hyvänmielen postaukseen, että yksi kaikkein tärkeimmistä hyvänmielen tuottajista itselleni on värit. Värien kanssa jaksan pelata ja leikkiä aina. Se on ollut mielipuuhani jo lapsuudesta lähtien. Ensimmäinen varsinainen väreihin liittyvä kokemukseni liittyi juuri vihreään. Sain sellaisen kasvienkeräilykansion, jossa oli eri vihreänsävyjä ihanasti kuin liukuvärjättynä. Asetin kansion näkyvälle paikalle ja huomasin, että sen kauneus korostuu entisestään, jos lisään huoneeni sisustukseen samanlaisia vihreän sävyjä. Olin kai 6 vuotias. Siitä sai alkunsa mun sisustusinnostukseni.
En kuitenkaan ole koskaan ollut varsinaisesti mikään vihreänvärin ystävä, eli en pidä perusvihreästä, mutta tykkään kyllä monista muista vihreänsävyistä. Ja pistaasinvihreä on yksi lempiväreistäni, varsinkin keväisin.
Mikä sitten on oikea pistaasinvihreä? Googlettamalla löytyi aika paljon erilaisia värisävyjä, mm. noi yllä olevat. Jotkut mieltää pistaasinvihreän enemmän pistaasijäätelön väriseksi, mutta pistaasipähkinän sävy on kyllä kellanvihreä.
Pistaaseista inspiroituneena leikin takapihan "studiossa". Pistaasinvihreä sopii mielestäni hyvin viileämpien vihreän sävyjen ja turkoosinvihreän kanssa.
Tässä eri vihreänsävyjen tutkielma. Siitä löytyy aika montaakin sävyä, joita itse voisin tilanteesta riippuen nimittää pistaasinvihreäksi. Värisävyt on aika suhteellisia käsitteitä.
Ostin kirppikseltä valtavan pussillisen väriliituja. En tiedä tuleeko niille muuta käyttöä, mutta ainakin ne on hyvää rekvisiittaa "studiossani". Tosin niille meinas käydä hiukan köpelösti. Lähdin itse hetkeksi sisälle vilvoittelamaan ja kun palasin, niin liidut olivat alkaneet jo sulamaan räköttävässä auringon paisteessa.
Vihreänsävyjen kanssa toimii hyvin myös sen vastavärit. Ja mua on alkanut kovasti miellyttää neonvärit, pitkästä aikaa. Ja nyt niiden uusituleminen on jotenkin hienostuneempi kuin silloin joskus 80-luvulla.
Meillä on sisustuksessa ollut jo pidemmän aikaa joitakin Ikeasta hankittuja vihreitä ja pinkkejä tavaroita. Mutta nyt tekee mieli neonvärejä jopa lisää. Ne piristää tosi mukavasti harmaita seiniä. Kuvia luvassa, kunhan ensin saan jotain valmiiksi.
Ja lopetetaan siihen mistä aloitettiin. Johnny on aina paikalla jokaisessa puuhassa. ;)
***
This post is only in Finnish. But try the Google translator on the upper right corner. The translation is quite funny, but understandable enough. ;)
ihania pistaasin vihreita savyja! Tosi kevaisia.
ReplyDeleteMukavaa viikonloppua!
Tibs
ps. pistaasit on mun suurta herkkua...
Kiitos Tibs, oikein mukavaa viikonloppua myös sulle. :)
DeleteWaves to my favorite artist! I fell in love with the kitty:) I have one with the same coloring. what a wonderful blog!
ReplyDeleteThank you, you are flattering me. :))
DeleteI'm trying to figure out the select profile thingy lol. If i can't, this is Shelley from Borgata West Perfumery {Etsy}
ReplyDeleteOh it´s you. So happy to see you here Shelley. :))
DeleteTämä oli näin aamupalaksi valtaisan herkullinen kuvakertomus. Kiitos! Itse en ole vihreän ystävä, mutta täytyy myöntää että kuvasi näyttivät vihreän värin parhaat puolet. Sai minut ihastelemaan. Kauan katsomaan. Sinulla on kyllä erinomainen kyky ottaa esineistä kaikki irti. Sommittelu, värien yhdistely. Kaikki. Se on taito, jota ei ehkä voi opetella, se on sielussa, sydämessä, silmissä.. ihmisessä.
