peek a boo + edit.

"Earth laughs in flowers."

Ralph Waldo Emerson

I had almost finished painting the bedroom, when the mailman came...so I took a little break and painted something else...

I was given these delightful nail polishes as a name-day gift from Kaari3. She surely knows my colors.

Ok, now I have polished my nails. I go back and finish the room.

***

Olin melkein saanut makkarin maalattua, mutta tulikin pieni breikki maalaushommiin...posteljooni kiikutti paketin. Ja siellä oli noi neljä ihanaa kynsilakkaa, ihana Kaari3 oli lähettänyt mulle nimpparilahjan. Ja Kaari kyllä tietää mun värit. Mutta nyt on kynnet lakattu. Menen viimeistelemään makkarin.

 ***

Edit. LOL! I had to correct the title of this post, it was first written "peek a poo"...so funny. I asked Rob if "peek a poo" is good title for this post, and he said yeah, but make sure you spell it right. I said that I know how to spell it...yeah right.;)

gRay NiCkeL aNd dEseRt StOrm + edit.

Värikollaaseissa on tällä kertaa aivan mielettömän ihana värisarja. Lemppareitani kaikki. Lisää värikollaaseja täällä.

***

Mä en nyt jaksanut ottaa uusia kuvia, joten kaivoin arkistoista tähän jotain vanhoja kuvia, koska tämän kertainen värikollaasihaaste on kuin kooste meidän kodin väreistä. Ja ihan samoja värejä löytyy mun vaatekaapista ja meikkipussista. Jopa 3 meidän kissoistakin on suoraan haasteväripaletista. ;)

***

The Color Collage Challenge for this week. They are so my colors, it´s like a color palette of our interior colors. And you can find same colors from my wardrobe and makeups. Even 3 of our cats fit to color palette of this challenge. More collages here.

Edit.
Mua aina ilahduttaa, jos törmään omiin kuviini jossain ihanissa blogeissa. Pink Friday blogilta löyty kuvia meidän kodin värikkäämmästä vaiheesta. Niitä voi kurkata täällä.

I always get so excited, when I find my photos on some nice blogs, like I found today from the Pink Friday-blog. Here are some photos of our home from the earlier more colorful era.

MuMMo rOmaNtiiKkaA

 Tästä tää kaikki aamusella alko, piti kuvata vain tuo hortensia puska, mutta en malttanut olla ottamatta paria kukkaa...

Hortensiat on aina ollut lemppari kukkiani. Suomessakin mulla oli usein hortensioita ruukussa, mutta aika huonolla menestyksellä. Meillä on täällä pari tollasta aika isoa hortensia puskaa ja ne näyttää viihtyvän oikein hyvin.

Tuskin tämä kukilla leikkiminen tänään tähän jää. Ajattelin laittaa muutaman hortensian kukan kirjan väliin kuivumaan. Joskus aikoinaan olen kuivannut kukkia myös hiekkakuivatuksella. Se vois sopia hyvin hortensian kuivatukseen, mutta mulla ei nyt satu olemaan täällä sopivaa hiekkaa. Enkä taida jaksaa sitä operaatiota, koska hiekka pitää pestä tosi hyvin ennen käyttöä. Eli se nyt siitä sitten.

Kovin romanttisen mummomaiselta meillä taas näyttää ja aika mummolta kuullostankin. En oo paljon muusta kirjoittanut, kuin kukkakuulimisista. Mutta eiks mummo saa nyt vähän höperö ollakin? ;)

Iltaa odotellessa

Taas on Olli linssiluteena, mutta laitetaan nyt kuva myös Sirpusta, ettei kuvista saisi niin erheellistä käsitystä, että meillä olis vain yksi kissa. Neljähän meillä niitä nyt tällä hetkellä täällä asustaa.

Tänään on mulla taas se siivouspäivä, en vaan pääse oikein edistymään, kun  jämähdin sommitteleen kuvia kehyksiin. En ole saanut vielä taulun taulua seinille, sitten seinien maalauksen jälkeen. Enkä saa kyllä vieläkään. Tungen taas kehykset laatikkoon ja odottelen uusia ideoita.

Kävin tänään suihkussakin, kirjaan sen nyt tähän ylös, että voin tarkistaa täältä, kun taas seuraavan kerran mietien, että kuinka kauan siitä on, kun viimeksi suihkuun uskaltauduin. Nautin kyllä siitä, että ei tartte joka päivä suihkutella, niin kuin ennen, kun piti joka päivä olla ihmisten ilmoilla. Se hyvä puoli ainakin tästä kotona työskentelystä on, ettei tartte joka päivä muutenkaan laittautua. Vaikkakin mä voisin siihen hiukan enemmän huomiota kiinnittää, koska onhan täällä sentään Rob. Sitä vaan niin unohtaa sen, että voishan sitä ihan oman miehensä iloksi joskus hiukan nätimmältäkin näyttää.

No meillä on tänään sovittuna romanttinen illallinen, joten nyt pitää laittaa paikat kuntoon ja voisin itsekin yrittää hiukan kaunistautua ja ehkä laittaa ihan oikeat vaatteetkin päälle. Yleensä mä haahuilen pyjamissa ja aamutakissa täällä kaiket päivät. ;)

Vihdoin padot murtui

Eilen kirjoittelin omituisesta stressistä, joka on mua on vaivannut. Ihan pienetkin mitättömät asiat on alkaneet tuntua rasittavilta ja ärsyttäviltä. Mutta tänä aamuna padot murtui täysin.

Mä uskalsin päästää vihdoin pintaan kaiken sen ahdistuksen ja pelon, joka kuitenkin on kaiken aikaa pinnan alla kuohunut. Mä sain siskoltani aamulla kirjeen. Ja sen johdosta kirjoitin itse kirjeen äidilleni.

Mulla olis kyllä vielä niin paljon muutakin kerrottavaa äidilleni, kirjeen kirjoittaminen ei tietysti ollut mikään iso juttu, mutta helpotti kuitenkin valtavasti, että sain jälleen kerrotuksi, kuinka paljon äitiäni rakastan ja kuinka paljosta voin olla hänelle kiitollinen. Äitini  on viimeisen parin vuoden aikana kamppaillut sellaisen tuskan ja murheen kanssa, jonka pelkkä ajatteleminenkin särkee sydämeni.

Mun vanhemmilla on ollut muutenkin tarpeeksi murheita ja vastoinkäymisiä, että sitä on todella toivonut ja kuvitellut, että asiat alkais vihdoin kääntyä parempaan, mutta kääntyvätkin sitten vain pahempaan.

Nämä on kuitenkin meidän perheen sisäisiä asioita, enkä halua näistä  näin julkisesti tämän yksityiskohtaisemmin kertoa. Mutta haluan kuitenkin tämän verran kertoa teille rakkaat blogi ystävät, koska nämä asiat vaikuttavat omaan elämääni niin paljon. Tällä hetkellä elämääni järisyttää todella syvät tunteet.

Terveiset teille äiti ja isä, näin bloginkin välityksellä. Olette molemmat niin mielettömän rakkaita ja ihania. Olen niin paljosta kiitollinen teille molemmille ja olen ylpeä ja onnellinen, että olen juuri teidän tyttärenne. Rukoillaan yhdessä, että meillä olis vielä paljon ihania hetkiä yhdessä.

Tähän loppuun haluan laittaa jotain piristävää. Tämä ihmeellinen ihana pieni mies on tuonut niin paljon iloa suurien surujen keskelle meidän elämäämme.

Terveisiä myös Kaapolle, mummon omalle silmäterälle.

Ajan patinaa

Ma rakastan kaikenlaista patinaa. Yksi ikuinen lemppari varini on verdigris, se kaunis patinan vihrea, joksi esim. kuparin vari muuttuu vanhetessaan.

Kauneinta tietysti on oikea aito ajanpatina, kuten tuossa vanhassa rasiassa. Mutta onneksi tuota patinoitumista voi jouduttaa kemiallisesti.

Rasiassa on siis aito patina, ristin olen maalannut kuparimaalilla, joka on siis aitoa metallia. Paalle sivelin tuollaista patinointilitskua ja kylla sen jouduttama patina muistuttaa ihan oikeaa ajan patinaa.

Meidan valkoinen sanky ei sopinut enaa ollenkaan uusien vareihin. Maalasinkin sen rungon tummaksi, varisavyn nimi on ihana ~ Tibetan Temple. Yksityiskohdat pohjustin ensin gessolla, ja sen jalkeen maalaisin pari kerrosta nestemaisella kuparilla ja lopuksi patinointi. Vihertyminen vie jonkin aikaa, joten noikin varmaan vihertyy jatkossa viela lisaa.