ReplyDeleteMinäkin rakastan värejä, ylikaiken.
Tästä tuli hyvä mieli ja kevään maku suuhun. Kiitos.
Kiitos Kiirepakolainen, kiva jos pistaasiaamiainen maistui. ;)
DeleteMulla on ollut tosiaan jo lapsuudesta lähtien intohimona väreillä leikkiminen ja siksi ehkä jokin luontainen sommittelutaito. Mutta toki sommittelu- ja värienyhdistelytaitoakin voi opetella. Mutta tietty parhaiten oppii, jos asiaan on suuri kiinnostus. ;)
Oh, I love pistachio! Lots of lovely greens! Even the kitty has lovely pistachio eyes!
ReplyDeleteThank you Needlewings. :))
DeleteTaitavat puhua Light Olive -väristä tuon pistaasin kanssa.... Hienon väritutkielman teit! Passaavat niin makeasti toisiinsa ja todellakin nuo neon värit passaavat tämän vihreän kera vallan mainiosti. Aivan loistava huomio!!!
ReplyDeleteOnneksi meillä ei myydä sitä pistaasijäätelöä ja se on vain ameriikan herkkua ;D
Mukavaa viikonloppua!
Kiitos Lepis, ja kiva, että olet samaa mieletä, että neon värit toimii tuon vihreän kanssa, ainakin nyt sellanen yhdistelma miellyttää. Suomessa oli 70-luvulla maailman ihaninta pistaasijäätelöä. Tais olla Pietarsaaren jäätelötehtaan. Sitä sai puikkuna ja sen nimi oli Pistaasinuija, niin ihanaa pistaasijäätelöä en ole edes ameriikan ihmemaasta löytänyt. ;)
DeleteEikö ameriikassa ollut karkauspäivää tänä vuonna... Vilkaiseppa blogin päivämääriä. Ja taidan mennä samaan hommaan. Aika jännä, ylensähän ne päivittyvät kaikki automaattisesti. Höh!
ReplyDeletehöh, en mä oo huomannu mitään outoa, eiks eilen ollut 2. päivä?
DeleteNämä olivat mieleeni. Maku joka tuli suuhun kun ajatteli pistaasia ja värit jotka hivelivät väriaisteja... hihihh*
ReplyDeleteKiitos Helinä, kiva, että sullekin maistui pistaasivärit. ;)
DeleteMoi, Kirsi!
ReplyDeleteMuutimme juuri uuteen kotiin ja halusin sinne (kodinhoitohuoneeseen) vihreän sävyjä! Tämäpä sattui mukavasti- nuo värit kuvissasi ovat aika lähellä juuri sitä mitä itse hain. Kaunis tuli huoneesta, jotenkin nostalginen? verhot vielä puuttuu, mutta nekin ovat valmistumassa. Kaunis kuvakokonaisuus sinulla tämä! Ja tietty iiihaana kissa! :)
Kiitos Tiina ja kodinhoitohuonees kuullostaa tosi herttaiselta. Vihreä näyttää mielestäni aina kauneimmalta kun siitä on useanpia sävyjä käytössä. ;)
DeleteIhanan keväistä ja kisu on paras:)))
ReplyDeleteKiitos Arja. :))
DeleteVihreä on väri josta en itsekään pidä....mutta arvaapa mitä värejä on kolmessa ruokapöydän tuolissa :)
ReplyDeleteJuurikin noita samoja pistaasin sävyjä! Joita itse olen kyllä enemmän mieltänyt ns. veden väreiksi -tääl kotimaassa ollaan näin tylsiä :)
Mutta Johnny on paras!! Noi silmät on aivan ihmeelliset kaikessa surumielisyydessään!