Luonnossa tulos on tosi aidon nakoinen. Mulla on iskenyt paalle oikein kuparointimania.

Toi lukulamppu oli ennen pinkki, ihan kiva vari sekin, mutta se oli ihan aavistuksen vaaran savyinen uusien varien kanssa, joten sekin sai uuden kuparikasittelyn. Se anto lampulle kivan industrial lookin.

***

Verdigris, the color of copper patina, has been always one of my favorite colors. The old case has true patina, I've painted the cross with liquid copper and used patina green antiquing solution. It looks so real.

I had to paint my white bed, it didn't match to my new colors at all. The body is painted with the color named Tibetan Temple (I love that name), and details I painted first with gesso. Then with copper and patina solution. The little table lamp got also new industrial look with copper and patina.

Laiska laskeutuminen - Slow landing

Rob on lomalla koko taman viikon, mika onkin ollut tosi ihanaa. Me palaillaan laiskasti takaisin normaaliin paivajarjestykseen. Koti on paallisin puolisin siivottu vieraiden jalkeen, mutta Halloween koristeita en viela raaskinut riisua. Mun piti jattaa jopa punaviinitahrainen pitsiliina viela poydalle, kun se tahran vari sopii taydellisesti meidan muuhun sisustukseen.

Taalla palasi helteet heti vieraiden lahdettya, eilen lampotila kohos taas 35 C ja talle paivalle on luvattu vahintaan sama. Me ollaan makoiltu sohvalla, katsottu elokuvia ja rupateltu laiskasti niita naita. Ihana lomaviikko. Sopiva yhdistelma sapinaa ja lepoa.

***

We have taken a slow landing to normal weekdays. I just cleaned a little bit, but didn't wanted to take of the Halloween decoration yet. I even wanted to leave the red wine stained lace table cloth on the table, cause the color matches so good with other colors.

Lisaa pinkkia ja ...More pink and ...

Mun piti ottaa ihan uusia kuvia taalta kotoa, koska mulla loytyy pinkkia viela vaikka kuinka paljon lisaakin ja mun piti kirjottaa mielenkiintoista asiaa pinkista (teen sen kylla myohemmin), mutta teinkin jotain ihan muuta....ei kai...etkai nyt sentaan....kylla! Olen perustanut uuden blogin ja tanaan sitten saatoin sen julkaisuvalmiiksi. Siina mulla onkin mennyt koko paiva taas rattoisasti.

Uusi blogi on mun leikekirjani, jonne kerailen kaikkea mika mun silmaani miellyttaa. Se on mulle ideoiden ja inspiraation lahde. Siella on jo aika ihania sisustuskuvia ja muutama postaus aika makeita vaatteitakin. Viimisen postaus onkin myos talla pinkilla teemalla. Siella ei ole juurikana sanoja, kuvat kertokoon itse. Sielta loytyy muuten myos mun unelma makkari,ja kylla ma sen keittionkin ottaisin...

Oletko jo vastannut sivupalkin kyselyyn?

***

I was going to take new photos, cause I have so much more pink here at home. And I was going to write something interesting about pink, but I've done something else...yes...again...I have a new blog.

It's my inspirational scrapbook. There is already some adorable interiors and some fabulous fashion pics. No words, the images speak for them selves. The latest post is also pink themed. Go and check it!

Don't forget the poll on sidebar!

...ehka hiukan lisaa pinkkia...

No juu, tallanen ma oon. Kun pitais saada jotain aikaseks, niin ma alankin hiomaan yksityiskohtia. Ma olen vielakin noiden liljojen lumoissa, toi muovi muki, jossa noi nyt torrottaa, oli yon yli kylpparia somistamassa, mutta nyt aamusella kiikutinkin ne omalle yopoydalle. Ja huomasin, etta pinkkiahan ma siihen lisaa just tarvitsinkin.

Kuvissa nakyy taas vaan pieni kaistale, selitys siihen on se, etta molemmin puolin on roykkioita, jotka odottaa selvitysta. Jahka ma nyt viela pari tuntia askartelen ton pinkin kulmauksen kanssa, niin saan ehka roykkiotkin raivattua. Kayks kellekkaan tallain? Ma juutun aina pieniin yksityiskohtiin.