Kiitos Pepi ja meillä näyttää olevan aika samanlainen värimaailma ja siihen ei tosiaan istu mikään perusvihreä, mutta vihreän hempeämmät sävyt tosi hyvin. Vedenvihreä on myös yksi lemppareistani, mutta se on hiukan hennonpi kuin pistaasi. Täällä sitä nimitetään Sea foam:iksi.;)
DeleteIhania sävyjä! Itsekin rakastan vihreän eri sävyjä ja Johnnyllä on kyllä hyvä sävy silmissä:)
ReplyDeletePistaasipähkinät ovat hyviä,eniten tykkään niistä au naturel.
Kiitos, Johnnyn silmissä on ihania vihreän sävyjä. ;)
DeleteAi niin, mä olen tottunut suolattuihin pistaaseihin, pitäis kai opetella tosiaan syömään niitä au naturel. ;)
DeleteVärimaailma sun jutuissa mua kiehtoo.Itse pidän niin monista väreistä,etten oikeastaan nimeä lempiväriäni.Rakastan juuri eri vastaväreillä leikkimistä.Teatteri valomies aikoina diggasin juuri lastenjuttujen valojen värimaailmoista!Brehtiläinen huoneteatteri oli siinä mielessä paljon tylsempää...Mutta myös musikaalit ja jotkut tanssijutut,juuri värien takia kiehtoivat enemmän.Rokkilavat tietysti ovat täynnä värejä.Jotenkin vaan valo,mikä liikkuvista heittimistä tulee on luonteeltaan aika kovaa,johtuu siitä että poltin palaa koko ajan täysillä,tosi kirkkaana.Himmentäminen tapahtuu,himmentämällä kiilaa,eikä poltinta,kuten perinteisissä heittimissä.Joo.Se tekee mielestäni myös käytetyistä väreistä kylmiä,vaikka olisivatkin periaatteessa lämpimiä sävyjä.Olen ollut muissa hommissa sen verran kauan,että nyt alaa valtaava led-tekniikka on itselleni vielä outoa.Mutta mitä nyt jossain Tavalla käy katsoon keikkoja,niin paljon viljelevät esim limen- ja keltaisen sävyjä.Ja punaista....Mutta myös aika kylmästi.Ledeissä ei värjätä valokiilaa millään eri kalvolla,vaan RGB-tekniikalla eriväriset lediryhmät sekoittavat halutun värin valopöydän ohjaamana.Mutta yhtä kaikki värit on elämänlaatua parantavia.....Ugh!
ReplyDeleteKiitos Teemu ja voi miten kivaa saada sut kylään tänne blogilleni. Mä olikin ihan unohtanut, että sä olet ollut valomieskin, miellän sut aina muusikoksi ja merimieheksi ja tietty kokiksi. Mulla on aika heikosti kokemusta värivaloista, niissä värien sekoittaminen toimii niin erilailla. Ja nykyisesta led-tekniikasta en tiedä hölppäsen pöläystä, mutta näyttää, että silä saa tosi makeita juttuja aikaiseksi. Mä olen kanssa huomannut, että keikoilla näkee nykyisin ihan erilaisia värivaloja kuin ennen. Ja olen kyllä täysin samaa mieltä, että värit ovat elämänlaatua parantavia. ;)
DeleteEi kuulu vihreä minun lemppariväreihin, mutta tykkään kuitenkin kovasti kuvista, mitä oot ottanut ko. väristä. Vau :)
ReplyDelete(suloinen kisu)
Kiitos Anu, yleensä just tollaset vihreänsävyt maistuu myös meille ei niin vihreäfaneille. ;)
DeleteEnsin täytyy sanoa, että Johnny on todella kaunis kissa! Ja sitten sen , että vihreä on just mun väri. Tämä sai miettimään, että mistä tämä lempiväri oikeastaan syntyy? Kun jotenkin muistan jo lapsena tykänneeni vihreästä. Perusvihreä , mikä se on? Jäin tätäkin miettimään. Koska en tykkää joulun perusvihreästä. Sellaisesta jota on esim.perinteisissä joulutilkkutyökankaissa ;)
ReplyDeleteNämä sun kuvat on kyllä taas niin ihania. Ja värit ovat niin mun makuuni. Värikynät - niitäkin vois tosiaan olla vaikka vain rekvisiittana :) Ja totesit hyvin neonväreistä, "hienostuneempi" tuleminen. Muistan 80-luvun, mulla ei ollut yhtään neonväristä vaatetta, kun en tykännyt niistä.Ne niinkuin kävi päälle. - Taisin olla silloin jo sellainen hippimäinen maiharityyppi :)
Ja siis , kiitos piristyksestä. Tampereella on mitä ihanin maaliskuinen päivä, sekin jo piristää.