Olen kirjoittanut haaveistani, siita, etta haluaisin olla lahempana perhettani ja ystaviani. Ja musta tuntuu, etta asiat ovat pikku hiljaa kehkeytymassa siihen suuntaan. Aina ei vain ennalta osaa arvata, miten asioiden pitaisi kehittya. Mutta kun ottaa mukaan karsivallisyyden, niin huomaa, etta pidemmalla aika valilla tapahtuu ihmeita. Niita ei vaan huomaa, jos karsimattomana tuskailee ja kyttaa tuloksia. Kun haaveiden siemenet on istutettu, niita ei pida kayda tonkimassa mullasta ylos, niiden pitaa antaa siella rauhassa muhia. Yksi kaunis paiva sielta sitten pilkottaakin jo jotain.

Niin, nukkuu Robkin tuossa makkarissa, joten ei se ihan kokonaisuudessaan ole noin hempean tyttomainen. Kunhan saadaan Robin nurkkaus siivottua, niin vilautan sitakin joskus.

***

I was suppose to clean the house, but I always tangle with details. I'm so love with those pink lilies, that I wanted more pink to my night stand. And I can only show you a little piece of the room, cause there are piles of clutter, which I first have to get rid of. But I will show more later...oh, and by the way, lovely Gypsy Purple had a post about me, again. I'm so very flattered.

Edit. Olen siirtynyt jo olkkarin puolelle, hiomaan tietty pinkkeja yksityiskohtia....ai niin, meinasin ihan unohtaa hehkuttaa, aivan pakko mainita, etta Gypsy Purple esitteli jo toistamiseen mun kuvia, olen tosi immarreltu, koska silla blogilla on aina niin ihania kuvia.
Edit 2. Ai niin viela, tatakin pitaa hehkuttaa. Tiia Ihmemaassakin esitteli mun taidetta blogillaan, siitakin olin hirmuisen otettu ja iloinen.

Helletta ja haaveita

Kavin pelastamassa viimiset liljat puutarhasta. Ne kukkikin siella aika pitkaan ja kauniisti, koska meita hemmoteltiin viime viikollakin harvinaisen viileilla keleilla. Mutta nyt on helteet taalla taas. Lahemmas 40 C kieppuu mittarissa ja ilmastointilaitteen turvin taalla sisalla sentaan on siedettavan viileaa. Ma en kylla yhtaan tykkaa tosta ilmastointilaitteesta, se hurisee liikaa ja on kurja kun pitaa pitaa ikkunat ja ovet kiinni.

No, liljoista sain kuitenkin hiukan uutta potkua vaiheessa olevaa siivous- ja somistusurakkaan. Mua on aina mielyttanyt pehmeat pastellisavyt, mutta nyt erityisesti rakastan niita,  en tieda onko kyseessa valiaikainen vaihe, vaiko ian mukana tuomaa seesteisyytta. Mun tekis mieli maalata taas seinat uusiks tai mika viela houkuttelevampaa, tapetoida ne joillain ihanilla kuviollisilla tapeteilla. Mutta en nyt raaski edes ehdottaa Robille moista. Se on niin tyytyvainen meidan uusiin varikkaisiin seiniin. No, ma olen aina ollut tallainen, tykkaan vaihtelusta.

Mutta kun en nyt kuitenkaan ehka ryhdy tapetoimaan, niin mulla on hakusessa uudet verhot. Haluaisin jotain kuviollista, kukkia, raitoja, ruutuja, mita vaan, mutta pitais olla jotain kuvioita. Pohja vois olla vaalea, jopa valkoinen. Ja lisaa rupisia vanhoja esineita ja huonekaluja. Ma luulen, etta shabby chic olis ehka paras tyylisuuntaus talla hetkella kuvaamaan mun unelma sisustusta.

No, tahan ma nyt jain haaveilemaan, vaikka pitas jatkaa siivousta. Olen jo maininnutkin, etta poikani on tulossa tanne sunnuntaina, joten siihen mennessa pitaa saada paikat kuntoon. Sitten mua nakyykin taalla varmaan hiukan harvemmin. Meilla on liput jo kahteen konserttiin ja varmaan tulee paljon muutakin menoa, joten en kerkia (onneksi) sitten tassa koneella kaiken paivaa istuskella.