Kiitos Eliisa. Toi onkin mielenkiintoinen pohdinnan aihe, että mistä se lempiväri tosiaan tulee. Mä olen lapsesta asti tykännyt sinisestä. No just sellainen joulutilkkukankaan vihreä on mulle ihan kauhistus ja toinen vihreä jota en voi sietää on siitä hiukan vaaleampi ja heleämpi, sellanen vihreä on esimerkiksi vesivärinappina 4 värin vesiväreissä.
DeleteMulla oli jotain neon juttuja 80-luvulla, mutta itse tykkäsin silloin neoneiden hiukan pastellisemmista sävyistä, en ihan niistä shokkineoneista. Nyt nekin näyttää aika tyylikkäiltä.
Ja tosi kiva tietää, että Tampereella on kauniskeli, siellä on mulla niin paljon perhettä, sukulaisia ja ystäviä. ;)
Vihreä on mun lempiväri - ja nimenomaan kaikki 'luonnonvihreät' vähän sellaiset 'likaiset' vihreät sävyt. Pistaasinvihreä on ihana! Ja pistaasipähkinät on ihania; aina syön nimenomaan niitä kuorellisia :0)
ReplyDeleteNammm....
Mä tykkään kanssa myös likaisista vihreistä ja oikeastaan aika monista luonnonvihreistä, esim. sammaleenvihreä on kanssa yksi lempparini. Tää on oikeastaan hassua, että aina sanon, että tykkää vihreästä ja sitten voin luetella miljoona eri vihreää, jotka ovatkin lempivärejäni. ;)
DeleteMinäkään en tajua nyt tätä juttua... En tosiaan olen kovin paljon vihreän ystävä, mutta noissa kuvissasi vihreän sävyt näyttävät todella ihanille ja keväisille. Tuli ihan tunne, että pitäisi hankkia jotakin vihreää.:)
ReplyDeleteSe on kyllä niin sävyistä kiinni. Mä itsekin ihmettelen, että aina vaan jaksan mainostaa, kuinka en tykkää vihreästä ja sitten kuitenkin tykkään. ;)
DeleteNo VOV!! enpä osaa muuta sun kuvista sanoa, nää on niin uskomattoman ihania!!
ReplyDeleteVoi kiitos Riitta Sinikka. :))
Deleteoi mitä ihania värejä! tosi upeita kuvia jälleen. pensseli + liidut ja sen alapuolella olevat kuvat<3 voisin ottaa seinälle!
ReplyDeleteVoi kiitos hheidi. :))
Deletefavorite icecream forever and always is pistachio. and love the color in all hues and shades. lovely happy post! such a wonderful blog so full of life :)
ReplyDeletexo tracie
Thank you a tracie, we seems to have quite similar taste, at least what it comes to pistachios. ;)
DeleteKaktus (vai aaloe, onko ne sukua?), kirjat ja liidut -luva on ehdottomasti paras näistä hienoista kuvista, sellainen kuva, jonka laittaisin milloin vain omalle seinälle.
ReplyDeleteKiitos Tuima. Toi taitaa olla kaktus, tai no, ainakin joku sen sukulainen. ;)
DeleteIhania kuvia, kuten aina!!
ReplyDelete